Tämän vuoden viimeinen postaus

Siis apua! En ihan oikeasti ole saanut itseäni ryhdistäytymään tämän syksyn aikana: kaikki nämä elämässäni tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet siinä määrin, että kaikesta boostauksesta ja vakuutteluista huolimatta ei energiataso ole riittänyt tähän blogitouhuun, säännölliseen treenaamiseen tai syömisien syynäämiseen.

Suhtaudun kuitenkin edelleen positiivisesti tähän tilanteeseen ja projektiini ja aionkin jatkaa tätä hommaa heti kun taas vain pääkoppa pysyy matkassa. Olenhan tähän ennenkin pystynyt!
Painoa on varmasti tullut takaisin, vaa'alla en ole kauheasti uskaltanut pomppia, mutta 2.12 vaaka on näyttänyt painoksi 77,2kg eli takapakkia on tullut. En kuitenkaan ajattele takapakkiakaan minään ultimaattisena häviönä vaan enemmänkin niin, että vuoden verran olen opetellut terveellisempiä elämäntapoja ja takapakkia on hieman tullut, mutta ei ainakaan niin paljon kuin missä tilanteessa olin tasan vuosi sitten: vuosi takaperin kun lähtöpaino oli jälleen kerran siellä 84kg:n hujakoilla, eli jos nyt ollaan alle 80kg:n, ollaan ainakin pieni voitto saavutettu! :)

Painon noususta huolimatta, en koe paisuneenikaan mitenkään järjettömästi. Toki turvotusta on jonkun verran, massu pömpöttää ja fyysinen kunto on huonontunut, vatsa oireilee jne. mutta vaatteet sopivat edelleen päälle aivan kuten keväälläkin. Eikä se liikunta tässä loppuvuonnakaan täysin ole unohtunut, hieman vain määrät vähentyneet ja liikkuminen on ollut enemmän sellaista rentoilua. Heiaheiaan olen tämän vuoden aikana kirjannut kuitenkin 174 tuntia, eli täysin surkea ei tämä vuosi ole todellakaan ollut! :)

Sain miehekkeeltä joululahjaksi lahjakortin H&M:ään ja kävinkin alennusmyynneissä sitä vinguttelemassa. Alla parit vaatekerrat, joista tämänhetkinen kroppakin näkyy. :)

Olen muutenkin pohtinut, että mihin suuntaan tätä projektiani tulevaisuudessa veisin ja olen tullut yhä enemmän siihen tulokseen, että suotta tuijottelen liikaa sinne vaa'alle ja haluan vaakalukeman pienentyvän, vaan enemmänkin kannattaisi keskittyä siihen syömiseen, liikuntaan ja kropan muokkaamiseen. Toisin sanoen vaatekoonkaan ei tarvitsisi pienentyä ainakaan järjettömästi, vaan enemmänkin vaatteiden istuvuus saisi parantua, eli lihasta läskin tilalle. :)

Saas nähdä, miten ensi vuosi lähtee rullaamaan: aloitan työt tammikuussa, miehekkeen kanssa etsitään yhteistä asuntoa yms. puuhaa kyllä riittää, joten nähtäväksi jää kuinka aika ja energia tälle projektille piisaa alkuvuodesta. Nykyinen asuntoni on myöskin niin pieni, että treenaaminen sisällä on lähes mahdotonta, samoin kuin terveellisten ruokien kokkailu ahtaassa keittiössä -keittiö kun on ahdas melkeinpä mikropizzan lämmitykseenkin!

Pidän kuitenkin peukut pystyssä ensi vuodelle ja vaikken uudenvuodenlupauksia kannata, voin luvata ainakin yrittäväni pitää kiinni jo opituista, paremmista elämäntavoistani!

Hyvää uutta vuotta! :)

Kesälaitumilta paluuta ja arkeen tarttumista

Hip hei, minä se täällä taas pitkästä aikaa!
Ylläripylläri, hiljaiselon aikana ei paljoa ole tullut mihinkään painonpudotukseen tai kropan muokkaukseen keskityttyä, vaan ihan johonkin muuhun.
Vaihdoinpa tuossa elokuussa asuinpaikkakuntaa ja nyt puhaltaakin elämässä täysin uudet tuulet. Aloitin myös parisuhteen erään varsin mukavan miekkosen kanssa.

Vaan eipä sen enempää tuosta henkilökohtaisesta elämästäni. Entäs ne syömiset, liikunnat ja paino sitten? Syöminen on ollut huonoa, huhheijaa. Paljon on mennyt rasvaista ruokaa, herkkusia, alkoholiakin ja ruokailurytmi on ollut mitä sattuu. Liikkunut olen joka päivä, vaan niitä liikuntoja en ole pahemmin edes Heiaheiaan laittanut, kun kyseessä on ollut rennompaa käveleskelyä sykettä nostavan liikunnan sijaan. Painosta minulla ei ole hajuakaan. Olen lykännyt vaa'alle menoa siihen päivään, jolloin vihdoin tarttuisin Nutrilett-pusseihini ja laitan käyntiin nesteidenhäätökuurin. Vaatteet sentään menevät ihan hyvin päälle yhä, mitä nyt massussa huomaa pömpötystä kun syöminen on ollu mitä sattuu, mutta eiköhän se masukin siitä jälleen litisty jahka pääsen kiinni vanhoihin-uusiin rutiineihini!


Mutta niin, monesti tämmöisten laiskottelukausien jälkeen tulee blogiin voivoteltua ja seliteltyä omaa lipsuilua ja löysäilyä. Itse en moiseen ryhdy, vaan totean nyt kylmästi että tähän väliin ei vain sopinut mikään terveellisyys-hifistely ja that's it. Nyt vain hyppään suhteellisen rohkeasti sinne vaa'alle, kirjaan painon ylös, vedän muutaman päivän kevennys-paaston ja alan liikkumaan sekä taas laskemaan kaloreita, kirjaamaan sapuskat ylös sekä kiinnittämään huomiota siihen, että mitä sinne suuhun meneekään. Vielä on hyvin aikaa saada rattaat pyörimään, ennen kuin tulee seuraava löysäilyselityksiä pursuava kausi, eli joulunalusaika!


Eli eiköhän minua taas jälleen täällä linjoilla näy ja kuulu ja jahka vain saan aikaiseksi, lueskelen teidän muidenkin blogeja ja tekstejä jotka tähän mennessä ovat minulta menneet sivu suun.
Hyvää syksyä kaikille! :)

Löytyikö motivaatio projektiin jälleen?

Tuntuu että kaikenlaisen turhan ahmimisvaihe alkaa olemaan takana päin ja tänä aamuna pomppasinkin vaa'alle. Vaaka näytti 73kg, eli vielä ollaan tuon takapakin puolella mutta äkkiäkös tästä taas sinne miinuslukemiin päästään kun jätetään tosiaan ne turhan napostelut ja roskaruuan mättämiset pois!

Tänään testasin myös pitkästä aikaa Cooper-kuntoani. Olihan se kunto silti parempi mitä taannoin vaikka nyt ei paino olekaan laskenut. Tällä kertaa juoksin nimittäin 2100m, eli jäi ainoastaan sadasta metristä kiinni että olisin päässyt hyvään arvosanaan! Noh, pitäähän sitä ihmisellä tavoitteita olla. ;)

Mutta nyt taas tuntuu siltä että on saatu jonkinlainen touchi tähän hommaan. Eihän siinä mennykkään kuin melkein koko kesä. :D Mutta tästä on hyvä jatkaa!

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Asiaa vatsasta

Monella sellaisella, jolla jossain vaiheessa tulee tarvetta pudottaa painoa, on varmasti myös ongelmia vatsan kanssa kun ravinto ei ole kaikkein ideaaleinta.

Minulla on hyvin herkkä vatsa ja vatsan toimintani kertookin useimmiten ensimmäisenä, jos jokin on minulla pielessä ruokavaliossa tai elämänrytmissä noin muuten. Olen hyvin pitkään kärsinyt sellaisesta joko-tai asetelmasta, mitä tulee vatsan toimintaan: joko vatsa ei toimi lainkaan tai sitten kaikki tulee pihalle. Myös vatsakivut on olleet isosti varjostamassa arkea jo pitkään. Kipuja on selvitelty lääkärissä useaan otteeseen ilman sen kummempia tuloksia. Itse olen huomannut ainoastaan sen, että jos syön epäterveellisesti niin silloin vatsa kipuilee herkemmin. Lisäksi stressi näkyy usein vatsakipuina.

kuva

Minulle epäterveellinen ruoka tarkoittaa liikaa sokeripitoisia herkkuja, rasvaisia ruokia kuten sipsit ja grilliruoka, hiilihapolliset juomat ja alkoholi sekä runsaat määrät vaaleaa viljaa varsinkin ilta-aikaan (esimerkiksi pastaruuat iltasella). Myös vuorokausirytmillä on suuri rooli vatsan hyvinvoinnissa: jos ruokailu on hyvin ilta- ja yöpainotteista, vatsakipuja esiintyy enemmän. Samoin oikein kunnon mässäily lisää kipua ja pistää vatsan jumiin hetkeksi.

Onhan se kiva välillä mättää naamaan oikein kunnolla herkkuja nollat taulussa. Ja niiden ilta- ja yöhimojen ruokkiminen käymällä grillillä..aijjai onhan se mahtavaa! Mutta jos se on säännöllinen tapa, niin se tekee todella huonoa kropalle.

Syy miksi tästä päätin kirjoittaa, on viime yö ja ehkä kaameimmat vatsakivut mitä olen eläessäni kokenut.

Olin tässä viikon verran kipeänä, viisi päivää kuumeessa ja ravintoni tuona aikana oli aivan naurettavan heikkoa: söin joka päivä sipsejä tai hain ruokaa Mäkistä, sekä lisäksi join limua ja söin karkkia. Mitään ns. oikeaa ruokaa ei vain tehnyt mieli, joten se mikä maistui hyvältä sai luvan kelvata. Vatsa oli kyllä kovaa vauhtia menossa solmuun tuona aikana, aivan tunsin sen.
Parina viime päivänä sentään olen syönyt edes joten kuten oikeaa ruokaa.

Viime yönä heräsin sitten kesken unien aivan kauheaan viiltävään kipuun, joka tuntui keskellä ylävatsaa. En meinannut saada olluksi ja mielessä kävi ambulanssin soittaminenkin, niin kovaa se kipu oli! Laitoin pitkäkseni selälleen, ollen aivan suorana ja hetkittäin kipu hellitti. Jossain kohtaa olin saanut torkahdetuksikin. Aamulla soitin sitten päivystykseen ja minun piti mennä käymään siellä, mutta sitten vatsakivut katosivat kuin seinään. Ajattelin, että jos kivut tulevat takaisin, menen sinne sitten. Sain kuitenkin vihdoin nukuttua muutaman tunnin ja kun kipuja ei takaisin tullut, jätin menemättä päivystykseen. En ole eläessäni noin karmivaa vatsakipua kokenut, aivan kuin joku olisi liikutellut puukkoa ylävatsassani!

Kelasin siinä edellisen päivän syömisiä läpi siihen malliin, että olisiko mahdollista että olin syönyt jotain pilaantunutta. En tietääkseni ollut.

Tuo kipu on vieläkin mysteeri ja olen yhä säikkynä sen suhteen, että jos se tuleekin takaisin. Mietin sitäkin vaihtoehtoa, että onko tämä sekava elämäntilanne vain nyt niin pahasti saanut kroppani reagoimaan, että kyseessä oli jokin stressiperäinen vatsakipu. Mene ja tiedä...

Nyt on kuitenkin hyvä taas vähän katsoa mitä suuhunsa laittaa. Ei pelkästään kilojen takia vaan sen takia, että en kyllä halua toiste enää kokea vastaavia kiputiloja!

Onko teillä vatsa kova oireilemaan? Millaisissa olosuhteissa oireilua esiintyy? Millaiset konstit ovat olleet avuksi?

Minne elämä vie, sitä kukaan etukäteen tiedä ei

Noniin, lukuisista yrityksistä huolimatta tämä projekti junnaa pahasti paikoillaan, varmaan on vedetty muutama kilo takapakkiakin.

Tällä hetkellä elän sellaisessa elämäntilanteessa, että tämä projekti nyt vain ei ole päällimmäisenä ollut mielessä. Kolmen vuoden yhteiselo avopuolisoni kanssa on nimittäin tullut päätepisteeseen ja matka jatkuu eri teillä. Voinette siis kuvitella, että mielen päällä on vähän muuta kuin vaakalukeman kyttäily ja syömiset.

Yritän kuitenkin polkaista tätä projektia eteenpäin jälleen niin pian kuin suinkin mahdollista, koska rutiineista on hyötyä elämänmuutoksen keskellä huomattavasti enemmän kuin siitä, että jäisin sängynpohjalle märehtimään ja söisin mitä sattuu. En myöskään halua kerätä kasapäin kiloja jonkun parisuhteen päättymisen johdosta, joten yritän pitää mielessä nuo pitkän tähtäimen tavoitteeni.

Blogiin tulee päivityksiä sitä mukaa kun asiaa tulee, mitään säännöllistä kirjoittelua en voi luvata.

Oikein paljon onnea sillä välin teidän muiden projekteihinne! :)

Puolisen vuotta elämäntapamuutoksen aloittamisesta: tilannekatsaus ja tavoitteiden päivitystä

Puoli vuotta sitten, joulun aikaan mielessä muhi ajatus elämäntapamuutoksesta ja laihduttamisesta vielä kerran.
Olinhan jo kuukauden verran liikkunut aika hyvin, mutta syömiset olivat hunningolla joten ei se paino oikein alas ollut pudonnut. Tammikuussa aloin kiinnittää syömisiin huomiota, jätin alkoholin pois ja herkut minimiin. Liikuntaa harrastin vähintään 3h viikossa ja päivittäinen kalorimäärä oli noin 1500kcal. Neljässä kuukaudessa painoa putosi -13kg ja kunto nousi Cooperin testissä huonosta keskivertoon.

Pääsiäisen aikoihin alkoi vaikeudet syömisten kanssa. Voisi sanoa että siinä tämä eka kompastuminen tuli. Alkoholikin tuli ruokavalioon, tosin vain pienissä määrissä. Karkin määrä lisääntyi räjähdysmäisesti ja sipsejäkin on mennyt turhan paljon. Siinä missä ravinto on yhä enenevissä määrin ollut epäterveellistä, on myös liikunnan määrä vähentynyt. Edelleen liikun, mutta laiskemmin ja tavoitteita ei oikein tunnu liikkumisella olevan.

Alkuvuodesta haaveilin painavani juhannukseen mennessä sen 65kg ja Cooperintestissä toivoin juoksevani 2500m eli hyvän arvosanan verran. Phah. Vaa'alle en ole uskaltanut mennä, mutta kuukausi takaperin paino oli kilon verran plussan puolella. Aerobisesta saati lihaskunnosta en osaa sanoa mikä se tällä hetkellä on.

Vaikka uhosin tarttuvani näin juhannuksen korvilla itseäni niskasta kiinni ja ottavani kunnon pyrähdyksen vielä, ei ainakaan sitä ole tapahtunut mitä syömisiin tulee.
Olo on kuitenkin vähän samanmoinen nyt, kuin joulunakin: mättään naamaani epäterveellistä, mutta ei se oikein tyydytä niin kuin sen tulisi tehdä kun kerran kyse on herkuista. En saa siitä mitään irti, joten lappaan sitä vaan naamaani. Eli miksi tehdä niin, jos siitä ei ole mitään iloa?
Vähän samat fiilikset olivat puoli vuotta sitten syynä siihen, että aloitin elämäntaparemonttini.
Tällä hetkellä en koe lyöneeni hanskoja tiskiin, vaan lähinnä nyt on ollut tälläinen kompastuskausi menossa, joka on ihan normaalia kun on kyse elämäntapamuutoksesta.
Nyt olisikin tarkoitus päivittää vähän näitä tavoitteita ja hypätä takaisin kelkkaan: Se ettei saavuttanut lopullisia tavoitteita tähän juhannukseen mennessä, ei suinkaan tarkoita että kannattaisi lyödä hanskat tiskiin koska elämää on vielä tämänkin jälkeen!

Nyt kun mässäilyt on mässäilty ja todettu että siitä ei pidemmän päälle saa irti kuin turvonneen, sekaisen ja kipeän vatsan, väsyneen alakuloisen mielen ja tyhjän lompakon, on hyvä taas hypätä ratsaille.
Tämä juhannusviikko olisi tarkoitus ihan rennosti tyhjäillä herkkuvarastot, alkaa taas juomaan enemmän vettä niiden limujen sijaan, koittaa syödä säännöllisemmin ja pienempiä annoksia kerralla, keventää pikkuhiljaa ja fiksata unirytmiä. Juhannuksen aion viettää kotona ilman alkoholia, vähän kuitenkin herkutellen britakakulla sekä grilliruualla.
Juhannuksen jälkeen ajattelin Nutrailla muutaman päivän niin saa hyvän touchin taas tähän touhuun ja plussakilot nopeasti pois. Siitä sitten opetellaan syömään kevyttä ja terveellistä ruokaa, lasketaan kaloreita ja liikutaan. Jospa jo syksyllä se paino olisi siellä 65 kilossa ja ehkä silloin kuntotestienkin tulokset näyttävät jotain positiivista liikunnasta. Tähän mennessä heiaheiaan on kirjattuna 120 tuntia liikuntaa tälle vuodelle, eli ihan huonosti ei olla tähän mennessä vedetty -viime vuonna kun liikkumisia tuli kirjattua vain 88 tuntia! Eli tästä on hyvä jatkaa.

Oman motivaattorin tähän hommaan tuo vihdoin ja viimein isännänkin innostuminen liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta: tämä kun oli ollut kertausharjoituksissa ja tehnyt siellä erilaisia testejä jotka kertoivat kehonkoostumuksesta, oli hän sitten huolestunut vähän omasta kunnostaan ja nyt päättänyt vihdoin alkaa enemmän liikkumaan vapaa-ajalla ja syömään paremmin. Kyllä se niin on, että kun molemmat syövät terveellisesti ja liikkuvat, niin se homma sujuu paljon paremmin, kuin että toinen jää sohvalle syömään sipsejä toisen lähtiessä salille. ;)

Tässä kohtaa toivotan kaikille lukijoille ihanaa juhannusta, palataan taas elämäntapamuutoksen ja kuulumisten äärelle juhannuksen jälkeen! :)

Kuvien välillä 13kg ja takana 4kk:n elämäntapamuutos.

14 päivän kesäinen tehokuuri alkoi NYT

Hei mä tiedän että teillä menee hermot tähän mun viimeaikaiseen junnaamiseen ja soutamiseen ja huopaamiseen -niin menee mullakin. En tiedä mistä himskatista tämä jumahdus tähän touhuun on tullut ja miksi en ole vieläkään saanut otettua itseäni niskasta kiinni useista vakuutteluista huolimatta.

Sen kuitenkin tiedän, että en halua kesäni valuvan läpi sormien eläessäni hiilari-/sokeripöllyssä joten tälle asialle on tehtävä jotain NYT. Ei huomenna, eikä kuudestoista päivä vaan tänään!

Ajattelinkin ottaa sellaisen supertehokuurin nyt päälle, eli karkit ja kaikki muut humpuukit pois, liikuntaa reippaasti ja nyt kalorit kuriin. Katsotaan paljonko tällä konstilla saa painoa alas 14 päivän aikana. :)

Enää en aio ajatella "jos nyt pystyn olemaan ilman herkkuja" vaan ajattelen että pystyn. Olenhan siihen pystynyt alkuvuodestakin ja hyvällä menestyksellä! Ja enää ei ole kyse kymmenistä kiloista vaan noin seitsemän kilon puristuksesta. Jumankauta nyt ei kannata heittää kaikkea tehtyä työtä hukkaan ja pysähtyä paikoilleen, ehei!

Eli nyt enää pikku puristus kehiin niin sitten ei tarvitse enää ajatella tätä minään laihduttamisena vaan voi keskittyä siihen elämäntaparemonttiin ja terveellisistä elämäntavoista nauttimiseen.

Ihanaa alkanutta kesää! :)

Alkuviikon fiiliksiä

Noniin, sain suurella kakkuhuijauksellani karkkihimoni kuriin vaan mitäpä tein eilen, no söin sen torstaina ostamani karkkipussin sunnuntain kunniaksi ja eikös tänään ole sitten poltellut hakea vähän santsia kaupasta. Voi kun ihminen on tyhmä. Ei minun edes eilen tehnyt mieli suklaata, mutta silti aloin herkuttelemaan ja nyt tässä taas saa aloittaa alusta sen tahtojen taiston etten menisi kauppaan hakemaan sitä karkkia.

Yritän kuitenkin hammasta purren pysyä tämän päivän vahvana ja selvitä herkuttelemalla proteiinipatukalla suklaan sijaan. Ensimmäinen päivä kun on aina vaikein. Lisää motivaatiota siihen ruotuun palaamiseen tuo myös eilinen vaa'alla käynti, minulla on nimittäin tällä hetkellä takapakkia ainoastaan kilon verran ja edelleen olen normaalipainossa vaikka olen pelleillyt viime viikot vaarallisesti epäterveellisillä ruuilla. Tätä ei kannata heittää hukkaan.

Seuraava punnitus on nyt sunnuntaina jo, kun tarkoitus olisi tosiaan päästä jälleen niille miinuslukemille jotta tämä homma rullaisi eteenpäin jälleen. Eli eikun vain kovaa mielenhallintaa ja liikuntaan panostamista, paljon vettä ja ruoka-annoksiin huomion kiinnittämistä, niin ollaan taas matkalla kohti tavoitteita. :)

Takaisin ruotuun osa 3

Nyt on jotain ylpeyden aihettakin: menossa on kolmas karkiton päivä! Miinuksena tosin makeanhimon hillitsemiseksi syödyt kakunpalat. Eli tämän jumivaiheen keskellä olen innostunut kamalasti leipomisesta ja täytekakkujen tekemisestä ja eilen illalla tuli tehtyä toinen mansikkakakku tälle viikolle. Ihan kivaa itsensä kehittämistä, kroppa vaan ei taida moista arvostaa.

kuva: google

Mutta aina pitää etsiä asioista hyviä puolia ja tällä kertaa hyvä puoli tässä on tosiaan se, että tekemällä itse leipomukset siihen makeanhimoon, on karkin syönti jäänyt! Eilen kylläkin vanhasta tottumuksesta menin kauppaan ja hain sen karkkipussin, mutta kiinni kaapin perällä on pysynyt. ;)

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän tarkemmin itsestäni ja tuosta henkisestä puolesta, mikä valottaa ehkä paremmin sitä, miksi välillä tulee näitä vaiheita kun junnaan paikoillani tai jopa tulee takapakkia.

Eli minulla on ihan diagnosoitu epävakaa persoonallisuus ja kärsin nimenomaan impulssiivisesta häiriötyypistä. Ja käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos minulla on vaikkapa stressiä, niin se purkamisen kohdistaminen ns. terveisiin asioihin voi olla hyvin hankalaa ja toimin hyvin paljolti impulssien johdattamana. Eli jos minulla on paska fiilis, niin sitten se on paska. Jos olen onnellinen, niin olen pää pilvissä. Jos mieli tekee kaupasta tiettyä karkkia, niin sitä on saatava eikä mikään auta. Ja jos jostain innostun, niin kaikki pitää saada tänne nyt ja heti. Sellainen olen ollut niin kauan kuin muistan. 

Eli voitte vaan kuvitella miten hankalaa se voikaan olla kun haluaa oppia elämään aivan erilaisten elämäntapojen mukaan ja sitten tuleekin joku stressikausi ja mielihalut ovat kanavointikeino siihen stressiin eikä siihen oikein edes se "järjen ääni" päässä vastaan huutamassa auta. 

Omalla kohdallani siis tämä elämäntapamuutos on hyvin paljolti myös tuota henkistä työtä ja se henkinen puoli tässä varmaan pisimpään työstämistä vaatiikin, eli siksi olisi hyvä edetä maltillisesti eikä suinkaan tuijottaa niitä kiloja -näin niinkuin ihan itsellenikin muistutukseksi. 

Sellainen itsensä tutkiskelu olisi oikein hyväksi, jotta oppisi kuulostelemaan niitä perimmäisiä syitä niiden impulssien (=mielitekojen) takana ja voisi sitten kehitellä vaihtoehtoisia keinoja asioiden käsittelyyn esimerkiksi juurikin sen ahmimisen tai herkuttelun sijaan.

Ja tosiaan kaiken keskellä olisi hyvä muistaa se positiivinen ajattelu: ettei keskity siihen miten on mennyt syömään vaikkapa sitä karkkia ja moittimaan itseään siitä todeten koko homman menneen persiilleen, vaan iloitsee miten ei syönyt koko pussillista karkkia kerralla ja kävi kuitenkin lenkilläkin. Muistuttaisi itseään siitä että ei ole yhtä tietä sinne onnistumiseen ja muut ovat häviöitä, vaan onnistua voi vaikka välillä tulisi mutkiakin matkaan.

Näillä ajatuksilla siis jatketaan eteenpäin ja koitetaan löytää taas takaisin sinne oikealle reitille!
Hyvää viikonloppua. :)

Takaisin ruotuun osa 2

Sunnuntai meni vallan hyvin, liikuntaakin kertyi sille viikolle kolme ja puoli tuntia. Kalorimäärä vastasi kuitenkin kulutusta eli vajetta ei tullut.
Maanantai meni taas kalorien osalta kulutusta vastaavasti ja tuli silloinkin syötyä karkkia. Ja sama homma eilisen kanssa. Eli pussillinen Pollyja tuli vetästyä maanantain ja tiistain aikana. Ja teinpä vielä eilen täytekakunkin, joka katosi kolmen ihmisen voimin näiden kahden päivän aikana vatsan uumeniin. Eilisen kaloritkin menivät reippaasti plussan puolelle ja varsinaista liikuntaa tälle viikolle on kertynyt puhtaat nolla tuntia. Huoh.

Tänään täytyisi olla ensimmäinen karkiton päivä (huom. ei kakuton). Ja tämän päivän kalorit menevät aikalailla taas kulutusta vastaten. Liikuntaa jos tälle päivälle saisi kerrytettyä, olisin enemmän kuin tyytyväinen ja huomenna sitten kevennetään reippaasti. Katsotaan miten käy. On tämä taas olevinaan vaikeaa!

kuva: google

Takaisin ruotuun osa 1

Koska en halua haaskata enempää aikaa ja heittää tähän mennessä tehtyä työtä hukkaan sillä että kilot tulisivat rytinällä takaisin jonkun typerän mässäilykauden takia, tänään oli ensimmäinen päivä kera ryhtiliikkeen.

Viime viikon liikuntasaldo oli onnettomat 2 tuntia 25 min, eli ei päästy edes siihen kolmeen tuntiin joka on minimi ollut minulla. Tällä viikolla on kertynyt liikuntaa 2 tuntia, 20 minuuttia, eli vielä olisi muutama tunti aikaa saada se kolme tuntia liikuntaa kasaan!

Tänään heräsin huikeasti neljän aikaan aamusella ja päivän aloitin puurolla ja kahvilla. Sitten kahdeksan aikoihin teinkin "lounaaksi" valmispussi pasta-aterian. Aikainen herätys kostautui, kun vedin sellaiset kevyet viiden tunnin nokoset vielä (jaa niin mikä hiilaripöhnä??). Siitä sitten heräiltyäni, lähdin koiruuden kanssa lenkille joka tietty vei kaupan kautta. Huoh. No kaupasta nappasin pussillisen leipää ja pari suklaapatukkaa. Suklaalevyihin en onneksi koskenut.
Kotiin tultuani väsäsin avokadopastan ja jälkkäriksi suurin piirtein puoliksi se toinen suklaapatukka avokin kanssa. Toinen patukka olkoon tallella pahan päivän varalla, eli varmaankin niiden huomisten hiilarihimojen hillitsemiseksi. Vettä on tähän mennessä juotu 1,5litraa, eli ainakin toiset mokomat pitäisi saada alas vielä tänään. Kaloreita tälle päivälle on kertynyt 1580kcal, eli ihan hyvällä mallilla syömiset ainakin siltä osin oli, vielä kun saisi ruuat vähän ravintorikkaammiksi niin olisi bueno.

Eli tänään vielä olisi tavoitteena vettä naamaan ja tossua toisen eteen että se 3h tulisi täyteen, niin sopii olla ylpeä tästä päivästä. Punnituspäivä piti olla tänään, arvatkaa menenkö pahoittamaan mieltäni sinne. Ehkä sitten keskiviikkona. :)

Katsellaan miten huomenna lähtee rullailemaan uusi viikko, ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! :)

Nosta itsesi pohjalta ennen kuin on liian myöhäistä.

Elämäntapamuutoksen tekeminen ei kuulukaan olla helppoa, kyseessähän on opittujen tapojen muutos, eli ne uudet tavat täytyisi olla hallussa niin ilojen, surujen, stressin, väsymyksen ja vaikka minkä keskellä.
Se on jännä, miten jossain hetkessä niiden uusien tapojen noudattaminen sujuu ihan kevyesti vaikka vähän olisi paineitakin, mutta sitten seuraavassa hetkessä homma tuntuu lävähtävän käsiin eikä ole hajuakaan että miten taas hypätä niiden uusien elämäntapojen kyytiin.

Kuten olen kirjoittanut aiemminkin näiden kompastumisienkin kuuluvan elämäntapamuutokseen, aion kertoa avoimesti näistä omista kompasteluistani joita olen nyt viime aikoina valitettavasti kokenut.

Vaa'alle nousemisesta on nyt nelisen viikkoa ja olen niiden vaakalukemien ylöskirjaamista yrittänyt siirtää koska mitään positiivista siellä lukemassa ei ole tapahtunut. Tänään kävin vaa'alla vaatteet päällä, jo syötyäni ja 74 jotakin se näytti. Eli kolmisen kiloa tässä on velttoilu verottanut plussaa. Tällä viikolla oli myös naisten päivät, eli sekin sitä turvotusta ja mässäilyn himoa pahensi. Sitä mukaa, kun olen syönyt huonosti, on veden juontikin jäänyt vähemmälle, suolan määrä ruuassa lisääntynyt ja liikunnan määräkin ollut liian vähäinen. Unirytmi on mennyt huonompaan ja silti väsyttää kokoajan. Eli jokainen huono valinta on johtanut siihen seuraavaan huonoon valintaan, ikään kuin kaatuvien domino-nappuloiden tavoin.

Olo ei ole yhtään hyvä, ei henkinen eikä fyysinen. Haluan taas päästä kiinni niihin hyviin elämäntapoihin, mutta en tiedä miksi se on niin pahuksen vaikeaa tässä kohtaa. Hulluinta on, että kesä tulee ja ekaa kertaa pariin vuoteen minulla on mahdollisuus nauttia kesästä normaalipainoisena, mutta keräänkin turhia kaloreita jossain ihme heikossa mielentilassa! Ehdottomasti vaikeinta on aamut: Aamuisin kun herään, mietin ensimmäisenä että mitä hyvää tälle päivälle olisi, ja jos ei ole mitään, menen aamulenkillä käymään kaupassa ja hakemassa niitä herkkuja. Aamukoomassa se mieli kun on niin heikko niin helppo sillä aamulenkin verukkeella käydä hakemassa kunnon mätöt. Tällä hetkellä on siis kunnon sokerikoukku päällä. Täytyisi jotenkin kädet ja suu sidottuna kestää pari päivää ilman sokeria niin tämä tästä helpottuisi ja saisi tähän touhuun jotain tolkkua.

Tämä tekstikin poukkoilee kunnon hiilaripöhnän vallassa kun tätä kerran kirjoittelin, mutta hyvät lukijat, antakaahan vinkkejä -miten sinä olet selättänyt vanhoihin elämäntapoihin lipsumisen? Kertokaahan omia kokemuksianne. :)

Kompurointia havaittavissa.

Hei tää ruotuun palaaminen ei meinaa sujua nyt yhtään. Lieneekö syynä nimenomaan ne hiilareiden ja sokerin vieroitusoireet vai miksi on olo aivan kärttyinen ja vetämätön jos yritän pysyä erossa ihan kaikista herkuista ja pitää kalorit siellä 1500:ssa. Ainakin tämä totaalikieltäytyminen herkuista kusee minulla heti alkuunsa ja pistää vain ahmimaan herkkuja enemmän.

Mietin sellaistakin vaihtoehtoa, että jos ihan ronskisti nostaisi tuota kalorimäärää jopa 2000 kaloriin hetkellisesti. Siis niin, että vajetta ei tulisi juuri lainkaan ja panostaisi siihen treenaamiseen. Painohan ei välttämättä sitten putoa, mutta ei se sitä tarkoita etteikö muita tuloksia voisi tulla. Jotenkin sillä jopa 1000kcal vajeella en saa itseäni nykyisin kovin tehokkaasti liikuteltua. Pyrkisin vähän niin kuin siihen että jaksan treenata ja tuloksia näkyisi treenissä.

Toki sitten siinä on se, että tuskastunko kun sinne kuuskymppisiin olisi enää vain hilkun verran matkaa. Hmm. Tottakai tämä on omasta tahdonlujuudesta kiinni, mutta juuri nyt ei vain ole sitä "touchia" siihen kalorivajeella kikkailuun ja treenaamiseen. Mielestäni pienempi paha on panostaa treeniin kuin jäädä vallan sohvalle rötväämään kun ilta toisensa jälkeen kalorit ylittävätkin sen 1500kcal. Ja elämäntapamuutoksen kannalta parempi vaihtoehto on tämmöisessä tilanteessa kokeilla sitä elämää sen tyylisenä mitä se on sitten kun ollaan painotavoitteessa: eli syödään kulutuksen mukaan ja edelleen liikutaan.

Miltä tämä teistä lukijoista kuulostaa? Selityksien keksimiseltä että saa mässäillä, vai hyvältä b vaihtoehdolta "paremman puutteessa"? Millä sinä olet saanut itsesi jatkamaan kompastuskivienkin keskellä?

Kohti seuraavaa punnitusta.

Nyt on vapun "massakausi" takana päin ja kuten vähän varoittelin, että en kyllä uskalla tänään vaa'alle pomppia kuten alun perin oli suunnitelmana, siirtyy tuo punnitus ensi viikolle.

Vapun herkkuina oli sima, sipsit, karkit ja hieman alkoholia. Taaskaan en alkoholia pahemmin edes "saanut alas" vaan join pari lasia viiniä ja yhden lasillisen kuoharia ja siinä meikäläisen huikea vapun juhliminen! :D
Kaloreita kuitenkin tuli kerättyä reippaasti ja nyt tästä päivästä lähtien saa taas olla tarkkaavaisena kun pitäisi palata siihen arkeen ja pitää pää kasassa mitä tulee kaikenlaisiin herkkuhimoihin. Aamulla herätessä jo päässä tykytti ajatus nyt kauppaan, mitähän karkkia sitä ostaisi, kun kotona ei ollut mitään karkkia varastoissa. Niin äkkiä ne vanhat tavat vain saavat vallan tai ainakin yrittävät saada, ellei pysy vahvana ja ajattele asioita pitkällä tähtäimellä. Siinä mielessä tuollaiset luvalliset mässäilypäivät eivät ole koskaan hyväksi.

Alkoholin kanssa ei ole edes tuota ongelmaa mitä herkkujen kanssa -pikemminkin päinvastoin. Tottahan sitä voi juoda pienen lasillisen viiniä hyvän ruuan kanssa mutta ei sen kummempaa. Taas sai todeta, että kyllä se elämä kokonaan ilman alkoholia on vain niin paljon mukavampaa. Ja liikunnan tuoma hyvä olo on miljoona kertaa parempaa, kuin yksikään nousuhumala!

Itseasiassa vapunpäivänä kun miehet katselivat jääkiekon mm-kisoja, minä tuskastuin paikoillaan istuskeluun ja lähdin koiruuden kanssa lenkille. Sellainen 45 minuuttia käveleskeltiin melkein autiolla kaupungilla ja kun palattiin kotiin, oli olo aivan sairaan hyvä. Kyllä sen vain huomaa että jos jää liikkuminen vähemmälle, niin sitä on jotenkin alakuloinen, vetämätön ja turhautunut.

Nyt tosiaan täytyisi saada itseaiheutetut herkkuhimot taas kuriin ja kalorimäärät pidettyä kuosissa. Ja lihaskuntoa -voi hyvänen aika sitä pitäisi jälleen treenata! En muista milloin olisin viimeksi kahvakuulaa heilutellut ja se kyllä näkyy ryhdissä. Äkkiä se ryhti vain lysähtää jos ei lihaksia treenaa säännöllisesti ja tuo lenkkeily ei ihan ryhdin ylläpitoon pelkästään tunnu riittävän.

Kyllä siellä pään sisällä vaakakupin toisessa päässä kummittelee se haave nätistä kesäkropasta, kun toisessa kupissa ne herkkuhimot huutelevat. Ja ehtiihän tässä vielä tekemään vaikka mitä juhannukseen mennessä -siihen kun on vielä 48 päivää. Jos oikein reippaasti treenaa ja syö puhtaasti ilman sen kummempia kompastuskiviä, voi jopa 7 kiloa saada pois siihen mennessä ja jos ei kiloja tuijota niin ainakin kehonkoostumusta voi parantaa melkoisesti tässä ajassa!

kuvat weheartit.com

Ajattelin myös parhaani mukaan koittaa osallistua facebookin vehnättömään haasteeseen saadakseni vatsaa vähän litteämmäksi ja nähdäkseni että miten se vehnän vähentäminen ruokavaliosta auttaa vatsan toimintaan, minulla kun on vatsa yksi oikkuilija: välillä se on aivan jumissa, välillä toimii liiankin hyvin ja kipuilee aika usein.

Vappuhulinaa?

Nyt mennään vähän spontaanilla mielellä ja ehkä huomenna tulee vähän juhlittua sitä vappua itselläkin, saas nähdä. Tänään kuitenkin ollaan kiltisti kotona ja ilta kuluu saunoen ja lenkillä käyden.

Enpä nyt kuitenkaan usko että vaikka muiden mukana juhlimaan lähtisin, niin perinteisellä perseet olalle vappuna-meiningillä vappua juhlimaan lähden, jos nyt korkeintaan muutaman juon ja ennen viittä kotiin omin jaloin saavun!

Eilen iski jäätävät vappuherkkuhimot ja periksi annoin himoilleni siinä määrin, että lähdettiin koiran kanssa toiseen päähän kaupunkia hakemaan herkut Lidlistä. Tuli siinä tehtyä sellainen 7,6km hyötyliikuntalenkki, eli ainakin siltä osin voi hyvällä omallatunnolla herkutella nyt sitten. :D

Sunnuntaina täytyisi hypätä vaa'alle mutta jos mieli halajaa juhlimaan vähänkään huomenna, siirrän vaa'alle hyppäämistä parin päivän päähän sunnuntaista. Turha vaa'alle nousta ja pahoittaa mieltään kun tietää mistä kurjat lukemat johtuvat.

Kaikenkaikkiaan toivotan teille kaikille oikein ihanaa vappua ja uskokaa tai älkää, niin vapun jälkeen nyt ainakin laitan hösseliksi ja panostan taas herkuttomuuteen, alkoholittomaan elämään sekä siihen lihaskunnon treenaamiseen! :)

kuva

Kohti uutta viikkoa.

Vähän noloa: juuri edellisessä postauksessa vannotin miten nyt elellään tiukalla kurilla arkea muutamaa erikoispäivää lukuunottamatta että ollaan sitten kesäkunnossa, vaan mitä tekee sitten sen jälkeen tämä tyttönen? No lähtee ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen humputtelemaan ja viettää seuraavan päivän mussuttaen herkkuja!

Mutta hei, ennen kuin joku lukija hermostuu että tämä on niin tätä; tyypillistä laihduttajan uhoa ja heikko mieli voittaa ruumiin ja blaa blaa, niin tämä on minun kroppani ja minun mieleni ja en epäonnistumisillani tai suunnitelmista poikkeamalla tee kellekään muulle hallaa kuin itselleni. :)

Tosiaan, lauantaina remontoitiin aitaa ja sitten iltaa kohden iski inspiraatio pitkästä aikaa lähteä muiden mukana vähän viihteelle. Alkoholia tuli juotua huikeat viisi annosta illan mittaan ja sitten seuraavana päivänä vetelän päivän mätöt tuohon päälle, eli oikein vanhalla tyylillä mentiin. Tai ainakin melkein. Eipä siitä seurannut kuin lähinnä henkinen krapula kun alkoholia tuli juotua: sunnuntai kun oli vieläpä kunnolla matalapaineinen päivä niin myöhälle mennyt nukkumaanmeno kostautui älyttömänä väsymyksenä ja tosiaan hiilareiden puputtaminen ei ainakaan virkistänyt yhtään. Vaihteeksi oli ihan kiva viettää viikonloppua ns. vanhalla tyylillä koska huomasin että miten paljon se useamman kuin parin alkoholiannoksen juominen ja myöhään kukkuminen voi verottaa vielä kahdenkin päivän päästä. Eli tuli huomattua miten paljon paremmat nykyiset elämäntapani ovat. :)

Tottakai tosiaan välillä on hyvä vähän nollata ja tehdä erilaisia juttuja, mutta olen kyllä iloinen siitä miten nykyään tuo humputtelu on jäänyt taka-alalle ja aktiviteettina on enemmänkin liikkuminen eikä se alkoholikaan ole enää niin suuressa roolissa.

Todennäköisesti tämän viikonlopun jälkeen vapun juhlinta jää vähemmälle, saattaa olla ettei siman ja munkkien lisäksi paljon muuta vappuhumua olekaan, mutta ei se mitään. Kokeillaas nyt sitä ruodussa elämistä tällä viikolla vähän paremmalla menestyksellä. ;)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

kuvat: weheartit.com

58 päivää juhannukseen!

Enää parisen kuukautta aikaa juhannukseen. Tässä ajassa ehtiin paljon kun vain päättää niin ja oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni.
Minä lupasin pysyä erossa karkeista juhannukseen asti, mutta heti kun asian otin puheeksi, se tuntui olevan mahdoton tehtävä. Viime päivinä on mennyt karkkia taas turhan paljon ja sipsiäkin olen pari kertaa syönyt.
Mutta ei se mitään, kun vain oikeasti nyt tämä mässäily jää tähän! Minulla on alle 1,5kg matkaa sinne kutosella alkaviin vaa'an lukemiin, siis aivan todella vähän matkaa joten ei kannata nyt sabotoida itse itseään mässäilemällä, varsinkin kun se herkkujen tuoma ilo kestää noin nanosekunnin verrattuna siihen liikunnan ja terveellisen ruokavalion tuomaan iloon.

Osasyy tähän herkutteluun on ollut tuo kevätflunssa jonka johdosta olen antanut itselleni luvan tuoda kaupasta muutakin kuin kasviksia, mutta nyt saa jäädä herkutkin taas kauppaan ja aletaan kaivamaan niitä vatsalihaksia tuolta läskin alta! ;)

Ruodussa pysytään nyt eikä selittelyjä kuunnella. Ainoat poikkeuspäivät olkoon vappu, äitienpäivä, koulujen päättäriviikonloppu sekä miehekkeen synttärit ennen juhannusta, jolloin saa vähän löysemmin rantein ottaa. Eiköhän noiden neljän rennon päivän voimin selviä muutoin sipsittä, karkitta, alkoholitta jne sinne juhannukseen asti!

ps. Motivaatiokuvat weheartit.com

Normaalipaino saavutettu!

Vihdoinkin!
Tänään, kuukauden tauon jälkeen vaaka näytti 71,4kg ja edellisestä lukemasta paino oli pudonnut -2,4kg ja koko tänä aikana paino on pudonnut -13,1kg! Nyt ollaan siis painoindeksin mukaan normaalipainossa ja voi tätä onnen määrää. :)

Enpä nyt oikein muuta tähän osaa sanoa, kuin että jälleen motivaatio saavuttaa ne lopulliset tavoitteet kasvoi melkoisesti, enkä yhtään epäile ettenkö saisi kesään mennessä vaa'asta näkyviin sitä 65kg:n lukemaakin. :)

Tällä viikolla treenailu on ollut kovin haravointipainotteista, josta tuli aika hyvin tunteja: tällä viikolla liikuntaa on tullut huikeat 13 tuntia! Mielestäni tuon haravoinnin voi hyvin luokitella liikunnaksi, kun tekeehän kroppa siinä töitä kokonaisvaltaisesti ja se kuuluu kevääseen. Tänään kun heräsin, oli kurkku kovin kipeä, eli saas nähdä miten liikunnat taas sujuu tästä eteenpäin hetken aikaa jos flunssa tulee jälleen kiusaamaan.

Oikein ihanaa sunnuntaita! :)

Kuuntele kroppaasi

Koska nämä muutoskuvat ovat yleensä aina noita todella karun näköisiä pönötyskuvia joissa oikeasti ne kropan viat näkyvät, ajattelin nyt reilun -10kg:n painonpudotuksen kunniaksi julkaista kroppakuvia joissa on vähän haettu sitä kropalle edukkaampaa kuvakulmaa. Kauheasti pelivaraa ei sittenkään ollut, kun tuon kapean peilin edessä itse kännykällä kuvat räpsäsin. :D Jos ihmettelette käsivarren suttua, piilottelen kuvissani käsivarren tatuointini pitääkseni hieman kiinni anonyymiteetistäni.

Alin kuva on hyvä osoitus siitä miten tärkeää on kyykätä, aivan kuin joku olisi haukannut pyllystä palasen! :D Projektina siis leveyttä takamuksesta pois ja muhkeutta lisää lihaksien muodossa, pakaralihakset kun ovat yksi tärkeimmistä lihasryhmistä.

Ja sitten itse asiaan: Laihdutustarinoita lukiessa tulee törmättyä monenmoisiin liikuntamääriin. Yksi lenkkeilee puoli tuntia päivässä, toinen treenaa kaksi tuntia päivittäin, kolmas treenaa vähintään 7 tuntia viikossa. Mikä on sitten se sopiva liikuntamäärä jolla oikeasti tuloksia alkaa näkymään ja pitääkö sitä vain jaksaa paahtaa se seitsemän tuntia viikossa vaikka lihakset ovat jo tiistaina aivan jumissa?

Minulla viikottainen liikuntatavoite on vähintään 3h/vko. Aktiivisimmillani olen liikkunut jopa sen 7h viikossa mutta silloin on ollut oikeasti todella hyvä viikko eivätkä paikat ole kipeytyneet treenistä. Siksi pidänkin hyvänä haitarina tuota 3-7 tuntia per viikko: kolme tuntia saa kasaan jo vähän vähemmälläkin liikunnalla ihan varmasti ja tavoite on täytetty ja näin ollen voi olla taas ylpeä itsestään, 7 tuntia taas on tavoittelemisen arvoinen määrä ja sitten jos sinne pääsee niin on aikamoinen hatunnoston paikka.

Joskus toki treenailen sinnikkäästi vaikka kroppa onkin jo jumissa: sopivassa määrin sekin on hyväksi kun siinäkin haastetaan itseä. Mutta kyllä sen taas huomaa kun on pitänyt pari kevyempää, jopa täysin liikunnatonta päivää, että se treeni rullaa aivan toisella tavalla kun paikat on oikeasti saaneet palautua.

Siksi sanoisinkin, että älkää uskoko niitä jotka paasaavat että liikuntaa pitää harrastaa se seitsemän tuntia viikossa että tuloksia tulee. Kuunnelkaa mielummin omaa kroppaanne: Vetäkää täysillä että paikat tulee kipeäksi ja sitten pitäkää lepopäivä tai pari tai harrastakaa enintään kevyttä liikuntaa. Kroppa pelittää aivan toisella lailla.

Itse huomasin tuon taas tuossa kun pääsiäisenä vedin juoksulenkin, jota ennemmin en ollut muutamaan päivään kävelylenkkejä kummempaa treeniä tehnyt: Juoksu rullasi ihan eri tavalla kun kroppa oli saanut levätä! Eli ei aina ole kyse laiskuudesta, jos tuntuu siltä ettei jaksaisi lähteä treenaamaan, joskus kroppa voi oikeasti tarvita lepoa.

Hyvää alkanutta viikkoa! :)

Nyt voi taas juosta!

Tänään oli Lidlissä tarjouksessa kaikkea mitä juurikin olen harrastamiseeni kaivannut: Ne uudet juoksuhousut joita ei tarvitse kokoajan olla nostelemassa, urheilukuulokkeet jotka pysyykin päässä liikkuessa sekä jumppapallo, joten tottakai kävin hakemassa nuo itselleni. Siinä tulikin sitten yksi päivän treeni mukavasti tehtyä kun pyöränpumpulla tuota jumppapalloa täyttelin. :D

Nyt taas kelpaa treenata. :)

Huomenna on taas töitä ja puolet minusta on aivan lamaantuneena kun en ole hetkeen töissä ollut, mutta yritän taistella sitä tunnetta vastaan ja sen sijaan nauttia tästä päivästä ennen töitä. Aurinkokin paistaa aivan ihanasti joten turha haaskata tätä päivää sellaisen voivotteluun, mikä on edessä väistämättä. 

Unirytmin korjaaminen olisi nyt todella tärkeää: tänäänkin heräsin vasta puoli kahdeltatoista. Karkkia en ole syönyt sitten sunnuntain ja sanotaan näin, että on sellainen olo kuin jotain puuttuisi kun ei istu mässyttämässä sitä karkkia sohvalla. Niin äkkiä ne vanhat tavat vain vie jälleen mukanaan kun hetkeksi niihin palaa. Ostinkin tänään kaupasta hedelmiä ja marjoja karkin tilalle, että jos jotain makeaa tekee aivan mahdottomasti mieli mussuttaa, niin sitten syödään hedelmiä. Nämä ensimmäiset päivät ovat aina vaikeimpia eikä asiaa auta tuo töihin menon jännittäminen, minä kun tuppaan juurikin stressatessa syömään kuin hevonen ja vieläpä sitä epäterveellistä ruokaa.

Suottakoon nämä ensimmäiset pääsiäisen jälkeiset päivät taas siihen rytmiin palaamiseen ja motivaation hakemiseen niin eiköhän viikon päästä taas tämä homma mene taas juuri niin kuin pitääkin. :)

Ongelmakohtiin paneutumista pääsiäisen jälkeen

Viime aikoina unirytmini on ollut aivan sekaisin ja varmasti se on ollut osasyynä siihen että syömisten kanssa on ollut hankaluuksia. Karkkia menisi enemmän kuin on tarpeen, samoin himo yösyömisiin on taas ollut turhan valtoimenaan. Nukkumaan menen joskus kolmen jälkeen yöllä ja herään yhdeltä päivällä. Sanomattakin lienee selvää että pää on ollut sitten aamuisin aivan tokkurassa tuollaisesta oravanpyörästä.

Joskus pää jaksaa pelittää paremmin kun antaa itselleen vähän vapauksia. Annoinkin itselleni luvan herkutella nyt pääsiäisenä ihan vapaalla kädellä. Kaloreita en ole vahtinut, mutta ylös olen kirjannut syömiset ja kalorimäärät. Nyt pääsiäisen jälkeen sitten aloitan karkkilakon joka tulisi kestää juhannukseen saakka. Eli suklaata ja karkkia ei pääsiäisen jälkeen mussutella. Keksit ja jäätelö ovat luvallisia, koska jos oikein nollatoleranssilla tässäkin mentäisiin, homma menisi varmasti aivan läskiksi heti kättelyssä enkä koe jätskin tai jonkun kahvikeksien olevan minulle mikään ongelma. 

Pääsiäisen jälkeen aion myös paneutua kropassani häiritseviin ongelmakohtiin. varsinkin vatsaani. Minulla on aina ollut onnekseni kapea vyötärö ja edestä päin jo nykyään näytän suhteellisen solakalta, mutta sivusta katsottaessa vatsa pömpöttää vieläkin turhan paljon ja sehän on nimenomaan sen sokeri- ja rasvaruokavalion tulosta! En nyt hätäänny vaikken kesäksi mitään rasvatonta six päckiä onnistuisi luomaan, mutta siihen pyrin että saisin kaiken vatsan alueen fläsän mahdollisimman hyvin veks. Ja oikeanlaisella ruokavaliolla sekä liikunnallahan se onnistuu.

Myös se unirytmi vaatii nyt korjaamista: Ei päivistä tule mitään jos yöt kukkuu ja päivät nukkuu, sitä paitsi varsinkin kesäaikana treenatessa olisi hyvin tärkeää saada itsensä aikaisin aamulla ylös kun eihän sitä keskellä päivää helteellä hullukaan treenaa ja koiratkin mielummin liikkuvat vähän viileämmällä. :)

Loppuun vähän motivaatiokuvia tavoittelemisen arvoisista vartaloista.

Kuvat weheartit.com

Aina jotkut kissanristiäiset -syy lyödä läskiksi?

Olen tullut siihen tulokseen, että selityksiä liikkumattomuudelle on hyvin helppo löytää. Aina on joku syy. Se, onko syy tarpeeksi pätevä, onkin sitten toinen juttu.
Mutta miettikääpäs nyt: Kaikki alkaa tammikuusta. Se paljon puhuttu elämäntapamuutos alkaa ja vähintäänkin nyt tipaton on pidettävä. No, monella homma kaatuu varmaan jo ennen helmikuuta, mutta viimeistään ystävänpäivän tienoilla sitä varataan pöytä ravintolasta ja tipatonkin on historiaa. Ja entäs sitten laskiainen ja Runebergin päivä? Nekin ovat vain kerran vuodessa, niin voihan sitä nyt herkutella.
Sitten tuleekin huhtikuu ja pääsiäinen. Eihän sitä nyt sovi ilman munaa (hehehee) olla (tätäkään) pääsiäistä! Ja kun pääsiäisestä on selvitty, onkin jo toukokuu ja Vappu! Ja silloinhan viina virtaa! Ja munkkeja mussutellaan, tottakai. Eikä vapusta mene kuin pari viikkoa, niin eiköhän jollakin ole päättäjäiset, valmistujaiset tai rippijuhlat ja pitäähän sitä nyt vähän kuppia ottaa ja kakkua maistaa. Alkaapa siinä myös olemaan juhannus korvilla ja grillikausi kivasti päällä. Kesällähän tunnetusti vähän hamstrataan niitä kuuluisia kesäkiloja, niin eihän sitä nyt kerkiä lenkkipoluilla juoksentelemaan.
Ja kun Suomen kesä on niin kovin lyhyt, onkin kohta taas syksy ja melkein heti kun koulut alkavat, alkaa joulusesongin makeisten myynti ja pitäähän sitä nyt vähän virittäytyä joulun tunnelmaan jo hieman etukäteenkin! Ja siinähän menikin sitten taas yksi vuosi ja edessä on jälleen tammikuu elämäntapamuutoksineen.

Okei, olihan tuo nyt hieman kärjistetysti kirjoitettu, mutta kyllä tuolla se totuuden siemen piilee. Jos ei ole valmis sitoutumaan projektiin kaikista houkutuksista huolimatta, kyllä niitä selityksiä läskiksi lyömiselle löytää hyvinkin helposti! Se ei ole vielä mikään epäonnistuja, joka välillä vähän antaa periksi, vaikkapa herkuttelee pääsiäisenä suklaamunilla (kuten minäkin aion tehdä), mutta jos joka kerta antaa jonkun tapahtuman vaikuttaa projektiin, ollaan kovaa vauhtia menossa ojasta allikkoon. Hassua muuten, miten ruokakeskeistä sitä onkaan kaikenlainen juhliminen nyt kun miettii!

Luovuttamisen sijaan kannattaa tehdä kompromisseja. Jos tänään syön palan tai pari kakkua, niin ainakin sitten teen sen tunnin lenkin.
Motivoi itseäsi liikkumaan niillä herkuilla! Se on jo puoli voittoa. Toki itsekin syyllistyn monesti siihen "kaikki tai ei mitään" ajattelumalliin, eli joko syön hyvin ja liikun paljon tai sitten en liiku lainkaan kun ei siitä mitään hyötyä enää ole, söinhän jo 2500 kaloria niin ei tule vajettakaan.
Kuitenkin kaikesta tästä täydellisyyden tavoittelusta huolimatta koen kultaisen keskitien olevan minulle se parhain vaihtoehto: Kohtuudella niitä herkkuja (ei kieltäytyen juhlissa siitä täytekakusta), liikuntaa samoin ja kotiruokaa pääasiassa syöden. Jos alan kikkailemaan, menee homma heti päin honkia.

Tänään ennen iltalenkkiä.

Kaikesta pääsiäistä edeltävästä mässyttelystä huolimatta tämän hetken uusi nolo ongelma: En voi juosta vaikka haluaisin, kun housut meinaa tippua! :D

Täytynee hakea uudet treenihousut, kun jännästi sitä kaipaa juoksentelua nyt kun kunto sitä paremmin kestäisi.

Missä menee välineurheilun ja hyvien treenivarusteiden raja?

Tänään tein vihdoin ja viimein liikuntani kannalta tärkeimmän investoinnin: 9 vuotta käytin lenkkareita jotka alusta vielä viime syksyyn saakka hiersivät kantapäitäni ja nyt vihdoinkin ostin uudet lenkkarit Intersportista alennusmyynnistä.

Hassua, miten nimenomaan se millaiset kengät jalassa on, vaikuttaa hyvin paljon siihen miten paljon tulee liikuttua ja nyt vasta vihdoinkin päätin hankkiutua eroon noista vanhoista kantapäidenkiduttimista! Myyjä nauroikin minulle, kun kysyi millaiset nykyiset lenkkarini ovat ja en osannut kertoa niistä muuta kuin vanhat ne on ja alusta saakka hiertäneet kantapäitä, että "jaahas, hammasta purren olet niitä sitten käyttänyt".
Vanhat Niket vaihtuivat siis Asicsin Gel Ds-Trainereihin, joiden alkuperäinen hinta on 199,00€ ja jotka sain hintaan 99,90€, ihan mainioon hintaan siis! Nyt kelpaa taas liikuttaa itseään tuolla lenkkipoluilla. :)

Aloinkin sitten pohtia asiaa, mikä on toki hyvin paljon mielipidekysymys. Eli missä menee välineurheilun ja hyvien treenivarusteiden raja?
Jotkut sanovat että oikeasti hyvä urheilija pystyy urheilemaan oli varusteet mitkä tahansa. Itse olen asiasta sitä mieltä että joo ja ei. Tokihan jos on vasta juuri aloittelemassa liikuntaharrastusta, kannattaa siihen ehkä investoida maltillisesti, jottei tule sitten syydettyä satasia, miksei tuhansiakin euroja sellaiseen harrastukseen, jonka parissa ei kauaa viihtynytkään. Toisaalta taas nimenomaan liikuntaharrastusta aloittaessa voi into liikuntaan laantua hyvinkin nopeasti jos tyyliin kengät hiertää, vaatteet ei istu tai kiristää niin ettei uskalla edes liikkua kunnolla tai vaikkapa jos rinnat kipeytyvät tai hiertyvät huonojen liivien takia.

Itse investoin liikuntaharrastuksiini alussa hyvin varovasti. Halusin kokeilla salilla käymistä, otin jäsenyyden Easy Fitille, jossa oli halvin jäsenmaksu ja lyhyin irtisanomisaika. Ensimmäiset treenivaatteet ostin Minimanista urheiluosastolta, kun mielestäni olisi ollut typerää laittaa monta kymmentä euroa joihinkin merkkitreenivaatteisiin kun tarkoitus oli vieläpä laihtua. Aktiivisuusrannekkeen sain lahjaksi. Lenkkarit olivat tosiaan usean vuoden takaiset ja takkina kelpasi vanhat tuulitakit jotka onneksi vielä päälle mahtuivat.
Saliharrastus jäi ja jäsenyyden lopetin parin kuukauden päästä aloittamisesta, aikaa lenkkipoluillakin vietin hyvin minimaalisesti puolisen vuotta, kunnes viime syksynä taas aloin liikkua. Joka kerta kirosin lenkkarini, mutta teippasin jesarilla kantapäät ja lähdin lenkille. Halusin ensin oppia liikkumaan säännöllisesti, ennen kuin ostelen mitään uusia tossuja.

Alkuvuodesta 2015 olinkin sitten saanut hyvän rutiinin liikkumiseeni eikä tuottanut lainkaan vaikeuksia lähteä ulos säällä kuin säällä. Talven liukkaimmat kelit tasapainottelin varrellisilla talvikengillä joilla ei mitään tekemistä ollut lenkkeilyn kanssa ja joiden pohjissa ei nastan nastaa komeillut. Tokmannilta hain kahvakuulan ja rannepainot jotta vähän painoharjoittelua tulisi myös harrastettua. Äiti sponssasi minulle vihdoin nastalenkkarit ja itse investoin sykevyöhön jotta tiedän missä mennään, samoin kuin vähän uusiin treenivaatteisiin ja nyt vihdoin niihin sulan kauden lenkkareihinkin. Itse olen laittanut rahaa tähän liikuntaani siis hyvin maltillisesti. Ja sittenkin rahaa on uponnut useampi satanen ja uskokaa tai älkää, niin nämä minun urheiluharrastukset ovat vielä halvimmasta päästä. ;)

Ennen tuhahtelin ihmisille jotka ostelivat yhtä paljon uusia treenikenkiä ja -vaatteita kuin perus vaatteita ja kenkiäkin. Mokomat välineurheilijat. Mutta nykyään ymmärrän senkin puolen, vaikken vielä itse siihen kastiin ihan kuulukaan. Onhan se kiva, että on joka treeniin ja olosuhteisiin oikeanlaiset välineensä ja treenivaatteissakin valinnanvaraa jos kuluttaa aikaa treenatessa enemmän kuin vain tunnin viikossa! Sille kuitenkin pyörittelen hieman silmiäni, jos juuri elämäntaparemontin aloittamisesta päättänyt satsaa useamman satasen välineisiin jotka kuitenkin jäävät kaappiin pölyttymään, sen sijaan että ensin opettelisi hyvän rutiinin uusiin elämäntapoihin. Jos haluaa aloittaa lenkkeilyn tai kotona treenaamisen jotka ovat tosiaan halvinta liikuntaa, niin tärkeintä on panostaa ensalkuun niihin hyviin kenkiin (minä paraskin puhuja! :D) ja mukaviin treenivaatteisiin (niiden ei tarvitse olla kalleimpia merkkivaatteita) sekä hyviin, tukeviin urheiluliiveihin (Lidlistä löytyy laadukkaita edullisesti). Jumppaamiseen riittää hyvin ihan jumppamatto, joita löytyy kaupoista ihan kympillä ja youtubesta löytyy hyviä ja tehokkaita jumppavideoita ihan ilmaiseksi kotitreenaamiseen.

Missä sinun mielestäsi menee välineurheilun raja?

Hyvät, pahat light-limut?

Sinä erityisesti sokerin kanssa kamppaileva laihduttaja: kannattaa lukea tämä.

Light-limut, tuo laihduttajan pelastus makeanhimoon ja luvalliseen herkutteluun. Vai onko sittenkään? Vaikka kaikki tietävät sokerillisten limonadien terveysriskit ja siksi jopa välttelevät tietoisesti niitä, harva tajuaa että light-limppareiden terveysriskit ovat oikeastaan vielä pahemmat. Vaikka kaloreiden suhteen light-limpparit ovatkin unelma, ne ovat vaaraksi mm. munuaisille, hampaille, vaurioittavat soluja ja voivat sekoittaa aineenvaihduntaa. Aspartaamilla on myös havaittu olevan yhteys syöpään.

Jos näistä riskeistä huolimatta juot mielummin silloin harvoin limsasi lightina sokerillisten sijaan kun limua juot, teet sen todennäköisesti siksi että mielesi tekee makeaa mutta et halua kerätä ylimääräisiä kaloreita joita sokeriversio taas on täynnä. Voin kertoa että hyvä ajatus, mutta metsään menee. Ja miksi? Koska makeutusaineella on sellainen kelju vaikutus, että se herättää aivoissa sen sokerinhimon, mutta koska siitä makeutusaineella korvatusta juomasta ei sitä kehon kaipaamaa sokeria tulekaan, makeanhimo vain yltyy ja todennäköisesti repsahdat niihin sokeriherkkuihin kahta kauheammin. Eli tilanne plus miinus nolla tai jopa tuplaten miinus.

En nyt yhtäkkiä muista lähdettä, josta tämän luin, mutta jos epäilet kyseessä olevan urbaanilegendan, kokeile ihmeessä itse!

Minä aloitin tämän laihdutusprojektin alkuvuonna niin, että karsin kaiken sokeripitoisen niin minimiin kuin mahdollista ja ainoat makeat jutut jotka aluksi itselleni sallin, olivat hedelmät. En litkinyt light-limppareita vaan join vain rutosti vettä. Tottakai sitten jonkun ajan päästä silloin tällöin kun limua teki mieli ostaa, ostin sen kevyemmän version eli Pepsin Maxina, Coca Colan lightina tai zerona jne. Sen vähäsokerisen tauon jälkeen kun noita light limuja aloin silloin tällöin ostaa, huomasin ihan käytännön kautta tuon heränneen sokerinhimon. Jotenkin sitä jäi sellainen "putki" päälle eli mitä enemmän joi limua lightina, sitä enemmän teki mieli jotain "pientä makeaa hyvää vielä", mikä oli hassua kun olihan nimenomaan sen light limpparin tarkoitus olla sellainen pieni makea herkku sille päivälle!

Itse siis suosittelen pysymään laihduttaessa erossa mieluiten kokonaan kaikista limonadeista! Niistä erossa pysyminen auttaa lisäksi siihen että sitä vettä oikeasti tulee juotua päivittäin tarpeeksi kun ei "nesteytä" itseään millään sokeri, tai "sokeri"pitoisilla juomilla. Ja jos on ihan pakko juoda limpparia, voi miettiä kaksi kertaa, että loppujen lopuksi se sokeriversion valinta voi olla pienempi paha kun eihän sitä limsaa tulisi muutenkaan juoda litratolkulla? :)

kuva

Painopäivitys

Annoin itselleni armonaikaa tähän päivään saakka ja tänään olikin sitten se punnitus vihdoin. Vaaka näyttikin sitten tänään 73,8 kg eli kahdessa viikossa painoa on pudonnut -1,1 kg, mikä ei mielestäni ole ollenkaan huonommin, kun ajattelee että en ole kovinkaan ruodussa elänyt viime päivinä. Niin ja tosiaan siihen normaalipainoon matkaa on enää 0,7 kiloa ja kokonaisuudessaan painoa on pudonnut nyt tammikuusta -10,7 kiloa!

Pian on pääsiäinenkin täällä ja ajattelin siihen saakka pysyä noista karkeista sun muista herkuista erossa, niin pääsiäisenä sitten voi vähän herkutella mutta muuten nyt olisi hyvä pysyä erossa herkutteluista, jotta saisi hyviä tuloksia vielä tämän kevään aikana aikaiseksi. :)

Eipä sitten muuta tällä erää, kirjoittelen tätä postausta puhelimella, joten kovin pitkää tekstiä en jaksa tehdä ja kovin visuaalisesti köyhäkin tämä postaus on, mutta palataan asiaan kun pääsen jälleen koneen äärelle. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)

Herkkuhälytys!

Viime päivät ovat olleet kovin onnettomia. Tapahtumaketju sai alkunsa jo edellisviikolta kun tulin yllättäen kuumeeseen tiistai-iltana. Keskiviikkona ei enää kuume vaivannut, mutta nuha, kurkkukipu ja lihassäryt senkin edestä. Tarkoitukseni oli tehdä kuuden päivän Nutrailut torstaista alkaen ja vaikka flunssan puolesta se olisikin onnistunut kun mikään ei muutenkaan maistunut, ei pääkoppa sitten ollut mukana siinä touhussa kuten arvata saattaa jos yhtään taipumusta on siihen että kipeänä mieli tekee sitä hyväskää. No, se Nutrailu nyt oli mitä oli ja parin päivän verran siihen pystyin ja silloinkin join marjamehua kurkkukipuun ja söin tyyliin Ahaa-patukan kahvin kanssa per päivä. Ei mikään huikea onnistumistarina siis.

No jatkoa seurasi vielä tästäkin. Kun sohvalla lojuminen alkoi helpottaa, aloin turhautua siihen löysäilyyn ja treenaamattomuuteen ja halu oli kova päästä ulkoilemaan. Kevyttä koirien lenkitystä lukuunottamatta en kuitenkaan ole pahemmin tässä viime päivinäkään urheillut, kuin vasta tänään. Syömisten kanssa on mennyt viime päivinä aika täydellisesti läskiksi: kalorit ovat paukkuneet siinä 1700-2800 kalorin välillä ja valitettavasti yösyömistä (tai yöhotkimista) on tullut myös harrastettua iltavuorojen takia. Tänään sitten olikin tuo 2800 kalorin päivä, kun aamiaisen ja lounaan lisäksi on mennyt pari suklaapatukkaa, pari suklaakeksiä ja 120g sipsejä alas. Niin ja vielä lautasellinen uuniranskalaisiakin! Sipsejä söin ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen ja fiilis oli noh, sellainen että ilmankin on kyllä hyvin pärjännyt. Olihan sitä kiva niitä mussuttaa pitkästä aikaa, mutta nyt taas tietää ettei niitä oikeasti kannata himoita. Ei ne sipsit oikeasti ole sen kymmenen plussakilon arvoisia. Pienen pieni pelastus tälle päivälle oli sentään se, että tein tunnin lenkin vaikkakin aika rauhalliseen tahtiin, mutta kuitenkin!

Viime päivinä olen huomannut tuon epäterveellisen ja suurempien ruokamäärien syömisen kropan toiminnassa: Jotenkin tuntuu samalla sekä siltä että vessaan pitäisi päästä istumaan vähän useammin, mutta myös siltä että vatsa olisi aivan solmussa. Asiaan toki vaikuttanee myös se, että veden juontini on flunssan takia ollut aivan onnetonta. Kyllä sen vaan huomaa miten paljon se vedenjuonti edesauttaa aineenvaihduntaa, kun hetken juo vähemmän vettä!

Huomenna olisi punnituspäivä, mutta taidan olla sen verran armollinen itselleni, että hyppään vaa'alle vasta maanantaiaamuna. Huomenna syödään normaalisti ja koitetaan saada ne suolaturvotukset edes jotenkin pois kropasta ja jos nyt se vähintään 3 tuntia liikuntaa saataisiin vielä kasaan tälle viikolle!

Täytyy kyllä todeta että tämä laihduttaminen on niin paljon päänsisäistä työtä: Jos pääkoppa ei ole messissä, onnistuminen tässä on hyvin epätodennäköistä. Vaikka kroppa huutaisi kaikin puolin että näin ei ole hyvä, ei hommasta tule mitään ilman että mieli on hommassa mukana. Todisteena tästä on omalla kohdallani tämä kaksi vuotta lievästi ylipainoisena jolloin minulla oli jatkuvasti pää kipeä, vatsan kanssa ongelmia ja kokoajan sellainen hieman samea olo ihan kokonaisuudessaan. Silti vaikka fyysisesti olo ei ollut häävi ja vaikka sen tiedostin, en asialle kyennyt tekemään mitään. Edes se ei ollut henkisesti tarpeeksi eteenpäin potkiva seikka, että oman peilikuvan näkeminen tympi! Ehei, painonpudotus vaatii oikeasti vielä tätäkin rutkasti enemmän henkistä kanttia, se on nyt huomattu.

Halusin kuitenkin kirjoittaa tästäkin kolikon kääntöpuolesta laihduttamisessa, ettei tämä vain ole sellaista hehkutusta tyyliin "laihdutus on oikeasti helppoa". Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa jos ei ihan joka päivä kykene siihen oikeaoppiseen ruokavalioon tai vaadittavaan liikuntamäärään. Joskus siellä "pimeällä puolella" kannattaakin käydä nähdäkseen, onko siitä kielletystä asiasta kehkeytynyt omassa mielessään vain kiehtova myytti vai onko se oikeasti sen arvoista vetää itsensä herkkuähkyyn. Joskus siellä pimeällä puolella vain käväistään suklaapatukan muodossa, joskus siellä viivähdetään päiväksi pariksi tai pahimmillaan vedetään takapakkia kilon tai kymmenen verran. Mutta aina voi olla ylpeä itsestään kun sieltä taas nousee ylös, löytää jälleen sen punaisen langan siihen laihduttamiseen!
Minä tein herkkuähkyssä tänään niin, että kävin läpi ruokapäiväkirjani ja yliviivasin värikkäällä tussilla jokaisen herkun. Se avasi silmäni aika hyvin kun ihan konkreettisesti näin, miten niitä herkkuja on viime aikoina mennyt vähän liikaa. Ymmärsin etten halua palata siihen samaan vanhaan.

Tulipa mieleen vielä sellainen juttu tähän loppuun, jota kannattaa järkeillä itse kunkin. Nimittäin onnellisuustasot. On olemassa helppoa onnellisuutta mikä koostuu asioista jotka voi saada nyt ja heti. Esimerkiksi juurikin nuo herkut. Niillä on helppo saada itsensä onnelliseksi sillä sekunnilla. Hetkeksi aikaa. Sitten on olemassa toisen asteen onnellisuutta, eli asioita jotka ovat pienen matkan päässä. Sellaisia asioita, joihin tiedämme pystyvämme jos vain näemme niiden eteen vaivaa. Esimerkiksi itselläni se paino sinne 65kiloon. Sitten on olemassa kolmannen asteen onnellisuutta, johon harvempi käytännössä kykenee. Tämä on sellaista onnellisuutta josta me haaveilemme mutta emme ehkä uskalla/osaa tai kykene tekemään asialle mitään, esimerkiksi haave oikeasti urheilullisen näköisestä, hieman lihaksikkaasta kropasta ensimmäistä kertaa elämässä tai haave hyväpalkkaisesta työurasta. Mutta tätäkin onnellisuutta kannattaisi jokaisen ainakin yrittää tavoitella! :)

No niin, eiköhän tässä ole tällä erää höpinää kerrakseen. Palataan maanantaina tuomion vaakalukemin. ;)


Kuvat: weheartit.com

Sunnuntain painopäivitys

Vaikka nyt onkin ollut vähän hiljaiseloa blogin puolella, ei se suinkaan tarkoita sitä että vallan läskiksi olisi mennyt. Toki vähän löysin rantein viime viikko meni ja siitä on todisteena ruokapäiväkirjan sivut ja siellä useampi 2000 kalorin päivä. Hiljaisuuteen on kuitenkin vaikuttanut enemmän oma aikataulu ja kiire mm. johtuen töistä. Ei vain ole ollut aikaa kirjoitella tänne ajatuksella. Liikuntaakin tuli harrastettua sellaiset viisi tuntia ja ellei elämässä olisi nyt vähän muutakin, pystyisin ehdottomasti parempaan liikuntamäärään.

Tästä kaikesta huolimatta hyppäsin sunnuntaina puntarille ennen iltavuoroa ja hämmästys olikin aikamoinen. Vaaka näytti 74,9kg! Eli nyt se pahamaineinen 75kg:n rajapyykki on saatu rikki! Kertauksena niille jotka eivät tiedä mitä tuo 75kg minulle tarkoittaa: Tammikuussa 2013 nousin puolen vuoden jälkeen vaa'alle ystäväni luona ja vaaka näytti juurikin tuon 75kg, jolloin purskahdin itkuun. Olin nimittäin lihonut puolessa vuodessa 15kg. Nyt sitten vielä reilun yhdeksän lisäkilon jälkeen olen saanut itseni takaisin tuohon painoon ja jos tuolloin lukema sai minut itkemään, niin nyt minä hypin riemusta kattoon! :) Kahdessa viikossa (niistä 2000 kalorin päivistä huolimatta) painoa oli pudonnut -1,9kg ja yhteensä kiloja on nyt karistettuna se -9,6kg. Tämä tarkoittaa siis sitä, että minulla on 1,8kg matkaa normaalipainoon ja sellaiset 10kg matkaa sinne painotavoitteeseeni -puolessa  välissä ollaan siis jo!

En nyt osaa taas iltavuoron jälkeen tämän kummempaa kirjoittaa tänne, mutta laitan vielä loppuun hieman kroppakuvaa siitä, mikä tilanne on nyt ja mitä se oli tammikuun alussa. Ihan sieltä 84,5kg:n painosta minulla ei ole yhtään minkäänlaisia kroppakuvia, kun ei silloin tullut ekana mieleen räpsiä kuvia siitä ryhävalasmaisesta olomuodosta kun oli jo aikaisemminkin epäonnistunut tässä projektissa. Mutta kyllä näidenkin kuvien välillä eroa näkyy hieman. :)

Palaillaan sitten loppuviikosta sisältörikkaampien postauksien parissa!

Materialismionnellisuutta ja kuulumisia

Loma tuli ja loma meni niin että humahti. Lomaviikolla tuli vähän kröhöm..tankkailtua, eli nyt jaksaa taas porskuttaa eteenpäin sillä 1500 kalorilla. Liikuntaa kertyi vaivaiset kolme tuntia viime viikolle mikä onkin vähimmäistavoite, mutta osasyynä oli juurikin poikkeuksellinen ohjelma tuolla viikolla.
Ja tosiaan herkkuja tuli syötyä varsinkin tuossa loppuviikosta ja torstaista sunnuntaihin kalorit paukkuivat siellä 2000 kalorin päälle. Mutta tosiaan, ajattelen tuon enemmänkin tankkaamisena ja sellaisena että nyt taas jaksaa ruodussa elellä. :)

Kotopuolessa käydessäni mentiin tyttöjen kesken vähän kaupoillekin ja olin ihan unohtanut miten kivaa sitä onkaan käydä ostoksilla äidin lompakko mukana, hih! ;)
Äiti sponssasi minulle mm. ikiomat nastalenkkarit, urheilusukkia, fleecen ja ihania uusia vaatteita. Ekaa kertaa vuosiin uskaltauduin ostamaan muitakin kuin mustia vaatteita ja vaatteiden sovittaminenkin oli pitkästä aikaa kivaa kun L koosta huolimatta vaatteet istuivat kivasti päälle!

Ja sitten kun palkkapäivä tuli, shoppailin vähän lisää! Löysin alennuksesta kivat tavalliset aitonahkaiset ulkoilukengät, ostin vihdoin ja viimein sen kauan haaveilemani blenderin ja sykevyön Polar Loop-rannekkeeseeni sekä kevyet toppahousut. Nyt ei sitten ulkoilu tyssää ensi talvenakaan. :)

 Nyt loppui loppukin löysäily kun saadaan ne sykkeet kaakkoon!

Tällä pääseekin sitten väsäilemään drinksuja...eikun smoothieita!

 Nyt pysyy pystyssä vähän jäisemmälläkin reitillä.

Sitä voisi käydä rinteessäkin laskettelemassa monen vuoden tauon jälkeen eikä palelisi!

Nyt on kiva kun vihdoin pääsee kokeilemaan että missäs se syke nyt huiteleekaan kun liikun ja pääsee näkemään sen todellisen kulutuksen. Eilen testailin ekan kerran kunnolla noita nastalenkkareita kun tein reilu 4km juoksulenkin ja voi jestas sentään kun oli mahtavaa mennä noilla: pysyi pystyssä ja meno oli niiin kevyttä! Keväämmällä saakin sitten ostaa tavalliset lenkkarit, nykyiset kun on aivan puhki kuluneet ja kulutuksesta huolimatta hiertävät kantapäitä joka ikinen käyttökerta.

Olen metsästänyt tässä talven aikana kuin kuuta nousevaa uutta parkatakkia, punaista sellaista ja nyt kun alennusmyynnit ovat käynnissä ja rahaakin oli, ajattelin sellaisen vihdoin ostaa kun kerran tähän kulutuksen makuun on päästy! :D Vaan oli helpommin sanottu kun tehty: mistään en sellaista meinannut löytää. Netistä sitten pistin tilaukseen sellaisen ja tilasinpa yhden treenipaidankin lisää, minulla kun ei juurikaan niitä "oikeaoppisia" treenivaatteita ole ollut, siis sellaisia hengittäviä paitoja. Toivottavasti kumpainenkin sopisi päälle.
Nyt saakin sitten olla taas puoli vuotta ihan hiljaa kun on tätä kulutusjuhlaa tässä viikon verran vietellyt ja rahansa repinyt maailmalle. :D

En sitten tiedä että miten pienikokoinen tulen puolen vuoden päästä olemaan, lieneekö hölmöä ostella vaatekappaleita tässä vaiheessa, mutta nyt kun painoa on pudonnut sellaiset -8kg, on kiva vihdoin hankkia sellaisia vaatteita jotka istuvat päälle ja joissa näyttää nätiltä ja sellaiselta miltä minusta nykyään tuntuu. Eikä sitten ehkä ole niin tuskastuttavan pitkän tuntuinen tämä laihdutusprojektikaan kun on jo tässä välivaiheessa nätti olo itsensä kanssa. :) Oikeastaan toivonkin, että vaikka läskiä saa vielä lähteä runsaasti, niin nuo tämän hetken vaatteet saisi näyttää hyvältä sitten 65kiloisenakin, nimittäin kaikki minun S ja M koon vaatteet ovat niiltä ajoilta kun olin aika rokkari ja on se tyyli ehkä pikkasen tässä muutamassa vuodessa aikuistunut. :D

Mutta juu, tällä viikolla palaillaan sitten taas näihin normirutiineihin ja taas koitan saada unirytmin normaaliksi, se kun heitti häränpyllyä tuossa viikonloppuna aika runsaalla kädellä. Nyt olen kyllä huomannut, miten tärkeää sitä onkaan saada unta yöllä ja touhuilla päivän touhut valoisaan aikaan. Ja viikonloppuna onkin sitten taas punnituksen aika!

Nyt tämä tyttö lähtee testailemaan sitä sykevyötä! Ciao. :)

Fiilis hyvä kymmenen!

Tänään on neljäs päivä täällä maaseudun rauhassa ja aluksi tänne tultuani aloin epäilemään oliko tämä sittenkään hyvä ajatus. Tarkoituksena oli nimittäin päästä nimenomaan maaseudun rauhaan liikkumaan ilman kaupungin hälinää, mutta homma meinasi tyssätä alkuunsa kun täällä kaikki tiet olivat aivan peilijäällä. Mene nyt siinä sitten vetokoirien kanssa lenkille! Tilanteen pelasti rakas äitini ja geenit joiden ansiosta meillä on sama kengän koko. Äiti-kulta nimittäin luovutti käyttööni nastalenkkarinsa ja täytyy kyllä sanoa että nyt tiedän mitä on vapaus liikkua talvikeleillä! Oli se sen verran uskomatonta mennä tuolla koirien kanssa ilman pelkoa kaatumisesta jäätikölle.

kuva

Eilen kokeilin vaihtoehtoista aktiviteettia kun lähdin lenkille. Otin nimittäin mukaan sauvat ja elämäni ensimmäinen sauvakävelylenkki on nyt tehty! Eihän siinä tullut kun rapiat 10km talsittua ja hauskinta koko lenkissä oli, että lenkin jälkeen tuntui kuin olisin tehnyt aivan perus parin-kolmen kilometrin lenkin! :'D Illalla sitten vielä käytiin isäni ja koirien kanssa tekemässä reilu puolen tunnin lenkki johon kuului mm. kilometrin pituinen upottava lumitaival josta juostiin niin paljon kun jaksettiin. Kyllä hiki puski läpi sen jälkeen! Sitten lenkin päälle tein vielä pilatesta puoli tuntia, jonka jälkeen lähdin nautiskelemaan puusaunan lämmöstä.

Tänään sitten olikin paikat hellänä siitä sauvakävelystä, vaikka en eilisen perusteella moista olisi uskonutkaan! Tänään oli myös taas puntaripäivä ja se jos mikä on viime päivinä jännittänyt. Nimittäin ah-niin-ihanat naisten vaivat alkoivat kuin alkoivatkin nyt joten sitä turvotusta kyllä löytyy kropasta. Viime viikon torstaina kurkkasin aamuselta puntariin ja vaaka näytti silloin 77kg. Nyt siis jännitti ollaanko edes tuossa lukemassa! Kaikesta huolimatta sain huokaista helpotuksesta, tämän aamun paino nimittäin oli 76,8kg! Kahdeksassa viikossa painoa on pudonnut siis -7,7kg ja kahdessa viikossa -1,3kg mikä on aivan mainio tulos. Ja psst, vuosi takaperin painoin 76,9kg, eli ihan kiva huomata että näin "perinteisillä" konsteilla ainakin minä saan painon putoamaan ihan yhtä hyvin mitä vuosi takaperin Nutrilettilla. :)

Nyt vain jänskättää lisää että mikä se paino onkaan kahden viikon päästä, josko jo päästäisiin sinne 75kg:hen! Minulla on aina viimeisinä päivinä ennen punnitusta sama kaava: liikun mahdollisimman paljon, syön aamuisin puolikkaan greipin ja juon paljon vettä sekä punnitusta edeltävänä päivänä juon vielä litran-pari ekstraa vettä. Näin tiedän, että oli punnituksen tulos mikä hyvänsä, olen ainakin tehnyt töitä asioiden eteen ja sitten vähän hitaampi painonpudotustahtikaan ei haittaa. Ja tietysti joka viikko pyrin liikkumaan paljon ja syömään kohtuudella ja terveellisesti, mutta ennen punnitusta teen sellaisen vähän tehokkaamman spurtin vielä. ;)

Tällä viikolla kalorimäärät olivat vähän korkeammat, sellaista 1600kcal luokkaa suurimmaksi osaksi, mutta uskon että on ihan hyväkin välillä vähän vaihdella tuota kalorimäärää, ettei ainakaan sen takia ala paino junnaamaan paikoillaan. Ja uskon että kehoaan kannattaa siinä määrin kuunnella, että joinakin päivinä voi nälän tunne oikeasti kertoa siitä että nyt tarvitaan vähän enemmän kaloreita kuin vain se 1400kcal, eli liian ehdoton ei myöskään kannata itseään kohtaan olla.

Nyt lähden viettämään sunnuntaipäivää hyvillä mielin, tiedossa on vohveleiden paistamista ja jalkahemmottelua kun nykyään jalat kuivuvat paljon herkemmin kun ne enemmän joutuvat työskentelemäänkin. Oikein ihanaa sunnuntaita kaikille! :)