Aikani laihdutusblogeja lukeneena päätin aloittaa oman tarinani kertomisen. Lähinnä kirjoitan tätä itseäni varten, mutta myös ne joita kiinnostaa tavallisen painonpudottajan tarina, ovat tervetulleita lukemaan tätä. :)
Tällä hetkellä painoa löytyy sellaiset 84 kiloa ja pituutta minulla on 171cm. Kamppailuni tämän painon kanssa alkoi oikeastaan vuonna 2012, jolloin elin yhtä onnellisimmista ajoistani. Olin jo usean vuoden ajan ollut tykästynyt lukioaikaiseen koulukaveriini ja vihdoin kesällä 2012 aloimme sitten seurustella. Minulla oli ehkä kaikki mitä nuori naisenalku voisi toivoa: olin pian 20vuotias, persoonallisen tyylin omaava sanavalmis tyttönen jolta Se Oikea oma kultakin kainalosta vihdoinkin löytyi. Olin myös samaisena kesänä saanut pari kiloa painoanikin alaspäin, niin kuin olin aina toivonut. Painoin tuona kesänä siis 58 kiloa.
Hieman muinaishistoriaa:
Kolmannella luokalla aloin lihota kun herkuista alkoi muodostua minulle elämänilo kaikkien vaikeuksien keskellä. Olin siis koulukiusattu. Vuodessa paino nousi sen verran että ostin vaatteeni aikuisten/nuorten osastolta. Koko ala-asteen olin hitusen tuhdimpi tyttö. Eihän se haitannut kuitenkaan kun olin montaa muuta paljon pidempi. Meni siis aikaisen kehityksen piikkiin myös painonnousu. Yläasteelle mentäessä teini-iän paineet nousivat: Seiskaluokan lopussa painoin 57-kiloa (ala-asteen puntarilukemia en edes muista) ja vaatteet alkoivat istua paremmin päälleni. Sain tuolloin keväällä myös hammasraudat. Jotenkin ne raudat taisivat olla sellainen isku itsetuntoon, koska seiskaluokan kesäloma kului niihin rautoihin totutteluun ja sipsien syömiseen. Söin monta kertaa viikossa sipsipussin. Ja paino nousi. Kasiluokan alussa painoa löytyi 68-kiloa. Pelästyin aikalailla. Halusin kuitenkin keskittyä koulunkäyntiin enkä liikaa ulkonäöllisiin seikkoihin. Koska koulunkäynti ja arvosanat olivat etusijalla, halusin saada tuloksia aikaan myös liikuntatunneilla. Vihasin Cooperintestejä. Mutta tällä kertaa halusin pärjätä. Aloitin sisäsoudun, kun meillä kotona sisäsoutulaite oli. Kunto koheni ja sain paljon paremman tuloksen sinä syksynä Cooperintestistä. Paino ei kuitenkaan tippunut, vaikka liikuin ja olin laittanut sipsit pannaan. Herkuttelin nimittäin muuten kuitenkin, enkä katsellut syömisiäni.
Kahdeksannen luokan kevättalvella, talviloman alussa minulle tapahtui jotain. Olin ollut kamalan ihastunut yhteen poikaan jo pidemmän aikaa, mutta tämä ei minusta pahemmin piitannut -eiväthän hänen kaverinsakaan pitäneet minusta vaan haukkuivat vain päivästä toiseen minua. Päätin, etten aio olla enää se "läskiperse", joksi he minua haukkuivat. Lopetin syömisen. En siis syönyt juuri mitään, ellei ollut tositositosi kova nälkä ja silloinkin vain vähän. Ei ollut kyse siitä että tahdoin tehdä niin. En vain yksinkertaisesti saanut mitään suustani alas. En muista kauanko tätä jatkui, mutta muistan miten TET-jakson aikana, huhtikuussa 2007 vihdoin taas housut, joita vuosi sitten olin käyttänyt, mahtuivat jalkaani. Sitten aloin jatkuvasti liikkumaan. Saatoin tehdä useammankin lenkin tai treenin saman illan aikana ihan vain jos jokin asia stressasi minua. Hoikistuin toukokuun puoleen väliin mennessä niin paljon, että koulukiusaajat alkoivat haukkua minua "läskiperseen" sijasta "apinanluukasvoksi", koska poskiluuni alkoivat näkyä selkeämmin. Seuraavia muistikuvia onkin jostain ennen juhannusta, rippijuhlistani. Sinä kesänä painoin 54kg. Olin siis todella hoikassa kunnossa ja muistan miten kaikki tytöt aina kommentoivat miten hoikka olin kun lantioluuni näkyivät ja ihmettelivät ihaillen miten olin moisessa onnistunut. Tykkäsin tuolloin kovasti myös pukeutua ja ekaa kertaa minulla oli kaunis olo itseni kanssa.
Ysiluokalle mentäessä tyylini muuttui radikaalisti ja sain raudatkin pois. Elin peruskouluajan parasta aikaa. Ysiluokan kevääseen mennessä paino oli noussut muutaman kilon, mutta edelleen samat vaatteet mahtuivat. En vain tykännyt enää esitellä vatsaani, niin kuin ysiluokan alussa Serranon Perheen African tyylin innoittamana olin tehnyt. Seuraavana syksynä aloitin lukion ja paino nousi vielä hieman. Painoin sellaiset 60kg, vähä päivästä riippuen. Vaatekoko oli paidoissa xs tai s, housuissa m/38. Halusin kamalasti olla nätimpi ja hoikempi ja parempikroppaisempi koko ajan. Tämän vuoksi sitten aloin treenaamaan säännöllisesti, pientä lihasjumppaa kotona. Välillä oli läski olo, välillä hoikka ja nätti olo. Paino kuitenkin pysyi siinä 62kg paikkeilla. Lukion lopussa erona oli ainoastaan että vihdoinkin sain myös kunnon tissit, kun olin syönyt e-pillereitä puolisen vuotta.
Takaisin vuoteen 2012
Siinä sitten 2012 kesällä aloin seurustella vihdoinkin ihmisen kanssa, josta olin aina pitänyt. Olin tosiaan saanut painoa tippumaan pari kiloa, painoin 58kg. Sinä kesänä olin nimittäin alkanut juoksemaan ja sen johdosta paino tippui hiukan vakiintuneesta puntarilukemasta. Elokuussa 2012 muutin omilleni ja jotain tapahtui. Poikaystäväni oli aina sanonut että pari kiloa lisää vielä niin sitten olen tip top, olin hänen mielestään aika hoikka. En jaksanut enää stressata vaan aloin aika rennosti syömään ja kävin paljon ulkona syömässä. Unohdin kuitenkin sen seikan, että myös treenaamiseni loppui kuin seinään. Yhtäkkiä painoa oli kertynyt vähän enemmän kuin pari kiloa. Tammikuussa 2013 menin kaverin tykönä vaa'alle kun vaatteetkin olivat alkaneet kiristää. Vaa'an lukema hirvitti. Arvioin painavani 70kg, vaaka näytti 75kg. Itkin koko illan.
Tammikuussa muutimme myös uudelle paikkakunnalle ja olin todella yksinäinen. Sen sijaan että olisin ottanut painoasian positiivisesti ja lähtenyt sitä vain pudottamaan, painoa hiipi salakavalasti lisää koko ajan. Kesällä 2013 yritin laihduttaa, motivaationa tietty kesä sekä tulevat häät, joita suunnittelimme vuodelle 2014. Laihdutus lopahti koko ajan kuitenkin siihen että henkinen vointi ei kestänyt moista urakkaa, eikä kahden kuukauden laihdutusaika nyt muutenkaan järkevä ollut. Kun jälleen yksi yritys päättyi, niin yhtäkkiä olinkin lokakuussa 2013 jo 84-kiloinen. Välillä paino kävi jopa 85-kilossa. Silloin päätin ottaa ohjat käsiini. Varattiin hääpaikka, hääpäivä ja kirkko ja samalla lähti käyntiin laihdutusprojekti. Paino tippui ihan hyvin jouluun mennessä, oltiin jo neljä kiloa kevyempiä. Joulun jälkeen aloitin vielä kunnianhimoisemmin ja päätin kokeilla Nutrausta. Paino tippuikin kivasti: joulukilot katosivat ihan parissa päivässä ja kokonaisuudessaan paino tippui syksystä 7 kiloa. Painoin 77kg ja nutrausta oli takana hiukan vaille kolme viikkoa kun lopetin. Aluksi normaali ruoka täytti tosi nopeasti ja ajattelinkin, että nyt tankataan ja sitten taas uusiksi pätkäpaaston merkeissä dieettiä. No, sitä pätkäpaastoa ei koskaan tullut. Kesä sen sijaan tuli. Myöskin erinäisistä syistä johtuen päätimme siirtää häitä, eli sekin motivaattori katosi. Häitä ei pidetty kesällä 2014, mutta painoa alkoi tulla takaisin senkin edestä. Nyt syyskuussa 2014, painan 84kg jälleen. Ihan niin pahalta ei tunnu, kuin vuosi sitten, kun on paremmin oppinut elämään lihavampana ja esim. pukeutumaan tämän painoiselle sopivammin. Mutta kyllä tämä 84kilon paino häiritsee. En tykkää käydä oikein missään ja ennen kun olin aikamoinen linssilude, ei enää kameran edessä keimailu kiinnosta. Tuntuu myös, että se tyttö, joka tuolla läskin alla on piilossa, ei pääse esiin. Haaveissa on myös edelleen se oma hääpäivä ja päivä prinsessana, eikä siihen haavekuvaan kuulu se 84 kilon paino!
Ajattelin siis aloittaa oman tarinani kertomisen täällä. Kaunistelematta ja rehellisesti. Tavoitteena olisi painaa 64kg ensi vuonna, toukokuun 2015 loppuun mennessä. En usko että tämä suunnitelma on mitenkään mahdoton, sehän tarkoittaa n. puolta kiloa/viikko painonpudotusta. Kunhan vain suunnitelmasta pitää kiinni. En aseta sen kummempia "sääntöjä" tälle projektille, mutta herkuttelun voisi minimoida siihen, että joka kolmas päivä saa jonkun herkun syödä. Ja ihanne olisi saada vain se yksi herkkupäivä viikkoon. Ja sitten se, että alkuun voisin hävittää nuo loput pussikeitot pois. Tekisin sellaisen kehonpuhdistuskuurin. Myös tipaton kuukausi olisi jees. Painoa voisin tarkkailla niin, että kaksi viikkoa tästä eteenpäin, perjantaina (eli 3.10) ottaisin ensimmäisen painon ylös. Tällä hetkellä on vaa'assa paristot loppu, eli niitä lukemia ei nyt kannata edes tuijottaa, mutta paristot vaihdan tuohon kolmanteen päivään mennessä.
En sitten tiedä miten käytännössä nämä ensimmäiset kaksi viikkoa sujuvat, kun ensi viikolla töitä on minulla joka päivä koulun jälkeen ja sitten seuraavalla viikolla myös parina iltana, eli miten tuon syömisen kanssa käy, mutta parhaani yritän. :)
Katsellaan miten homma lähtee sujumaan!
