Minne elämä vie, sitä kukaan etukäteen tiedä ei

Noniin, lukuisista yrityksistä huolimatta tämä projekti junnaa pahasti paikoillaan, varmaan on vedetty muutama kilo takapakkiakin.

Tällä hetkellä elän sellaisessa elämäntilanteessa, että tämä projekti nyt vain ei ole päällimmäisenä ollut mielessä. Kolmen vuoden yhteiselo avopuolisoni kanssa on nimittäin tullut päätepisteeseen ja matka jatkuu eri teillä. Voinette siis kuvitella, että mielen päällä on vähän muuta kuin vaakalukeman kyttäily ja syömiset.

Yritän kuitenkin polkaista tätä projektia eteenpäin jälleen niin pian kuin suinkin mahdollista, koska rutiineista on hyötyä elämänmuutoksen keskellä huomattavasti enemmän kuin siitä, että jäisin sängynpohjalle märehtimään ja söisin mitä sattuu. En myöskään halua kerätä kasapäin kiloja jonkun parisuhteen päättymisen johdosta, joten yritän pitää mielessä nuo pitkän tähtäimen tavoitteeni.

Blogiin tulee päivityksiä sitä mukaa kun asiaa tulee, mitään säännöllistä kirjoittelua en voi luvata.

Oikein paljon onnea sillä välin teidän muiden projekteihinne! :)

Puolisen vuotta elämäntapamuutoksen aloittamisesta: tilannekatsaus ja tavoitteiden päivitystä

Puoli vuotta sitten, joulun aikaan mielessä muhi ajatus elämäntapamuutoksesta ja laihduttamisesta vielä kerran.
Olinhan jo kuukauden verran liikkunut aika hyvin, mutta syömiset olivat hunningolla joten ei se paino oikein alas ollut pudonnut. Tammikuussa aloin kiinnittää syömisiin huomiota, jätin alkoholin pois ja herkut minimiin. Liikuntaa harrastin vähintään 3h viikossa ja päivittäinen kalorimäärä oli noin 1500kcal. Neljässä kuukaudessa painoa putosi -13kg ja kunto nousi Cooperin testissä huonosta keskivertoon.

Pääsiäisen aikoihin alkoi vaikeudet syömisten kanssa. Voisi sanoa että siinä tämä eka kompastuminen tuli. Alkoholikin tuli ruokavalioon, tosin vain pienissä määrissä. Karkin määrä lisääntyi räjähdysmäisesti ja sipsejäkin on mennyt turhan paljon. Siinä missä ravinto on yhä enenevissä määrin ollut epäterveellistä, on myös liikunnan määrä vähentynyt. Edelleen liikun, mutta laiskemmin ja tavoitteita ei oikein tunnu liikkumisella olevan.

Alkuvuodesta haaveilin painavani juhannukseen mennessä sen 65kg ja Cooperintestissä toivoin juoksevani 2500m eli hyvän arvosanan verran. Phah. Vaa'alle en ole uskaltanut mennä, mutta kuukausi takaperin paino oli kilon verran plussan puolella. Aerobisesta saati lihaskunnosta en osaa sanoa mikä se tällä hetkellä on.

Vaikka uhosin tarttuvani näin juhannuksen korvilla itseäni niskasta kiinni ja ottavani kunnon pyrähdyksen vielä, ei ainakaan sitä ole tapahtunut mitä syömisiin tulee.
Olo on kuitenkin vähän samanmoinen nyt, kuin joulunakin: mättään naamaani epäterveellistä, mutta ei se oikein tyydytä niin kuin sen tulisi tehdä kun kerran kyse on herkuista. En saa siitä mitään irti, joten lappaan sitä vaan naamaani. Eli miksi tehdä niin, jos siitä ei ole mitään iloa?
Vähän samat fiilikset olivat puoli vuotta sitten syynä siihen, että aloitin elämäntaparemonttini.
Tällä hetkellä en koe lyöneeni hanskoja tiskiin, vaan lähinnä nyt on ollut tälläinen kompastuskausi menossa, joka on ihan normaalia kun on kyse elämäntapamuutoksesta.
Nyt olisikin tarkoitus päivittää vähän näitä tavoitteita ja hypätä takaisin kelkkaan: Se ettei saavuttanut lopullisia tavoitteita tähän juhannukseen mennessä, ei suinkaan tarkoita että kannattaisi lyödä hanskat tiskiin koska elämää on vielä tämänkin jälkeen!

Nyt kun mässäilyt on mässäilty ja todettu että siitä ei pidemmän päälle saa irti kuin turvonneen, sekaisen ja kipeän vatsan, väsyneen alakuloisen mielen ja tyhjän lompakon, on hyvä taas hypätä ratsaille.
Tämä juhannusviikko olisi tarkoitus ihan rennosti tyhjäillä herkkuvarastot, alkaa taas juomaan enemmän vettä niiden limujen sijaan, koittaa syödä säännöllisemmin ja pienempiä annoksia kerralla, keventää pikkuhiljaa ja fiksata unirytmiä. Juhannuksen aion viettää kotona ilman alkoholia, vähän kuitenkin herkutellen britakakulla sekä grilliruualla.
Juhannuksen jälkeen ajattelin Nutrailla muutaman päivän niin saa hyvän touchin taas tähän touhuun ja plussakilot nopeasti pois. Siitä sitten opetellaan syömään kevyttä ja terveellistä ruokaa, lasketaan kaloreita ja liikutaan. Jospa jo syksyllä se paino olisi siellä 65 kilossa ja ehkä silloin kuntotestienkin tulokset näyttävät jotain positiivista liikunnasta. Tähän mennessä heiaheiaan on kirjattuna 120 tuntia liikuntaa tälle vuodelle, eli ihan huonosti ei olla tähän mennessä vedetty -viime vuonna kun liikkumisia tuli kirjattua vain 88 tuntia! Eli tästä on hyvä jatkaa.

Oman motivaattorin tähän hommaan tuo vihdoin ja viimein isännänkin innostuminen liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta: tämä kun oli ollut kertausharjoituksissa ja tehnyt siellä erilaisia testejä jotka kertoivat kehonkoostumuksesta, oli hän sitten huolestunut vähän omasta kunnostaan ja nyt päättänyt vihdoin alkaa enemmän liikkumaan vapaa-ajalla ja syömään paremmin. Kyllä se niin on, että kun molemmat syövät terveellisesti ja liikkuvat, niin se homma sujuu paljon paremmin, kuin että toinen jää sohvalle syömään sipsejä toisen lähtiessä salille. ;)

Tässä kohtaa toivotan kaikille lukijoille ihanaa juhannusta, palataan taas elämäntapamuutoksen ja kuulumisten äärelle juhannuksen jälkeen! :)

Kuvien välillä 13kg ja takana 4kk:n elämäntapamuutos.