Vappuhulinaa?

Nyt mennään vähän spontaanilla mielellä ja ehkä huomenna tulee vähän juhlittua sitä vappua itselläkin, saas nähdä. Tänään kuitenkin ollaan kiltisti kotona ja ilta kuluu saunoen ja lenkillä käyden.

Enpä nyt kuitenkaan usko että vaikka muiden mukana juhlimaan lähtisin, niin perinteisellä perseet olalle vappuna-meiningillä vappua juhlimaan lähden, jos nyt korkeintaan muutaman juon ja ennen viittä kotiin omin jaloin saavun!

Eilen iski jäätävät vappuherkkuhimot ja periksi annoin himoilleni siinä määrin, että lähdettiin koiran kanssa toiseen päähän kaupunkia hakemaan herkut Lidlistä. Tuli siinä tehtyä sellainen 7,6km hyötyliikuntalenkki, eli ainakin siltä osin voi hyvällä omallatunnolla herkutella nyt sitten. :D

Sunnuntaina täytyisi hypätä vaa'alle mutta jos mieli halajaa juhlimaan vähänkään huomenna, siirrän vaa'alle hyppäämistä parin päivän päähän sunnuntaista. Turha vaa'alle nousta ja pahoittaa mieltään kun tietää mistä kurjat lukemat johtuvat.

Kaikenkaikkiaan toivotan teille kaikille oikein ihanaa vappua ja uskokaa tai älkää, niin vapun jälkeen nyt ainakin laitan hösseliksi ja panostan taas herkuttomuuteen, alkoholittomaan elämään sekä siihen lihaskunnon treenaamiseen! :)

kuva

Kohti uutta viikkoa.

Vähän noloa: juuri edellisessä postauksessa vannotin miten nyt elellään tiukalla kurilla arkea muutamaa erikoispäivää lukuunottamatta että ollaan sitten kesäkunnossa, vaan mitä tekee sitten sen jälkeen tämä tyttönen? No lähtee ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen humputtelemaan ja viettää seuraavan päivän mussuttaen herkkuja!

Mutta hei, ennen kuin joku lukija hermostuu että tämä on niin tätä; tyypillistä laihduttajan uhoa ja heikko mieli voittaa ruumiin ja blaa blaa, niin tämä on minun kroppani ja minun mieleni ja en epäonnistumisillani tai suunnitelmista poikkeamalla tee kellekään muulle hallaa kuin itselleni. :)

Tosiaan, lauantaina remontoitiin aitaa ja sitten iltaa kohden iski inspiraatio pitkästä aikaa lähteä muiden mukana vähän viihteelle. Alkoholia tuli juotua huikeat viisi annosta illan mittaan ja sitten seuraavana päivänä vetelän päivän mätöt tuohon päälle, eli oikein vanhalla tyylillä mentiin. Tai ainakin melkein. Eipä siitä seurannut kuin lähinnä henkinen krapula kun alkoholia tuli juotua: sunnuntai kun oli vieläpä kunnolla matalapaineinen päivä niin myöhälle mennyt nukkumaanmeno kostautui älyttömänä väsymyksenä ja tosiaan hiilareiden puputtaminen ei ainakaan virkistänyt yhtään. Vaihteeksi oli ihan kiva viettää viikonloppua ns. vanhalla tyylillä koska huomasin että miten paljon se useamman kuin parin alkoholiannoksen juominen ja myöhään kukkuminen voi verottaa vielä kahdenkin päivän päästä. Eli tuli huomattua miten paljon paremmat nykyiset elämäntapani ovat. :)

Tottakai tosiaan välillä on hyvä vähän nollata ja tehdä erilaisia juttuja, mutta olen kyllä iloinen siitä miten nykyään tuo humputtelu on jäänyt taka-alalle ja aktiviteettina on enemmänkin liikkuminen eikä se alkoholikaan ole enää niin suuressa roolissa.

Todennäköisesti tämän viikonlopun jälkeen vapun juhlinta jää vähemmälle, saattaa olla ettei siman ja munkkien lisäksi paljon muuta vappuhumua olekaan, mutta ei se mitään. Kokeillaas nyt sitä ruodussa elämistä tällä viikolla vähän paremmalla menestyksellä. ;)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

kuvat: weheartit.com

58 päivää juhannukseen!

Enää parisen kuukautta aikaa juhannukseen. Tässä ajassa ehtiin paljon kun vain päättää niin ja oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni.
Minä lupasin pysyä erossa karkeista juhannukseen asti, mutta heti kun asian otin puheeksi, se tuntui olevan mahdoton tehtävä. Viime päivinä on mennyt karkkia taas turhan paljon ja sipsiäkin olen pari kertaa syönyt.
Mutta ei se mitään, kun vain oikeasti nyt tämä mässäily jää tähän! Minulla on alle 1,5kg matkaa sinne kutosella alkaviin vaa'an lukemiin, siis aivan todella vähän matkaa joten ei kannata nyt sabotoida itse itseään mässäilemällä, varsinkin kun se herkkujen tuoma ilo kestää noin nanosekunnin verrattuna siihen liikunnan ja terveellisen ruokavalion tuomaan iloon.

Osasyy tähän herkutteluun on ollut tuo kevätflunssa jonka johdosta olen antanut itselleni luvan tuoda kaupasta muutakin kuin kasviksia, mutta nyt saa jäädä herkutkin taas kauppaan ja aletaan kaivamaan niitä vatsalihaksia tuolta läskin alta! ;)

Ruodussa pysytään nyt eikä selittelyjä kuunnella. Ainoat poikkeuspäivät olkoon vappu, äitienpäivä, koulujen päättäriviikonloppu sekä miehekkeen synttärit ennen juhannusta, jolloin saa vähän löysemmin rantein ottaa. Eiköhän noiden neljän rennon päivän voimin selviä muutoin sipsittä, karkitta, alkoholitta jne sinne juhannukseen asti!

ps. Motivaatiokuvat weheartit.com

Normaalipaino saavutettu!

Vihdoinkin!
Tänään, kuukauden tauon jälkeen vaaka näytti 71,4kg ja edellisestä lukemasta paino oli pudonnut -2,4kg ja koko tänä aikana paino on pudonnut -13,1kg! Nyt ollaan siis painoindeksin mukaan normaalipainossa ja voi tätä onnen määrää. :)

Enpä nyt oikein muuta tähän osaa sanoa, kuin että jälleen motivaatio saavuttaa ne lopulliset tavoitteet kasvoi melkoisesti, enkä yhtään epäile ettenkö saisi kesään mennessä vaa'asta näkyviin sitä 65kg:n lukemaakin. :)

Tällä viikolla treenailu on ollut kovin haravointipainotteista, josta tuli aika hyvin tunteja: tällä viikolla liikuntaa on tullut huikeat 13 tuntia! Mielestäni tuon haravoinnin voi hyvin luokitella liikunnaksi, kun tekeehän kroppa siinä töitä kokonaisvaltaisesti ja se kuuluu kevääseen. Tänään kun heräsin, oli kurkku kovin kipeä, eli saas nähdä miten liikunnat taas sujuu tästä eteenpäin hetken aikaa jos flunssa tulee jälleen kiusaamaan.

Oikein ihanaa sunnuntaita! :)

Kuuntele kroppaasi

Koska nämä muutoskuvat ovat yleensä aina noita todella karun näköisiä pönötyskuvia joissa oikeasti ne kropan viat näkyvät, ajattelin nyt reilun -10kg:n painonpudotuksen kunniaksi julkaista kroppakuvia joissa on vähän haettu sitä kropalle edukkaampaa kuvakulmaa. Kauheasti pelivaraa ei sittenkään ollut, kun tuon kapean peilin edessä itse kännykällä kuvat räpsäsin. :D Jos ihmettelette käsivarren suttua, piilottelen kuvissani käsivarren tatuointini pitääkseni hieman kiinni anonyymiteetistäni.

Alin kuva on hyvä osoitus siitä miten tärkeää on kyykätä, aivan kuin joku olisi haukannut pyllystä palasen! :D Projektina siis leveyttä takamuksesta pois ja muhkeutta lisää lihaksien muodossa, pakaralihakset kun ovat yksi tärkeimmistä lihasryhmistä.

Ja sitten itse asiaan: Laihdutustarinoita lukiessa tulee törmättyä monenmoisiin liikuntamääriin. Yksi lenkkeilee puoli tuntia päivässä, toinen treenaa kaksi tuntia päivittäin, kolmas treenaa vähintään 7 tuntia viikossa. Mikä on sitten se sopiva liikuntamäärä jolla oikeasti tuloksia alkaa näkymään ja pitääkö sitä vain jaksaa paahtaa se seitsemän tuntia viikossa vaikka lihakset ovat jo tiistaina aivan jumissa?

Minulla viikottainen liikuntatavoite on vähintään 3h/vko. Aktiivisimmillani olen liikkunut jopa sen 7h viikossa mutta silloin on ollut oikeasti todella hyvä viikko eivätkä paikat ole kipeytyneet treenistä. Siksi pidänkin hyvänä haitarina tuota 3-7 tuntia per viikko: kolme tuntia saa kasaan jo vähän vähemmälläkin liikunnalla ihan varmasti ja tavoite on täytetty ja näin ollen voi olla taas ylpeä itsestään, 7 tuntia taas on tavoittelemisen arvoinen määrä ja sitten jos sinne pääsee niin on aikamoinen hatunnoston paikka.

Joskus toki treenailen sinnikkäästi vaikka kroppa onkin jo jumissa: sopivassa määrin sekin on hyväksi kun siinäkin haastetaan itseä. Mutta kyllä sen taas huomaa kun on pitänyt pari kevyempää, jopa täysin liikunnatonta päivää, että se treeni rullaa aivan toisella tavalla kun paikat on oikeasti saaneet palautua.

Siksi sanoisinkin, että älkää uskoko niitä jotka paasaavat että liikuntaa pitää harrastaa se seitsemän tuntia viikossa että tuloksia tulee. Kuunnelkaa mielummin omaa kroppaanne: Vetäkää täysillä että paikat tulee kipeäksi ja sitten pitäkää lepopäivä tai pari tai harrastakaa enintään kevyttä liikuntaa. Kroppa pelittää aivan toisella lailla.

Itse huomasin tuon taas tuossa kun pääsiäisenä vedin juoksulenkin, jota ennemmin en ollut muutamaan päivään kävelylenkkejä kummempaa treeniä tehnyt: Juoksu rullasi ihan eri tavalla kun kroppa oli saanut levätä! Eli ei aina ole kyse laiskuudesta, jos tuntuu siltä ettei jaksaisi lähteä treenaamaan, joskus kroppa voi oikeasti tarvita lepoa.

Hyvää alkanutta viikkoa! :)

Nyt voi taas juosta!

Tänään oli Lidlissä tarjouksessa kaikkea mitä juurikin olen harrastamiseeni kaivannut: Ne uudet juoksuhousut joita ei tarvitse kokoajan olla nostelemassa, urheilukuulokkeet jotka pysyykin päässä liikkuessa sekä jumppapallo, joten tottakai kävin hakemassa nuo itselleni. Siinä tulikin sitten yksi päivän treeni mukavasti tehtyä kun pyöränpumpulla tuota jumppapalloa täyttelin. :D

Nyt taas kelpaa treenata. :)

Huomenna on taas töitä ja puolet minusta on aivan lamaantuneena kun en ole hetkeen töissä ollut, mutta yritän taistella sitä tunnetta vastaan ja sen sijaan nauttia tästä päivästä ennen töitä. Aurinkokin paistaa aivan ihanasti joten turha haaskata tätä päivää sellaisen voivotteluun, mikä on edessä väistämättä. 

Unirytmin korjaaminen olisi nyt todella tärkeää: tänäänkin heräsin vasta puoli kahdeltatoista. Karkkia en ole syönyt sitten sunnuntain ja sanotaan näin, että on sellainen olo kuin jotain puuttuisi kun ei istu mässyttämässä sitä karkkia sohvalla. Niin äkkiä ne vanhat tavat vain vie jälleen mukanaan kun hetkeksi niihin palaa. Ostinkin tänään kaupasta hedelmiä ja marjoja karkin tilalle, että jos jotain makeaa tekee aivan mahdottomasti mieli mussuttaa, niin sitten syödään hedelmiä. Nämä ensimmäiset päivät ovat aina vaikeimpia eikä asiaa auta tuo töihin menon jännittäminen, minä kun tuppaan juurikin stressatessa syömään kuin hevonen ja vieläpä sitä epäterveellistä ruokaa.

Suottakoon nämä ensimmäiset pääsiäisen jälkeiset päivät taas siihen rytmiin palaamiseen ja motivaation hakemiseen niin eiköhän viikon päästä taas tämä homma mene taas juuri niin kuin pitääkin. :)

Ongelmakohtiin paneutumista pääsiäisen jälkeen

Viime aikoina unirytmini on ollut aivan sekaisin ja varmasti se on ollut osasyynä siihen että syömisten kanssa on ollut hankaluuksia. Karkkia menisi enemmän kuin on tarpeen, samoin himo yösyömisiin on taas ollut turhan valtoimenaan. Nukkumaan menen joskus kolmen jälkeen yöllä ja herään yhdeltä päivällä. Sanomattakin lienee selvää että pää on ollut sitten aamuisin aivan tokkurassa tuollaisesta oravanpyörästä.

Joskus pää jaksaa pelittää paremmin kun antaa itselleen vähän vapauksia. Annoinkin itselleni luvan herkutella nyt pääsiäisenä ihan vapaalla kädellä. Kaloreita en ole vahtinut, mutta ylös olen kirjannut syömiset ja kalorimäärät. Nyt pääsiäisen jälkeen sitten aloitan karkkilakon joka tulisi kestää juhannukseen saakka. Eli suklaata ja karkkia ei pääsiäisen jälkeen mussutella. Keksit ja jäätelö ovat luvallisia, koska jos oikein nollatoleranssilla tässäkin mentäisiin, homma menisi varmasti aivan läskiksi heti kättelyssä enkä koe jätskin tai jonkun kahvikeksien olevan minulle mikään ongelma. 

Pääsiäisen jälkeen aion myös paneutua kropassani häiritseviin ongelmakohtiin. varsinkin vatsaani. Minulla on aina ollut onnekseni kapea vyötärö ja edestä päin jo nykyään näytän suhteellisen solakalta, mutta sivusta katsottaessa vatsa pömpöttää vieläkin turhan paljon ja sehän on nimenomaan sen sokeri- ja rasvaruokavalion tulosta! En nyt hätäänny vaikken kesäksi mitään rasvatonta six päckiä onnistuisi luomaan, mutta siihen pyrin että saisin kaiken vatsan alueen fläsän mahdollisimman hyvin veks. Ja oikeanlaisella ruokavaliolla sekä liikunnallahan se onnistuu.

Myös se unirytmi vaatii nyt korjaamista: Ei päivistä tule mitään jos yöt kukkuu ja päivät nukkuu, sitä paitsi varsinkin kesäaikana treenatessa olisi hyvin tärkeää saada itsensä aikaisin aamulla ylös kun eihän sitä keskellä päivää helteellä hullukaan treenaa ja koiratkin mielummin liikkuvat vähän viileämmällä. :)

Loppuun vähän motivaatiokuvia tavoittelemisen arvoisista vartaloista.

Kuvat weheartit.com

Aina jotkut kissanristiäiset -syy lyödä läskiksi?

Olen tullut siihen tulokseen, että selityksiä liikkumattomuudelle on hyvin helppo löytää. Aina on joku syy. Se, onko syy tarpeeksi pätevä, onkin sitten toinen juttu.
Mutta miettikääpäs nyt: Kaikki alkaa tammikuusta. Se paljon puhuttu elämäntapamuutos alkaa ja vähintäänkin nyt tipaton on pidettävä. No, monella homma kaatuu varmaan jo ennen helmikuuta, mutta viimeistään ystävänpäivän tienoilla sitä varataan pöytä ravintolasta ja tipatonkin on historiaa. Ja entäs sitten laskiainen ja Runebergin päivä? Nekin ovat vain kerran vuodessa, niin voihan sitä nyt herkutella.
Sitten tuleekin huhtikuu ja pääsiäinen. Eihän sitä nyt sovi ilman munaa (hehehee) olla (tätäkään) pääsiäistä! Ja kun pääsiäisestä on selvitty, onkin jo toukokuu ja Vappu! Ja silloinhan viina virtaa! Ja munkkeja mussutellaan, tottakai. Eikä vapusta mene kuin pari viikkoa, niin eiköhän jollakin ole päättäjäiset, valmistujaiset tai rippijuhlat ja pitäähän sitä nyt vähän kuppia ottaa ja kakkua maistaa. Alkaapa siinä myös olemaan juhannus korvilla ja grillikausi kivasti päällä. Kesällähän tunnetusti vähän hamstrataan niitä kuuluisia kesäkiloja, niin eihän sitä nyt kerkiä lenkkipoluilla juoksentelemaan.
Ja kun Suomen kesä on niin kovin lyhyt, onkin kohta taas syksy ja melkein heti kun koulut alkavat, alkaa joulusesongin makeisten myynti ja pitäähän sitä nyt vähän virittäytyä joulun tunnelmaan jo hieman etukäteenkin! Ja siinähän menikin sitten taas yksi vuosi ja edessä on jälleen tammikuu elämäntapamuutoksineen.

Okei, olihan tuo nyt hieman kärjistetysti kirjoitettu, mutta kyllä tuolla se totuuden siemen piilee. Jos ei ole valmis sitoutumaan projektiin kaikista houkutuksista huolimatta, kyllä niitä selityksiä läskiksi lyömiselle löytää hyvinkin helposti! Se ei ole vielä mikään epäonnistuja, joka välillä vähän antaa periksi, vaikkapa herkuttelee pääsiäisenä suklaamunilla (kuten minäkin aion tehdä), mutta jos joka kerta antaa jonkun tapahtuman vaikuttaa projektiin, ollaan kovaa vauhtia menossa ojasta allikkoon. Hassua muuten, miten ruokakeskeistä sitä onkaan kaikenlainen juhliminen nyt kun miettii!

Luovuttamisen sijaan kannattaa tehdä kompromisseja. Jos tänään syön palan tai pari kakkua, niin ainakin sitten teen sen tunnin lenkin.
Motivoi itseäsi liikkumaan niillä herkuilla! Se on jo puoli voittoa. Toki itsekin syyllistyn monesti siihen "kaikki tai ei mitään" ajattelumalliin, eli joko syön hyvin ja liikun paljon tai sitten en liiku lainkaan kun ei siitä mitään hyötyä enää ole, söinhän jo 2500 kaloria niin ei tule vajettakaan.
Kuitenkin kaikesta tästä täydellisyyden tavoittelusta huolimatta koen kultaisen keskitien olevan minulle se parhain vaihtoehto: Kohtuudella niitä herkkuja (ei kieltäytyen juhlissa siitä täytekakusta), liikuntaa samoin ja kotiruokaa pääasiassa syöden. Jos alan kikkailemaan, menee homma heti päin honkia.

Tänään ennen iltalenkkiä.

Kaikesta pääsiäistä edeltävästä mässyttelystä huolimatta tämän hetken uusi nolo ongelma: En voi juosta vaikka haluaisin, kun housut meinaa tippua! :D

Täytynee hakea uudet treenihousut, kun jännästi sitä kaipaa juoksentelua nyt kun kunto sitä paremmin kestäisi.