Valintoja valintoja

Tänään kävi paska mäihä kun ajattelin tekeväni spaghetti bolognesea ja eilen käydessäni kaupassa ostamassa ainekset, en tajunnut että minulla ei olekaan tarpeeksi täysjyväspaghettia kaapissa. Sen sijaan kaapista löytyi vaaleaa spaghettia ja vaikka en sitä nykyisin syökään, ajattelin tällä kertaa "sortua" käyttämään ne pois sieltä kaapista kummittelemasta. Katselin siinä sitten huvikseni noiden kahden pastan ravintoarvoja ja vaikka tottakai olen sen tiennyt että tumma pasta on terveellisempi vaihtoehto, niin ensimmäistä kertaa vertasin itse noita ravintoarvoja.

Kuvat saa klikkaamalla isommaksi.

Eli vaaleassa pastassa on jo kaloreitakin enemmän ja se on oikeastikin huomattavasti tyhjempää energiaa sisältävää verrattuna täysjyväpastaan ja kuitupitoisuuskin on vaaleassa puolet vähemmän.

Itselleni oli pitkän aikaa se ja sama kumpaa söin, vaaleaa vai tummaa pastaa tai riisiä ja riisissä varsinkin tykkään vaaleasta riisistä, mutta nyt kun ihan omin silmin on noita ravintoarvoja verrannut niin ei kauheasti houkuttele sellainen "tyhjän" energian syöminen! Pastassa ei ainakaan ole edes maun suhteen mitään eroa, riisissä olen joutunut vähän enemmän totuttelemaan siihen kokojyväriisiin mutta kun on huomannut että ihan vain tuollaisilla pienillä valinnoilla se keho voi paremmin, on aika äkkiä mieliteot unohtuneet nurkkaan. 

Tämä oli varmasti monelle ihan selvä juttu, mutta ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa tästä, josko siellä olisi joku sellainenkin joka on aina ajatellut ettei se ero tumman ja vaalean pastan tai riisin kohdalla nyt niin suuri ole. ;)

Ja sitten vähän asiasta toiseen. Maanantaina lenkillä mieleni ja kehoni valtasi äärettömän hyvä fiilis, sellainen että kaikki palaset loksahtavat elämässä kohdalleen ja hienoa kuinka tämä projektikin rullaa näin suhteellisen kevyesti eteenpäin. Eiliset lenkkifiilikset olivatkin sitten taas vähän "arjen harmaannuttamat". Kun tuo paino on ollut minulla kuluneen vuoden aikana alimmillaan siellä 77 kilon kohdalla ja nyt ollaan taas tuolla seiskalla alkavissa luvuissa, on hetkittäin tosi vaikea uskoa siihen että voisiko se paino tällä kertaa muka laskea alemmas tuosta eikä vain jäädä sinne hieman 80 kg:n alapuolelle kunnes taas se kohoaa yli 80:n. Tiedän että juurikin nuo tuntemukset huonoina päivinä ja hetkinä ovat se syypää sille että homman lyö läskiksi, joten olen nyt yrittänyt rauhoitella itseäni ja ajatuksiani. On aivan luonnollista, että hetkittäin on vaikea uskoa että sen painon saisi tällä(kään) kertaa sinne 75kg tai alle, kun ei se ole vielä kertaakaan sen alemmas mennyt. Mutta sitten valan uskoa itseeni ajattelemalla, että nykyisin syön terveellisesti ja noudatankin tätä ruokavaliota ilman sen kummempia vaikeuksia. Ei ole kertaakaan tuntunut siltä, ettenkö pystyisi elämään tällä ruokavaliolla, toisin kuin joidenkin dieettien aikana on saattanut tuntua. Ja liikuntaa harrastan ilman että sen harrastaminen tuntuu toivottomalta pakkopullalta. Eli ne elämäntavat ovat sellaisella tolalla, että niiden mukaan eläminen sujuu ilman mitään kauheaa tahtojen taistoa, joten miksei siis se paino putoaisi? Voihan se vaaka tehdä tepposet, eikä anna niitä 75kg lukemia ihan näin nopeasti, kuin mitä se on antanut 7- alkavia lukemia, mutta se ei tarkoita, etteikö se paino silti putoaisi.

Tänään sitten aamusella kurkkasin puntarille ihan vain huvikseni ja siellä olikin iloinen yllätys: vaaka näytti 78,8kg, eli -0,7kg vähemmän sunnuntaista! Puntarille menin ilman sen kummempia odotuksia kun ei siellä liikaa kannata näiden punnitusten välissä hypätä, mutta tuo valoi minuun taas uskoa siitä, että tämä nykyinen tapa pudottaa painoa oikeasti toimii! 

Eli ei kannata pysähtyä vaikka välillä tulevaisuus ja onnistuminen pelottaisi ja niistä hyvistä valinnoista kannattaa pitää kiinni! :)

Kroppakuvia 20pv

Eli kuukauden verran olen pian elellyt tällä nykyisellä ruokavaliolla ja tämä kuukausi on siinä mielessä yhdenlainen merkkipaalu, että yleensä siinä kuukauden kohdalla sitä joko jumahtaa paikoilleen tai sitten jatkaa eteenpäin. Kuukaudessa ehtii tapahtumaan kropassa paljon muutoksia, mutta monestikaan ne muutokset eivät vielä yhtä radikaalisti näy ulospäin, kuin miltä ne itsestä tuntuvat ja siksi saattaakin olla helpompaa lyödä hanskat tiskiin kun se ulkomuoto ei kuvasta sitä omaa sisäistä olotilaa.

Itse olen huomannut muutoksia itsessäni näissä asioissa: Tuntuu että olisin kasvanut pituutta pari senttiä kun ryhti on parantunut, vatsassa ei ole jatkuvaa turvotusta päällä joten se tuntuu "sisältä hoikemmalta" vaikkei ulkoa mitään six päckiä näykään, hartiat eivät ole yhtä paljon jumissa kuin aikaisemmin ja vaatteet ovat alkaneet istua paremmin.

Yllä olevien kuvien välillä on 21 päivää ja vaikka toisessa onkin urheilutoppi päällä ja toisessa ei, niin tuossa huomaa kyllä että vatsan pönötys on jo vähän laskenut ja selkä suoristunut. Ja muistutan taas että kaikki kuvat on kuvattu illemmalla eli ei ole "aamupaino" kuvissa. :)

  Yllä olevien kuvien välillä 10 päivää, 11 päivää ja 21 päivää.

Tuo urheilutoppi on alkanut istua paremmin ja samoin nuo housut.

Ja tosiaan kuten olen kertonut, koen ongelmakohdikseni nimenomaan vatsan, käsivarret ja jalat ja eihän ne muutokset ikinä ensimmäisenä niissä omissa huonoissa kohdissa näy, joten siksi kannattaa pitää silmät auki niiden takapuolella olevien muutoksienkin suhteen. 

 Ja tässä nyt sitä selkäpuolta tällä hetkellä, vielä kun allit saisi pois niin kelpaisi!

Näytin kuvaa miehekkeelle ja tämä aivan hämmästyi että kappas vaan, kyllä onkin tullut rotevuutta selkään ja kehui että näköjään on tehokasta kun syö terveellisemmin. :D

Olen siis aina ollut tosi huono saamaan lihaksia selkääni, hoikkanakin aina kaikki jotka vähänkin hieroivat selkääni ja hartioita, huomauttivat asiasta. Näköjään sen etupuolen massan liikuttelusta on ollut hyötyä. ;) 

Tällaiset pienetkin muutoskuvat osaavat olla motivoivia kun muistaa että kyseessä on vasta kuukauden muutokset, eli sopii miettiä minkälaisessa kuosissa se kroppa onkaan 3-4 kuukauden kuluttua kun jatkaa samaan tahtiin! 

Miksi laihdutusprojekti epäonnistuu?

Koko tämän ajan kun olen nyt viimeisemmän kerran päättänyt alkaa laihduttamaan, olo on ollut sellainen että nyt ei epäonnistuta tällä kertaa. Tässä voittamattomuuden fiiliksessä aloin sitten tänään pohtimaan niitä syitä sille, että miksi tällä kertaa sitten onnistuisin, jos en ole aiemminkaan onnistunut.

Minähän olen lihottuani yrittänyt neljä kertaa laihduttaa enemmän ja vähemmän tosissani ja tämä on se neljäs kerta. On ollut pari kertaa kun olen yrittänyt alkaa liikkumaan enemmän, mutta voimavarat eivät ole riittäneet sen parempaan. Kerran ajattelin ravistaa kilot himskatin nopeasti ja olin viikon "armeijadieetillä" eli niinkuin seinästä revittynä, oli tarkoitus alkaa liikkumaan hulluna ja syömään oikeaa ruokaa. No eihän siitä mitään tullut. Vuosi takaperin aloitin liikkumisen ja yritin panostaa terveellisiin elämäntapoihin ja siihen kohtuuteen. Minulla ei vain ollut tarpeeksi ravintotietoutta ja se laihdutus sujui vähän mututuntumalla. Kyllähän se paino tippui, mutta hyvin hitaaseen tahtiin. Ja sitten tuli joulu ja pari kiloa takapakkia. Ja joulun jälkeen laihdutukseni jatkui, mutta kuten kaikki muutkin, halusin tammikuussa aloittaa täysin puhtaalta pöydältä ja kokeilin Nutrausta avuksi tuohon painonpudotukseen. Nutraamisesta oli apua, mutta sen jälkeen ei edelleenkään ollut takataskussa niitä oppeja uusiin terveellisiin elämäntapoihin oikean ruuan suhteen, joten lipsuin taas vanhoihin tapoihin ja kaikki kilot tulivat takaisin. Viime kesän jälkeen aloitin tämän blogin kun tarkoitukseni oli aloittaa vielä viimeisen kerran laihduttaminen. Kaikesta huolimatta motivaatiota ei varmaankaan ollut aluksi vielä tarpeeksi, koska tosissaan otin tämän projektin taas haasteekseni vasta marraskuussa ja sillä tiellä ollaan vieläkin.

Uskoisin että suurin syy siihen, että tällä kertaa aion onnistua on se, että minulla on juurikin takanani noita epäonnistuneita yrityksiä ja tiedän mikä on niissä mennyt vikaan. Laihdutuksessa ja hyvissä elämäntavoissahan on kyse oikeasti vain kahdesta asiasta, ruokavaliosta ja liikunnasta. Joten miksi se on muka niin vaikeaa laihduttaa ihan oikeasti?

Sanoisin että haastavinta laihduttaminen on sellaiselle ihmiselle jolla ei ole koskaan elämässä ollut sitä oikeaa ruokavaliota, ei ole ikinä harrastanut liikuntaa ja on ollut koko elämänsä ylipainoinen. Tällaisella ihmisellä ei ole hajuakaan, miten elää yhtäkkiä täysin päinvastoin kuin siihen saakka ja se usko siihen että voisi näyttää joltakin muulta kuin miltä on ikänsä näyttänyt voi olla myös hukassa. Moni koko elämänsä lihavuudesta kärsinyt selitteleekin tätä asiaa geeneillä, painavilla luilla tai sillä, ettei voi liikkua kun on kaikenlaisia tukielinsairauksia ja sitten kun ei ole mitään tehtävissä voikin rauhassa syödä miten saattuu yhä edelleen. Tämä on ehkä siis se toivottomin laihduttajatyyppi joka ei pahemmin usko edes siihen mahdollisuuteen että sen elämänsä voi muuttaa.

Seuraavaksi haastavinta laihduttaminen on näillä, joihin itsekin lukeudun, eli ihmiset joilla ei oikeastaan koskaan ole ollut hajua siitä oikeasta ruokavaliosta, jotka eivät ole pahemmin harrastaneet liikuntaa (ainakaan säännöllisesti). Tässä on myös yleensä kyse henkilöstä, joka on ollut joskus hoikemmassa kunnossa mutta sitten lihonut kun on antanut niiden epäterveellisten elämäntapojen viedä mennessään. Näillä ihmisillä on myös saattanut olla normaalipainoisena epäterveitä tapoja mitä tulee painonhallintaan tai laihdutukseen: syömättömyyskausia, ahmimista jne. Näillä ihmisillä on yleensä tahtoa päästä taas normaalipainoon, mutta ei sitä tieto-taitoa siihen käytännössä onnistumiseen.

Vähiten haastavinta laihduttaminen on henkilöillä, joilla on urheilutausta tai ovat lihavanakin tavanneet liikkua/olla aktiivisia. Näillä henkilöillä on haasteena se terveellisestä ruokavaliosta kiinnipitäminen ja ateriarytmit.

Onnistuminen vaatii siis:

• Tahtoa
• Pitkäjänteisyyttä
• Ravintotietoutta: mikä on terveellistä ruokaa, miten paljon energiaa missäkin ruuassa on jne.
• Säännöllistä liikuntaa
• Oikean asenteen: Kyseessä on elämäntapa eikä dieetti. Tällä tavalla tulisi elää tavoitteiden saavuttamisenkin jälkeen.

Kannattaa kirjoittaa itselleen lista niistä painonpudotukseen ja elämäntapamuutokseen liittyvistä haasteista. Sitten kun ne hankaluuksia aiheuttavat asiat ovat paperilla, niitä on huomattavasti helpompi käsitellä ja hallita.

Dieetitkin ovat hyviä, mutta pitäisi ymmärtää ettei niitä ole tarkoitettu noudatettavan kovin pitkinä ajanjaksoina. Minulle 17 päivän Nutraus oli liikaa enkä enää dieettaisi pussikuurien avulla ainakaan viikkoa kauempaa putkeen. Dieeteistäkin voi toki olla apua alkusysäyksessä (esim. oma puhdistuskuurini) ja varmasti jos painon putoaminen hidastuu pitkäksi aikaa jossain vaiheessa, aion ottaa osanutrauksen avuksi/nutraan viikonloput. 

Ennen sitä dieettiäkin täytyisi kuitenkin tietää mitä syödä ja miten paljon, eli millaiset ruuat ovat terveellisiä ja kuinka paljon mistäkin tulee niitä kaloreita eli energiaa. Itse käytän apuna kalorilaskuria, keittiövaakaa sekä paketeissa lukevia ravintoarvoja. Kannattaa perehtyä kunnolla siihen mitkä ruuat ja ruoka-aineet ovat hyväksi ja mitkä ovat ehdoton nou nou ja tehdä vaikka listaa näistä itselle muistiin. Toinen tärkeä juttu on laskea netistä löytyvillä laskureilla (tai jos on sykemittari joka näyttää tarkalleen päivän kulutuksen niin aina parempi) päivän kulutus. Sen mukaan sitten lasketaan paljonko se kalorivaje tulisi olla. Ammattilaiset suosittelevat noin 500kcal vajetta/päivä, itse pyrin noin 1000kcal vajeeseen (n.7000kcal=1kg) tässä vaiheessa kun lihaksiakaan ei ole kauheasti. Voi kuulostaa helpolta hommalta, mutta itse en ainakaan pysyisi perillä päivien kalorimääristä tai siitä mitä suuhuni olen laittanut, ellen kirjaisi ruokia ylös ja mittailisi, punnitsisi ja laskisi niitä kaloreita. Ruokapäiväkirjaa pitämällä on hyvä myös palata taaksepäin ja tutkia onko joku ruokavaliossa tai annosmäärissä pielessä, jos paino lakkaakin putoamasta. 

Tällä kertaa tunnen onnistuvani, koska enää en etene mututuntumalla, mitä tulee syömisiin, vaan tiedän mikä on hyväksi, mikä ei ja millaisia määriä tulisi syödä mitäkin ja jos teen niitä huonoja valintoja, ovat ne tietoisia valintoja.

Itse tosiaan omaksuin ensin säännöllisen liikunnan osaksi elämäntapoja, vaikka tärkein on tottakai se ravintopuoli: ethän sä tankkaa autoasikaan dieselillä jos se kulkee bensalla ja toisinpäin, eikö? Se on kuitenkin ihan tapauskohtaista, että kummin päin kannattaa tehdä, minulla asiaan vaikutti myös nuo koirat joiden takia on pakko liikkua niin siihen epäkohtaan oli helpoin ensin paneutua. Aluksi oli tärkeintä saada itsensä ylipäätään menemään sinne ulos ja kävelylle, sillä ei ollut väliä kuinka kauan siellä oli tai millainen tahti oli. Sitten pikkuhiljaa liikuntamäärä alkoi lisääntyä aivan kuin itsestään ja yhtäkkiä sitä huomasikin pitävänsä liikunnasta! Sitten kun olin saanut edes sen lenkkeilyn osaksi elämäntapoja, aloin panostamaan lenkkien pituuteen ja siihen että siellä juostaisiinkin. Mieleen nousi tavoite parantaa kuntoa Cooperintestissä. Eli yhtäkkiä sitä olikin jo tavoite sille lenkkeilylle: Cooperintestistä täytyisi saada kesällä arvosanaksi 'hyvä'! Ja vaikka aerobinen liikunta on aina parempi kuin ei mitään, tottakai laihduttavan pitää pitää huolta myös lihaskunnostaan. Se lihasten treenaus ei ole tullut niin itsestään kuin tuo rakkaus lenkkeilyyn: välillä vieläkin ärsyttää alkaa rääkkäämään niitä lihaksia jumpalla. Mutta en myöskään halua löysää nahkaa vaan lihaksia läskin tilalle, joten oli pakko alkaa niitä painoja heiluttelemaan. Tai kahvakuulaa. Jos kahvakuulailuun on viha-rakkaussuhde, niin piti keksiä vielä jokin jumppamuoto mistä pidän. Ja minun kohdallani se on pilates. Eli jos treenaan kolmella tavalla: lenkkeilyllä, kahvakuulailulla ja pilateksella, niin yksi kolmesta lajista semi-inhokelajina menee vielä! (;

Kolmas haaste laihduttamisessa ja eritoten elämäntapamuutoksessa on se muu elämä ympärillä.

Eli ystävät, perhe, työ, opiskelu. Sosiaaliset tilanteet. Ajankäyttö. Jos on sellainen ihminen jonka elämä on täynnä menoa ja meininkiä aamusta iltaan, voi olla todella vaikeaa omaksua uusia elämäntapoja ja vieläpä sitoutua niihin. Ja saada ympättyä sinne päivittäiseen aikatauluun urheiluharrastuksia. Jos kyse on painonpudotuksesta suosittelen priorisoimaan asioita mielessä: Jos kaverit menevät bileisiin juomaan ja pyytävät sinua mukaan vaikka sinun pitäisi treenata illalla, pidätkö niitä bileitä ja juomaan menemistä edelleen yhtä tärkeänä puolen vuoden päästä siitä vai mietitkö kenties puolen vuoden päästä  miten olisit nyt elämäsi kunnossa jos olisit vain ollut päättäväisempi? 

Omalla kohdallan pidän tällä hetkellä tärkeimpänä projektinani tätä painonpudotusta. Kaikki muu elämä pyörii oikeastaan tämän ympärillä. En lähde syömään ulos jos olen jo syönyt lounasta tai päivällistä. En lähde juomaan koska haluan pitää tavoitteestani kiinni. En mene tapaamaan kavereita iltayhdeksältä jos minun täytyy saada nukahdettua ajoissa ja herättyä aamulla ajoissa. Mikään ei saa myös tulla minun ja ruokailujen väliin. Tarkoitan tällä sitä, että nykyään pidän siitä säännöllisestä ruokailurytmistä kiinni.

Minulle tämä painonpudotus on väliaikainen vaihe ja siksi tämä sitoutuminen tähän pienine rajoituksineen ei ole vaikeaa omalla kohdallani. Tiedän että asioihin tulee siinä kohtaa joustoa kun ollaan siellä painotavoitteessa ja aletaan elämään sitä elämää elämäntapamuutoksen mukaan: Edelleenkin uni, liikunta, terveellinen ruoka ja ruokailurytmit ovat tärkeitä ja ne ovat sitä elämäntapamuutoksen mukaan elämistä. Mutta silloin satunnaiset "lipsumiset" eivät ole niin vaarallisia kun on kyse elämän raiteilla pitämisestä kokonaisuudessaan, eikä aikomuksena ole ryhtyä jälleen sohvaperunaksi. Tämä painonpudotushan on vähän sellaista että tässä sysätään itsensä yhdeltä raiteelta toiselle joten siksi pitää olla tarkkana kun ei vielä olla siellä oikealla raiteella. Mutta sitten kun sille halutulle raiteelle on päästy, ei pienet töyssyt enää tunnu missään. :)

Summa summarum: Miksi onnistun tällä kertaa? Olen tehnyt virheeni ja oppinut niistä sekä tällä kertaa tiedän asioista enemmän. Nykyään liikunta on myös osana elämäntapoja, eli mikä tässä voisi mennä pieleen? Ei niin mikään! (;

Tammikuun toinen painopäivitys

Punnitsen itseni joka toinen viikko ja laitan tuon painon ylös. Olen laittanut itselleni myös tavoitteet ylös joka toiselle viikolle ja tämän viikon tavoitepaino oli 80kg. Vähän jännitti, että päästäänkö tuon alle kuitenkin kun paino oli edellisessä punnituksessa kilon tavoitepainoa vähemmän. No, sieltä vaa'alta pompsahti lukema 79,5kg. Eli nyt on painoa pudonnut n. kuukaudessa yhteensä -5kg ja kahdessa viikossa -1,8kg. Ei hassumpaa! Seuraava punnitus onkin sitten 8. helmikuuta ja jännittää jo nyt että miten tuo paino nyt laskee kun päästiin sinne seiskalla alkaviin lukuihin taas pitkästä aikaa. Näiden aikaisempien painonpudotusyritysten kohdalla kun se paino on nimenomaan junnannut aina siellä 78-79 kilossa eikä ole tahtonut millään mennä sitä alemmas. Siksi onkin todella tärkeää, että pidän kiinni terveellisestä ruokavaliosta, kalorimäärästä ja liikun, että vaikka paino ei tippuisi yhtä tehokkaasti niin tiedän kuitenkin tehneeni oikein sen suhteen mihin voin vaikuttaa ja paino tippuu kun sen on aika tippua. Ja voihan tuo paino olla helmikuun alussa ihan mitä vain, plussankin puolella, jos naistenpäivät osuvat punnituksen aikoihin, eli onhan tuossa aina monta muuttujaa.

Tällä viikolla on tullut syötyä ja liikuttua taas ihan hyvin ja tälle päivälle ostin jopa irtokarkkipussin, joten tänään vietetään karkkipäivää. Ei mitään ähkymättöjä tullut kuitenkaan ostettua vaan ihan vain 130g pussi, toki tuleehan tuostakin jo se viitisensataa kaloria. Mutta sitten taas uuteen viikkoon mennään selkä suorana ja ilman turhia herkutteluja. Olenhan tässä nyt kohta kuukauden verran elellyt tällä paremmalla ruokavaliolla ja uskon että tämä elämäntapojen omaksuminen on onnistunut nimenomaan siksi, että olen sallinut itselleni kalorien sallimissa rajoissa välillä pieniä herkuttelujakin, eli en totaalikiellä itseltäni kaikkea. Alkoholi ja sipsit ovat ainoat jotka ovat tiukasti pannassa, mutta makeita herkkuja välillä annan itselleni luvan syödä, kunhan tosiaan se kalorimäärä pysyy sallituissa rajoissa ja kulutus on suurempi kuin energiansaanti.

Tässä tämän viikon syömiset ja liikunnat:

Maanantai:

Aamupala: Ruisleipä juustolla ja kurkulla, passionhedelmä & kahvi

Lounas: Kanafilee & keitetyt babyporkkanat

Välipala: 4 Konvehtia & kahvi

Päivällinen: Kanafilee & avokado

Iltapala: Granaattiomena-mango-passion smoothie

=1350kcal

Liikunta: Lenkkeily 1h

Tiistai:

Aamupala: Ruisleipä juustolla ja kinkulla & kahvi

Lounas: Kanafilee & keitetyt babyporkkanat

Välipala: 4 Konvehtia & kahvi

Päivällinen: Kanafilee & avokado

Iltapala: Mango

=1411kcal

Liikunta: Lenkkeily 30min, kahvakuulailu 35min, lenkkeily 20min

Keskiviikko:

Aamupala: Ruisleipä juustolla ja kasviksilla, kiivi & kahvi

Lounas: Keitetyt perunat, possunfilee kermakastikkeessa(4%)

Välipala: 5 Konvehtia & Kahvi

Päivällinen: Vihreä tankoparsa voisulalla ja naudanlihapihvi

Iltapala: Proteiinirahka

=1689kcal

Liikunta: Pilates 40min, lenkkeily 20min

Torstai:

Aamupala: Ruisleipä juustolla ja kasviksilla & kahvi

Lounas: Broileri kermakastikkeella(4%) ja kokojyväriisiä

Välipala: Mango-juustokakun pala & kahvi

Päivällinen: Kebabhampurilainen (kaupan)

Iltapala: Päärynä

=1423kcal

Liikunta: Lenkkeily 35min, lenkkeily 35min, lenkkeily 20min

Perjantai:

Aamupala: Ruisleipä juustolla ja kasviksilla & kahvi

Lounas: 2 Ruisleipää juustolla ja kasviksilla & kahvi

Välipala: 2 Konvehtia & kahvi

Päivällinen: Kanapanini & kahvi

Iltapala: ½ Greippi

=1707kcal

Liikunta: Lenkkeily 30min

Lauantai:

Aamupala: ½ Greippi, ruisleipä juustolla ja kasviksilla & kahvi

Lounas: Kalafilee (paneroitu, pakaste), keitetyt babyporkkanat ja avokado

Välipala: 30g Suolapähkinöitä & kahvi

Päivällinen: Vihreä tankoparsa voisulalla ja naudanlihapihvi

Iltapala: Proteiinijuoma

= 1396kcal

Liikunta: Lenkkeily 40min, kahvakuulailu 40min, lenkkeily 35min

Sunnuntai:

Aamupala: Ruisleipä juustolla ja kasviksilla & kahvi

Lounas: Kalafilee (paneroitu, pakaste), keitetyt babyporkkanat ja avokado

Välipala: 130g irtokarkkeja (karkkipäivä!)

Päivällinen: Kalafilee (paneroitus, pakaste) ja keitetyt babyporkkanat

Iltapala: Päärynä

=1502kcal

Liikunta: Lenkkeily 35min, pilates 30min

Okei, eihän nuo viikon ruokailut vielä mitään fitness-ruokailuja ole, mutta enpä siihen pyrikään. Tavoitteena on se balanssi ruokien kesken ja kohtuudella syöminen ja sitähän tällä opetellaan. Moitittavaa on ehkä eniten perjantain ruokailussa jossa oli todella paljon viljapitoisia ruokia ja liikaa kahvia, mutta sen päivän ruokailut meni vähän miten meni kun silloin oli minulla tosi huono päivä ja jääkaappikin oli tyhjä, autokin reistaili joten kauppareissuunkin pääsin vasta päivemmällä joten siksi niin leipäpitoinen päivä oli. Pääruuissakin noudatin hyvin paljon samaa kaavaa ja söin useana päivänä samaa, mutta taloudellisuutta ei kannata unohtaa laihduttaessakaan joten siksi menu oli monena päivänä sama kun olin esimerkiksi paistanut kaikki kanat kerralla jne. Liikunnan saldo taas on ihan hyvä kun miettii että tälle viikolle liikuntaa kertyi yli 8 tuntia. Kahvakuulailuun minulla on tällä hetkellä sellainen viha-rakkaus suhde jollainen oli saliaikana core-tunteihin: kyseessä on älyttömän tehokas treeni mutta juuri siksi se treenaamaan ryhtyminen ei aina inspiroi. Täytyy nyt vain pitää aluksi edes se kaksi kahvakuulailukertaa viikossa pilateksen lisäksi, niin tulee sitä lihaskuntoakin ylläpidettyä. 

Pian on helmikuu ja nyt täytyy pitää kova tahti vain edelleen päällä, että ei vauhti pääse hiipumaan ennen talvilomaa: josko sitten päästäisiin sinne 75 kiloon, joka on iso merkkipaalu painohistoriassani -olihan se 75kg juurikin se paino, joka sai minut aikoinaan tajuamaan miten paljon olin lihonut ja sen alapuolella olen ollut yli kaksi vuotta sitten! 

Tänään on taas sellainen päivä kun voi muistuttaa itseään, että MINÄ KYLLÄ ONNISTUN! :)

Invalidi ilmoittautuu

Tällä viikolla treenaamisessa on ollut aikamoinen flow fiilis, eivätkä edes liukkaus tai pakkaset ole minua pysäyttäneet, mikä on superhyvä juttu!

Kerroin taannoin tehneeni pari urheiluvälinehankintaa, eli kilon rannepainot ja 6kg kahvakuulan ostin ja viime viikolla sitten vähä jo kokeilin makustellen että mitä niillä nyt voisi sitten oikein touhuta. Tällä viikolla etsiskelinkin ihan perus kahvakuulatreenin netistä jonka vedin tiistaina kaksi kertaa läpi. Kyseessä oli siis tämä treeni.

Kyllähän osa liikesarjoista tuntui paikoissa jo treeniä tehdessä ja vähän piti tekniikkaankin kiinnittää huomiota, mutta se shokki treenin tehokkuudesta tuli vasta eilen. Ai juma miten oli paikat nimittäin jumissa -eritoten reidet! Hauska kun miettii miten nimenomaan kävelen ja juoksen paljon eli jalat ovat koko ajan saaneet treeniä niin silti nuo kyykyt oli ihan tappotreeniä jaloille. :D
Eli todellakin jatkossakin aion pitää tuon kahvakuulan treenaamisen apuna!

Kahvakuulailun lisäksi olen aloittanut myös pilateksen, joita siis molempia  treenaan ihan kotosalla. Tuo pilates on toinen äärimmäisen mukava harrastus, on meinaan tehokas laji! Ja siinä tulee hyvin harjoiteltua myös sitä hengitystekniikkaa, joka on myös tärkeä osa liikkumista ja treeniä.

Yhdeksi ongelma-alueeksi miellän kropassani vatsan jonka todella haluaisin saada kiinteäksi eikä niiden lihaksien näkyminenkään olisi yhtään pahitteeksi. Kokeilinkin sitten eilen sisareni vinkistä pilateksen ohessa tätä vatsalihastreeniä:

Ei näytä kummoiselta treeniltä kun videon kurkkaa läpi, mutta kokeileppa tehdä itse mukana! Tänään on reisien lisäksi sitten niskat ja vatsalihakset kankeina. :D

Treenaamisen jumittamana tänään ei sitten olekaan tiedossa niin kovaa treeniä vaan ihan perus lenkkeilyä. Koirien kanssa tein reilun tunnin lenkin ja yritin kyllä välillä vähän juostakin, mutta hyvä tavaton kuinka askel painoi kun reidet olivat niin jumissa. En sitten väkisin alkanut spurttailemaan kuin hetkittäin ihan vain kevyttä hölkkää mentiin, että lihakset lämpenisivät.

Olen sitä mieltä, että jos paikat ovat oikein jumissa,  ei kannata jäädä vain makaamaan, mutta kehoaan kannattaa kuunnella sen verran ettei mitään liiallista rääkkiä tällöin anna kropalleen vaan ihan vain "lämmittelyksi" ja lihasten notkistamiseksi treenaa näinä jumipäivinä. :)

Huomasin muuten erään älyttömän tyhmän jutun! Sitähän aina tuijottelee niitä eniten itseään häiritseviä ruumiinosia ja toivoisi eniten niihin sitä muutosta näkyväksi eikä siellä muutos tietenkään ikinä ensin näy. Omalla kohdallani ongelmakohdat ovat vatsa, reidet ja käsivarret (allit).
Miehekkeeni kanssa ollaan huomattu että tällä hetkellä treenaamiseni tulokset näkyvät eniten juurikin selkäpuolella, eli ryhti on parantunut ja hartioihin on tullut enemmän lihasta.

No, kuvasin eilen videonpätkän itsestäni web-kameralla ja kun sitä katselin läpi, huomasin tämän minua nyt vieläkin enemmän häiritsevän seikan, tadaa:

Eli olen vasenkätinen ja ollut aina tietoinen siitä, että käytän siksi vasenta puolta enemmän. Nyt vain tästä tuli konkreettinen todiste: Vasen ja oikea käteni ovat ihan eri paria!

Täytynee alkaa treenaamaan oikeaa puolta hieman enemmän, en nyt todellakaan halua, että toinen käsi roikkuu kun toinen on niinkuin nyrkkeilijällä! :D

Onko muita, jotka ovat huomanneet saman ongelman?

Täähän sujuu kuin rasvattu, paitsi että...

..yksi tärkeimmistä asioista on vielä laittamatta ruotuun. Nimittäin uni!

Tämä ongelma juontaa juurensa syksystä, jolloin aloin opiskelujen ohella käymään töissä. Tein siis iltavuoroa. Ja kun kotiin pääsin joskus ennen ilta yhtätoista, alkoi nukkumaanmeno mennä yhä myöhemmälle ja myöhemmälle. Sitä ennen unirytmit olivat aivan loistavalla tolalla ja meninkin nukkumaan jo kymmeneksi ja jaksoin herätä seitsemän aikaan.
No osaatte varmasti kuvitella sen, kun maailma alkaa elää pimeintä aikaa vuodessa, heräät kouluun ja on pimeää, menet koulun jälkeen töihin ja kun pääset töistä, on taas pimeää ja saat öisin unta noin kuusi tuntia... Jaksaminenhan siinä joutui aikamoiselle koetukselle ja jonkun kuukauden verran tätä jaksoinkin, niin sitten alkoi olla vaikeuksia herätä sinne kouluun. Aloinkin jäädä kotiin nukkumaan, että jaksoin mennä illalla töihin. Ja oikeastaan tämän takia se unirytmi jäikin tuolle tolalle.

Olen nyt kovasti yrittänyt saada tuota ongelmaa korjattua, mutta se on kovin hankalaa: olen niin heikkoluonteinen ihminen, että minulla on suuria vaikeuksia vain "repiä" itseni aamulla ylös, että unirytmi korjaantuisi itsestään sillä yhden päivän väkisin hereillä olemisella. Ja jos ihme tapahtuukin ja saan itseni aamulla ylös, menen iltapäivällä päiväunille jolloin saatan nukkua useamman tunnin. Eihän sen jälkeen uni tule taaskaan ilta yhdeltätoista. Lisää hankaluutta tähän tuo myös rakas miehekkeeni, joka tulee töistä joskus yhden aikaan yöllä ja näin ollen koirat heräävät isännän kotiintuloon ja sitten herään minäkin. Ja mieheke saattaa valvoa useamman tunnin pelaten pleikkaria vielä töiden jälkeen, jolloin minun uudelleen nukahtaminen on ihan mahdottoman vaikeaa kun olohuoneesta kuuluu kaikenmaailman ääniä ja ympäri kämppää palaa valoja.

kuva

Uni on hyvinvoinnin ja laihduttamisenkin kannalta todella tärkeää: levossa keho palautuu ja treenatessa oikeasti tulee tuloksia. Ja ihmisenhän täytyisi nukkua nimenomaan klo 23-05 välisenä aikana eikä suinkaan 02-12 välisenä aikana. Olen nyt sitten yrittänyt avittaa tuota nukahtamista iltaisin melatoniinilla, mutta aamuheräämiset tuottavat yhä vaikeuksia. Tänään oli ensimmäinen aamu, jolloin sain itseni puoli seitsemän aikaan ylös ja voi luoja kun tuntuu pää olevan takussa! Älkää siis ihmetelkö jos tämä tekstikin on hieman sekavaa. :D

Yritän nyt kovasti saada tälle asialle tehtyä jotakin, kun muut seikat elintavoissa alkavat olemaan jo hyvällä tolalla. Asiaa ei myöskään auta nuo viikonloput, jolloin juhlakansaan lukeutuvat ystävät soittelevat pilkun jälkeen pyytäen kyytiä kotiinsa tai ovat tulossa käymään vielä kymmenen jälkeen illalla! :D Tähän asiaan on saatava muutos ja kaikki hyvät ideat asian ratkaisemiseksi ovatkin tervetulleita!

Muista sanoa itsellesi "Minä kyllä pystyn tähän", koska SINÄ PYSTYT!

Jos edellisessä postauksessa käytiin läpi niitä synkimpiä fiiliksiä, joita välillä tulee vastaan tämmöisessä projektissa huolimatta siitä ettei aiokaan lyödä hanskoja tiskiin laihdutuksen suhteen, niin nyt käydään läpi niitä voittajafiiliksiä!

Kuten kerroin, on maanantai minulle vähän sellainen takkuamispäivä. Mistään ei tahdo tulla mitään eikä ainakaan huvittaisi lähteä lenkille. No, olenkin tehnyt itseni kanssa sellaisen sopimuksen että maanantaina ei vain yksinkertaisesti jäädä sinne sohvalle makaamaan vaan tehdään edes pieni treeni -muutoin voi olla varma että koko viikko valuu läpi sormien jos viikon aloituskin on jo tahmea!

Tämä päivä ei suinkaan ollut poikkeus sääntöön, vaan jo herääminen tuotti tuskia. Kun vihdoin sain itseni ylös, ei mikään olisi edes maistunut. Pakotin itseni syömään aamupalan. Pikku hiljaa sitä heräili kuitenkin tähän päivään ja lähdettiin koirien kanssa tekemään ihan kunnon lenkki. Aikaisemmin suunnitellessani tämän päivän ruokailuja alkoi minua houkutella kokeilla jotain smoothien tapaista, kun minulla noita eksoottisia hedelmiäkin tuolla keittiössä kerran on. Eihän minulla tietenkään ollut maustamatonta jogurttia, joten ajattelin että voisin näppärästi lenkin ohessa kipaista sitä kaupasta hakemassa. Siitä se ajatus sitten lähti ja oikeastaan vasta itse lenkillä tajusin että tästä ei tulekaan mitään "pakkopulla" lenkkiä vaan nyt laitetaan kaikki peliin. Usein silloin kun ei aseta itselleen liian tarkkaa suunnitelmaa, pystyy yllättämään kroppansa parhaiten -ainakin omalla kohdallani olen tämän huomannut. End of story: vetäisin sitten elämäni ensimmäistä kertaa puolen tunnin juoksulenkin!

Okei, lenkkihän oli kokonaisuudessan kaupassa kipaisuineen tuon tunnin verran ja matkaa kertyi 6,3km. Mutta ensimmäisen 28 minuuttia tuosta lenkistä juoksin ja matkaa kertyi juosten 3,55km. Ja tuolla juoksulla tarkoitan nyt oikeasti sitä että kaikki eteenpäin kulkemiseni tapahtui juoksuaskelin, en kertaakaan kävellyt siis välissä ja ainoat pysähdyksetkin olivat koirien asiointipysähdyksiä ja suojateiden ylityksiä. Nyt voi olla taas ylpeä itsestään, sen verran loistavan fiiliksen tuo toi!

On hyvä muistaa, että vaikka välillä elämä, treeni, ruokailu, fiilikset yleensä tai kaikki nämä yhdessä tökkisivätkin ja tuottaisivat hankaluuksia, niistä selviää kyllä eikä niiden vaikeuksien takia kannata jäädä itseään ruoskimaan vaan lähteä reippaana kohti uusia saavutuksia ja tavoitteita! Loppujen lopuksi kuka muukaan tässä elämässä meitä estelee, kuin me itse? ;)

Ja hei, ellette ole jo ladanneet puhelimeenne Runtastic-sovellusta tehkää se ihmeessä! Sovellus on ilmainen ellei halua Pro-jäseneksi ja kyseinen sovellus löytyy iPhonelle, Androidille, Blackberrylle sekä Windowsille. Sovellus mittaa matkan pituuden, kuluneen ajan sekä laskee monia hyödyllisiä keskiarvoja ja lähettää viikoittain raportin treeneistäsi sähköpostiisi! Minulle siitä on ollut suuri hyöty joten suosittelen! 

Millainen on se vähän huonompi viikko?

Jos edellisellä viikkolla olin ihan liekeissä, viime viikko meni vähän sekavissa fiiliksissä. Ja ei, mieleni ei tehnyt kertaakaan lyödä tätä hommaa läskiksi ja luovuttaa, mutta muuten oli aikamoista ylä- ja alamäkeä fiilisten kanssa. Ajattelinkin kertoa teille paremmin viime viikosta ja siitä millaista se ainakin minulla on, kun on se "huono viikko".

Maanantai:

Viikon starttasin viemällä koirat puolen tunnin lenkille ja koirapuistoon. Jotenkin ne maanantait on aina niitä "hankalimpia" ja siksi on tosi tärkeää, että silloin tekee edes jonkinlaisen treenin, vaikkapa vain sen puolen tunnin lenkin. Sain itseni maanantaina aika myöhään ylös ja näin ollen koirien kanssa ulkoiltuani ja aamupalan syötyäni lähdettiin reissuun ja menin käymään vanhempieni luona. Siinä se päivä sitten vierähtikin oikeastaan.

Päivän ruokailut:

Aamupala: Puolikas verigreippi, kaksi ruisleivän puolikasta kinkulla, juustolla ja kasviksilla sekä kahvi

Lounas: Kanafilee sekä avokado-tomaati-kurkku salaatti

Välipala: 3 Konvehtia kahvin kanssa

Päivällinen: Koskenlaskijan makaronilaatikko, jälkiruuaksi kahvi ja kaurakeksi

Sekalaiset iltasyömiset: Paistettuja silakoita, 3 marmeladia, 3 noitapilliä, maitolasillisia muutama ja yösyömisenä annos ranskalaisia light-colan kanssa kun pääsin kotiin reissusta

=2104kcal

Liikunta: Puolen tunnin aamulenkki

Tiistai:

Tiistaina tasasin kalorimäärää noiden iltamättöjen takia jättämällä väliin yhden aterian, ikään kuin yösyömiset olisivat jo olleet se aamupala.

Päivän ruokailut:

Aamupala: Puolikas greippi ja ruisleipä kinkulla, juustolla ja kasviksilla sekä kahvi

Lounas: -

Välipala: 3 Konvehtia kahvin kanssa

Päivällinen: Kanankoipi ja 1 dl riisiä

Iltapala: Mandariini

=1605kcal

Liikunta: Tunnin lenkki

Keskiviikko:

Aamupala: Ruisleipä kinkulla, juustolla ja kasviksilla, jogurtti ja kahvi

Lounas: Kalakeitto

Välipala: 3 Konvehtia kahvin kanssa

Päivällinen: Tankoparsaa voisulalla ja naudanlihapihvi

Iltapala: Paahtoleipä juustolla ja vesimelonin pala

=1412kcal

Liikunta: Lenkkeily 20min, vedätyksen alkeita koirien kanssa autonrenkaalla 40min

Torstai:

Aamupala: Papaija ja kahvi

Lounas: Puolet kiinalaisesta lounasannoksesta

Välipala: 4 Konvehtia ja kahvi

Päivällinen: Toiset puolet kiinalaisesta lounasannoksesta

Iltapala: Proteiinirahka ja lämmin kaakao veteen

=1335kcal

Liikunta: Lenkkeily 30min, vedätyksen alkeita koirien kanssa autonrenkaalla 20min, jumppa 30min, lenkkeily 50min

Perjantai:

Aamupala: 2 Paahtoleipää juustolla ja kahvi

Lounas: Makaroni ja ruskea jauhelihakastike + kurkku-tomaatti salaatti

Välipala: 2 Konvehtia kahvin kanssa

Päivällinen: Pinaattikeitto ja kanamuna

Iltapala: Proteiinirahka

=1586kcal

Liikunta: Lenkkeily 30min, lenkkeily 45min, pilates 30min

Lauantai: 

Lauantaina oli työpäivä ja iltavuoron takia illan syömisissä täytyi vähän soveltaa. Seisomatyön takia päätin pitää lauantaina myös liikunnasta lepopäivän.

Aamupala: 2 Paahtoleipää juustolla ja kahvi

Lounas: Makaroni ja ruskea jauhelihakastike + kurkku-tomaatti salaatti

Välipala: Puuro

Päivällinen: Nutrilett-proteiinipatukka

Iltapala: Ruisleipä juustolla, kurkulla ja tomaatilla sekä kamomilla-tee

=1636kcal

Liikunta: Lepopäivä 

Sunnuntai:

Aamupala: Ruisleipä juustolla, kurkulla ja tomaatilla sekä kahvi

Lounas: Avokadopasta

Välipala: 4 Konvehtia ja kahvi

Päivällinen: Lettuja ja mansikkahilloa

Iltapala: 2 Konvehtia ja kahvi

=1551kcal

Liikunta: Lenkkeily 35min ja pilates 30min

Yhteenveto viikosta:

Plussat

-Vedenjuonti lauantaita lukuunottamatta vähintään 3l/päivä

-Liikuntatavoite 3h/vko, toteutunut liikunta 7½h

-Maanantaita lukuunottamatta kalorimäärät pysyivät reippaasti miinuksella

-Herkuttelun määrä oli kohtuullista, ei suurien määrien ahmimista kerralla

Miinukset

-Liian monta karkki/herkkupäivää, ainoastaan yksi karkiton päivä

-Fiilikset heittelivät pitkin viikkoa

-Maanantain roskaruoka

-Roskaruuan johdosta seuraavana päivänä aterian skippaaminen

-Päivät jolloin kalorimäärä jäänyt alle 1400 kalorin

-Päivät jolloin kalorimäärä mennyt yli 1500 kalorin

-Unirytmi: Herääminen liian myöhään, nukkumaan meno liian myöhään!

Tästä on hyvä lähteä rakentamaan uutta viikkoa jälleen viisaampana! Ja sunnuntaina onkin sitten taas punnitus, apua! :D

Tammikuun tilanne

Koska olen tosi huonosti pistänyt tänne kuvia, laitan nyt oikein kunnolla kriittisiä kuvia, nimittäin kroppakuvia!

15.01.2015

Eli tällä hetkellä tilanne on tämä. 

Kuva on napattu joskus iltapäivällä, eli ei ole vatsa tyhjänä kuvassa.

Kuvien välillä on kymmenen päivää ja kaikki kuvat on kuvattu iltapäivällä eli tosiaan vatsa jo senkin vuoksi pömpöttää. Ei mitään huikeaa eroa vielä näy, mutta se pienikin ero on jo parempi kuin ei mitään!

Eli tämä on tämän vuoden lähtötilanne kuvina, takana on noin kaksi kuukautta säännöllistä liikuntaa ja kohta on kaksi viikkoa takana remontoidulla ruokavaliolla.

Jos viime viikko oli hyvä viikko, tällä viikolla on ollut kankeampi meininki, mutta ruokavaliosta ei olla lipsuttu pieniä satunnaisia herkkuhetkiä pahemmin(nämäkin on olleet sallittuja herkutteluja) ja kalorimäärästä ei olla lipsuttu lainkaan. Liikuntaan olen ottanut lisätehoja hankkimalla rannepainot lenkille (käsivarret kuntoon!) ja kahvakuulan ostin kotona treenaamiseen. Vielä on ollut huonoa tuo lihastreenaus mutta tänään oli ensimmäinen jumppahetki, tästä on hyvä jatkaa! :)

Viisi ateriaa päivässä

Olen tosi huonosti tehnyt postauksia joissa olisi kuvia joten täältä tulee nyt sellainen!

Ainahan puhutaan terveellisestä ruokavaliosta ja minäkin täällä höpisen siitä että syön nykyään terveellisemmin, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Näin ollen ajattelin nyt kertoa teille miten suunnittelen päivän ruokailuni ja millainen tämän päivän menu on ollut.

Eli tavoite kalorimäärä on 1400-1500kcal päivässä ja siihen tulisi sisältyä viisi ateriaa. Aika hyvin tuo kalorimäärä pysyy tuossa, joskus menee hieman yli ja joskus jää vähän vajaaksi, mutta aina pyrin siihen vähintään 1400 kaloriin.

Suunnittelen oikeastaan joka päivä ruokailuni kunkin päivän aamupalaa syödessäni. Eli ranskalaisin viivoin viidelle aterialle tilaa vihkoon, aamupala ja sen kalorimäärät ylös, lounas ja päivällinen ylös ja kalorimäärät ylös ja sitten riippuen paljonko vielä on kaloreita jäljellä, päätän välipalan ja iltapalan. Aamupala on yleensä 200-400 kalorin väliltä, lounas 400-500 kcal, päivällinen samoin ja väli- ja iltapala sitten noin 100kcal. Kalorinlaskennassa apuna käytän netistä löytyvää kalorilaskuria tai sitten punnitsen keittiövaa'alla ruoka-aineet ja lasken näin tarkat kalorit. Varsinkin alussa tuosta laskemisesta on hyötyä niin oppii hahmottamaan millaisista kokonaisuuksista tulee minkäkin verran energiaa. En myöskään ole kokenut tuota ruokien ylös laittamista tai kalorien laskemista hankalana, kun sen yleensä teen "etukäteen".

Aamupala
Aamu alkaa yleensä puolella litralla vettä, jonka jälkeen vien koirat ulos. Sitten kun tulemme takaisin kotiin, keitän kahvia ja teen joko voileivän/leivät tai keitän puuroa. Tällä hetkellä olen syönyt leipää ja esimerkiksi tänäaamuna söin kaksi täysjyväruisleivän puolikasta jonka päällä oli nokare Beceliä, pari siivua 17% kermajuustoa, pippurikinkun siivut sekä kurkkua ja tomaattia. Lisäksi söin puolikkaan greipin. Tästä tuli kaloreita sellaiset 444kcal, eli tänään oli poikkeuksellisen energiapitoinen aamupala.

Lounas
Lounaaksi maustoin kanafileet oliiviöljyllä, broilerimausteella ja ripauksella suolaa ja laitoin uuniin, paistoin pannulla intialaisia kasviksia (valmispakaste) sekä keitin babyporkkanoita. Noin 430kcal.

Välipala

Tänään oli poikkeuksellinen herkuttelupäivä joten välipalana oli kuppi kahvia ja neljä enkelikonvehtia= 200kcal. Tällä viikolla olen muuten vain kahtena päivänä syönyt karkkia, eli muutaman enkelikonvehdin/päivä -hyvä minä!

Päivällinen

Tänään heräilin sen verran myöhään ja kun huomenna on koulupäivä ja aikainen herätys, kevensin jo mitä tulee päivälliseen. Päivälliseksi oli siis vain yksi ruisleivän puolikas samoilla päällisillä kuin aamullakin ja mukillinen teetä= n.200kcal

Iltapala

Iltapalaksi onkin sitten tiedossa pieni iltaherkku, eli passionhedelmä= n.97kcal.

Eli päivän kalorisaldo= 1371kcal. Se voi vaikuttaa vähältä, mutta tänään on ollut aika rento päivä ja paljon vain oleilua, joten tuolla energiamäärällä pärjää. Oikeastaan on ollut vaikeuksia syödä "koko ajan" kun heräsin niin myöhään, mutta on tärkeää pitää kiinni siitä viidestä ruokailusta, muuten sen näkee ellei saman illan mieliteoissa niin seuraavana päivänä. 

Olen aina pitänyt itseäni huonona kaupassa kävijänä ja yleensä sieltä onkin tarttunut mukaan enemmän herkkuja kuin oikeaa ruokaa. Nyt kuitenkin kun tein sen päätöksen terveellisemmästä ruokavaliosta, on kaupassa käyminen ollut yllättävän helppoa: Jotenkin sitä on tullut jo viikossa-kahdessa vakio siitä että ensin haetaan vihannes- ja hedelmäosastolta kasvikset ja hedelmät ja sitten haetaan kanaa, kalaa tai muuta vastaavaa. Siitä sitten kehitellään mitä niistä voisi tehdä ruuaksi ja sen mukaan loput ostokset. Ja kaikkiin pizza- ja subwayleipähimoihin on auttanut kun aina pitää huolen siitä että kotona on tuoretta leipää ja leivän päälle täytteitä! Eikä sitä oikeastaan enää edes mene niille karkki- tai sipsihyllyille. Siinä missä ennen herkkujen kanssa on mennyt 70€ kauppaan kun olen ostanut parin-kolmen päivän ruuat kahdelle ihmiselle, nykyään saan viikon ruuat tuolla seitsemälläkympillä. Nykyään itseasiassa huvittaa kuinka ennen sitä jätti sen kalanpalan kauppaan kun sen hinta oli joku 11€  mutta kyllä saattoi helposti ostaa kahdenkympin edestä niitä herkkuja. Tai kuinka kevyesti on tullut laitettua useampi kymppi viikossa rahaa noutoruokaan. Laskettiinkin kerran miehekkeen kanssa, kiinalaisen ruuan ystäviä kun olemme, että kun ruoka-annokset kahdelle maksavat noin 20€, niin jos sinne kauppaan menee 70€ ja sillä saa viikon ruuat, saa seitsemälläkympillä vasta kolmen päivän annokset kiinalaisesta. Ja siitä alkoholiin uppoavasta rahasta nyt puhumattakaan! Minäkin kovana punaviininystävänä yleensä olen ostanut viikoittain viinipullon tai kaksikin niin helposti menee kolmekymppiä viikossa ylimääräistä alkoholiinkin. Eikä mielestäni ole paha että 70€ maksaa viikon ruuat kahdelle hengelle, sehän on 35€/naama ja vielä terveellistä ruokaa! 

Mites teillä muilla sujuu kauppareissut ja millaisia ruokia sinne suuhun eksyy? :)

Eikö huvita lähteä lenkille? Mietippä kaksi kertaa!

Välillä sitä tulee sellainen fiilis että tänään ei jaksa lähteä minnekkään. Fiilis saattaa johtua vetämättömästä päivästä tai siitä, että on ollut muuten huono päivä eikä huvita lähteä enää yhtään ylimääräistä "ihmisten ilmoille". Oli syy mikä hyvänsä, ellei kyse ole lepopäivästä, ei oikeasti mikään ole selitys jättää sitä treeniä väliin.

Olen itseni kanssa tehnyt sellaisen sopimuksen, että jos sinne lenkille meno tuntuu jonain päivänä aivan ylitsepääsemättömältä niin sen verran annan itselleni anteeksi, että voin tehdä aivan tosi rauhallisen kävelylenkin ja olla vaikkapa vain 20 minuuttia siellä ulkona mutta sisälle ei jäädä. Tähän mennessä tuo diili on toiminut tosi hyvin ja yleensä sitten kun on vain saanut itsensä sinne ulos, onkin huomannut tehneensä ihan normi treenin. Ja kun tulee takaisin kotiin, on fiilis tottakai aivan huippu, onhan sitä taas yhden kompastuskiven yli selvitty pää pystyssä!

Ja näkeehän ne tulokset sitten aika äkkiä jos on mennyt treenaamaan tai on jäänyt peiton alle sohvalle. Esimerkiksi toissapäivänä minulla oli paikat aivan juntturassa ja mikään ei pysynyt käsissä. Ajattelin tekeväni seuraavana päivänä vain todella rauhallisen kävelylenkin. Eilen kuitenkin saatuani itseni ulos sain inspiraation kokeilla juosta sen 12 minuuttia ja laitoin ajastimen ja Runtastic-sovelluksen päälle puhelimeen. En ole joulukuun Cooper-kokeilun jälkeen siis kokeillut uudestaan tuota testiä tehdä ja olin tosiaan viikon kipeänäkin. Ensimmäisen Cooper-kokeilun tein pururadalla, jossa on puolen kilometrin välein ilmoitettu matkan pituus, joten tulokseksi arvioin tuolloin sellaisen 1700m 12 minuuttiin. No, tällä kertaa minulla oli tosiaan tuo Runtastic-sovellus joka mittaa matkan pituuden (todella hyödyllinen!) ja tulokseksi sain 1680m. Taisin siis vähän yläkanttiin arvioida sen aiemman tuloksen, mutta tuo eilinenkään tulos ei ollut yhtään huono. Nimittäin jaksoin juosta ihan koko ajan, en edes muista koska olisin viimeksi juossut 12 minuuttia putkeen! Ja kun aika loppui, en ollut edes mitenkään kuoleman kielissä, niinkuin yleensä sitä on Cooperin testin jälkeen, eli kyllä se kunto vain on kasvanut! Petrattavaa taas on siinä, että olisin oikeasti pystynyt parempaan. Runtastic ilmoitti 1km kohdalla että oli kulunut 7 minuuttia ja olisin voinut siinä kohtaa pistää enemmän tehoja peliin mutta jatkoin samaa vauhtia. No, ensi kerralla sitten vahvempana ja viisaampana!

Eli aerobinen kunto on tuntunut parantuneen. Entäs se paino sitten? Tänäänhän oli punnituspäivä.
Viime viikko oli enemmän sellaista turvotusten häätöä, tällä viikolla päästiin sitten niihin tositoimiin. Hämmästykseni oli aikamoinen kun tänä aamuna sinne puntarille nousin. Vaaka näytti nimittäin 81,3kg! Eli viikossa oli painoa pudonnut -1,3kg! Ei huonosti.
Eikä kyseessä voi olla pelkästään nesteetkään, olen nimittäin juonut vettä 3 litraa päivittäin.
Painotavoite oli tälle sunnuntaille 82kg, eli tosi positiivisesti yllätyin kyllä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, selvästi säännölliset ruokailurytmit, terveellinen ruokavalio ja tehokas treeni (tällä viikolla 7,5h) ovat tuoneet tuloksia!

Eli jos tuntuu siltä että tänään ei jaksa ja treeni meinaa jäädä välistä, mietippä kahteen kertaan ;)

Millä makeanhimo kuriin kun on oppinut niihin herkkuihin?

Aika moni makeisiin herkkuihin tottunut on varmaan kokenut sen saman taistelun mitä tulee herkkukierteen katkaisemiseksi: jos totaalikieltäytyy kaikista herkuista, johtaa se helposti jossain pisteessä kaksin käsin herkkujen ahmimiseen. Jos taas antaa itselleen luvan herkutella silloin tällöin, voi ne herkut hiipiä salakavalasti takaisin elämään samoissa määrin kuin jo aiemminkin.

Minä olen ollut hetkittäin todella pahassa sokerikoukussa, vaikka se makeanhimo minulla ei ole edes niin paha kuin himo suolaisiin herkkuihin. Okei, jos rehellisiä ollaan, niin enemmän olen ollut sokerikoukussa kuluneen vuoden aikana kuin "katkolla" sokerista.

Nyt kun olen päättänyt että tämä on oikeasti viimeinen kerta kun laihdutan ja kyseessä on lopullinen matka hyviin elämäntapoihin, olen pyrkinyt rakentamaan takaraivooni sellaisen ison punaisen huutomerkin mitä tulee kaikenlaisiin herkkuihin. Eli pyrin mahdollisimman paljon välttämään noita herkkuja=huutomerkki takaraivossa on ja pysyy mutta ei välky kirkkaanpunaisena. Jos kuitenkin joskus tekee mieli mahdottoman paljon jotain esim. sitä karkkia ja herkun himo voittaa kootun listani "miksi nyt ei vain kannata herkutella", silloin sallin itselleni karkin tai pari jolloin se huutomerkki päässäni alkaa välkkymään räikeänpunaisena muistuttaen kohtuudesta herkkujen suhteen!
Eli siis pidän mielessäni, että mikäli herkuttelen sillä sokerilla niin silloin ollaan vaaravyöhykkeellä ja riskinä on tosiaan tuhota hyvällä mallilla olevat ja jo opitut terveellisemmät elämäntavat, vanhoihin tapoihin kun on niin kovin helppo luisua jo pelkästä tottumuksesta.

Ja miten se elämä sitten herkkuihin tottuneella sujuu käytännössä kun ei saa mätätä naamaan sitä sokeria, suolaa ja rasvaa?

Minä en ole kyennyt 100% välttämään kaikkia sokerin muotoja vaan olen yksinkertaisesti korvannut ne makeat herkut hedelmäisillä välipaloilla ja jälkiruuilla. Eli karkkien, keksien ja pullien sijaan olen ostanut mandariineja, kiivejä, mangoja, persimoneja jne. mitä kullakin hetkellä on kaupasta houkuttanut ostaa. Joidenkin ruokavalioeksperttien mielestähän noita hedelmiäkin tulisi välttää laihduttaessa kun ne sisältävät paljon hiilareita, hedelmäsokeria jne. Itse väittäisin kuitenkin että nuo luonnolliset hiilarit ja hedelmäsokeri ovat rutkasti parempi vaihtoehto noiden prosessoitujen sokeriherkkujen sijaan. Eli ainakin tällä hetkellä sallin itselleni hedelmät kun kerran niillä saan herkkuhimoni todella hyvin kuriin. Katselen sitten tilannetta uudemman kerran siinä kohtaa, mikäli painon putoaminen ja tulosten näkyminen tyssää.

Mainittakoon tuosta herkkujen korvaamisesta hedelmillä vielä se, että oikeastaan aina näihin päiviin saakka kuuluin niihin, jotka ajattelivat sen olevan vain yksi klisee että herkut vain korvataan makeilla hedelmillä. Tähän saakka voiton vei aina ne karkit ja prosessoidut herkut. Kunnes tällä kertaa jotenkin vain palaset loksahtelivat paikoilleen: en tiedä johtuuko se sitten siitä että tällä kertaa vain tahdon niin kovasti tätä muutosta ja parempia elämäntapoja vai Nutrilett-dieetin jälkeisestä fiiliksestä kun vihdoin "saa" syödä jotain muutakin kuin keittoja ja pirtelöitä ja oikea ruoka vain maistuu niin hyvältä ja kelpaa kun saa syödä oikeaa ruokaa vaikkakin terveellistä sellaista ja kohtuullisia määriä. Mene ja tiedä. Mutta itselleni hedelmistä on ollut paljon hyötyä tässä uusien elämäntapojen opettelussa.

Miten sitten ne suolaiset herkut, todelliset paheeni?
Tosiaan, luulin että ne sipsit sun muut ovat heikko kohtani mutta nyt on selvinnyt, että sokeri kulkee yhtä lailla käsi kädessä suolan ja rasvan himon kanssa. Itseasiassa nyt kun olen syönyt säännöllisesti, vähentänyt suolan määrää huomattavasti samoin kuin kovien rasvojen käyttöä, ei suolaisten herkkujen himoa ole ollut oikeastaan yhtään, jopa vähemmän kuin makeanhimoa. Uskon että se Nutrilett-dieetti oli tähän hyvä alkusysäys: siinä oltiin jo viikko ilman liikaa suolaa ja rasvaa niin sitten se oikean ruuan vähäinen rasvaisuus ja suolaisuus ei tuntunut niin radikaalisti. Sitähän sanotaankin että jos on tottunut oikein suolaiseen ruokaan, niin vähäsuolaiseen ruokavalioon tottumiseen menee parisen viikkoa eli voiton puolella ollaan! Pahimpiin suolaisten herkkujen himoon olen varautunut ostamalla kaappiin pussillisen suolapähkinöitä, mutta niitäkään en ole syönyt. Olenkin tullut sellaiseen tulokseen että varsinkin noiden suolaisten herkkujen himoitseminen on liitännäinen siihen säännölliseen ruokailuun ja nälkään: kun syö oikeaa ruokaa ja viisi kertaa päivässä, ei ole ollut kertaakaan sellainen olo että nyt on pakko hakea kaupasta sipsipussi. Itseasiassa tuossa kipeänä ollessa mieheke toi kaupasta pussin sipsejä ja tottumuksesta söin niitä kourallisen, mutta niistä tuli vain huono olo! Ihan kylmää ajatella että ennen on syönyt niitäkin helposti melkein pussillisen (250g) päivässä.

kuva

Eli omat selviytymisvinkit varsinkin alussa herkkuhimon kurissa pitämiseksi ovat nämä:

• syö säännöllisesti ja terveellisesti
• vältä lisättyä suolaa, rasvaa ja sokeria
• pidä ainakin aluksi vähintään viikon tauko kaikista herkuista
• jatkossa korvaa sokeriherkut hedelmillä
• jatkossa korvaa suolaiset herkut esim. suolapähkinöillä tai vaikkapa voileivällä
• tee lista syistä miksi nyt ei vain kannata hakea kaupasta sitä karkkia tai sipsejä
• lue listasi läpi jos muu ei auta
• jos edellisetkään vinkit eivät auta ja herkkuja on pakko saada, valitse mieluummin se sokerinen herkku ja ota vain pari palaa suklaata tai pari karkkia ja jätä herkuttelu siihen
• älä kiellä itseltäsi totaalisesti mitään mutta pidä siellä mielessä se "varoitusmerkki" niiden ruokien kohdalla jotka koet heikkoudeksesi ja joista on haittaa painon pudottamisessa

Muistutus hiihtokaudesta

Ajattelin muistuttaa teitä lukijoitakin tästä asiasta, jonka omalla kohdallani opin tänään vähän karvaamman kautta: hullut hiihtäjät ovat nyt liikkeellä!

Eli jos olet kuten minä, etkä niinkään käy salilla vaan mielummin urheilet tuolla ulkona lenkkeillen niin kannattaa lukea tämä.

Eli olemme koirien kanssa ulkoilleet vähän pitempiä lenkkejä tuossa meidän lähellämme olevalla kuntopolulla. Eilen oli sitten tuolle polulle vedetty ladut molemmille puolin polkua. Koirien kanssa teimme eilen ja tänään lenkin tuolla samaisella polulla, kävellen latujen keskellä olevaa kohtaa jotta koirat eivät latuja tuhoaisi. Tänään sitten lenkillä eräs hiihtäjä-mies alkoi huutaa minulle että missä minun sukseni ovat, että eikö tämä olekaan latu ja haukkui erinäisillä nimillä sekä kehotti painumaan vittuun. Oikein kunnon raivoamisen sain päälleni siis. Ja kaiken hyvän päälle tämä samainen hiihtäjä löi vielä suksisauvalla!
Säikähdin hieman moista raivonpurkausta mutta jatkoimme koirien kanssa kuitenkin matkaa, eihän missään reitin varrella ollut mainintaa että reitti olisi vain hiihtäjille. Kotiin päästyäni tarkistin netistä paikkakuntani sivuilta mikä on asian laita, onko tuo reitti oikeasti pyhitetty vain hiihtäjille silloin kun siellä on ladut. Ainoastaan paikkakuntani nettisivuilla oli maininta, että hiihtokaudella reitillä kävely on kielletty. Eli minulla ei ollut aavistustakaan asiasta.

Vielä hetken lisätietoa netistä etsiskeltyäni sain tietooni myös, että on paikkakuntakohtaista kielletäänkö latujen vierellä kulkeminen hiihtokaudella ja jos näin on, vedotaan kuluttajaturvallisuuslakiin eli siihen että latujen täytyy olla turvallisessa kunnossa ja jalankulkijat ovat siis tälle vaaraksi. Tarkista siis mikä on paikkakuntasi käytäntö tässä asiassa!

Minulle tämä tuli aivan yllätyksenä ja uutena tietona, eihän tosiaan reitin varrella ollut mitään kieltomerkkejä asiasta. Väittäisin kuitenkin, että vaikka itse siinä rikoin kaupungin sääntöjä, on tällä asiasta "ystävällisesti" ilmoittaneella hiihtäjä-herralla petrattavaa käytöstavoissaan! Ja mikäli joku lenkkeilijöihin hiihtoladulla tuohtunut hiihtäjä tätä lukee, niin muistutan, kaikki eivät välttämättä tiedä moisesta käytännöstä.

Ei kipuu, ei hyötyy

En ole aiemmin tainnut mainita olevani varsinainen vilukissa? Silloin hoikimmillanikin talvi tarkoitti minulle sitä että pysytään mahdollisimman paljon sisällä lämpimässä ja talviurheilua, kuten hiihtoa vihasin yli kaiken.

Nyt kun olen tottunut tuohon säännölliseen lenkkeilyyn ja menen ulos oli sää oikeastaan mikä hyvänsä, olen todennut että on sulaa hulluutta jämähtää sisälle talvikaudeksi kun jo pelkästään talvella liikkuminen, vaikka vain kävely on huomattavasti tehokkaampaa muihin vuodenaikoihin verrattuna! Äärimmäisen hyvänä esimerkkini kaksi viime päivää. Sunnuntaina mentiin koirien kanssa lähellämme olevalle lenkkipolulle jota ei oltu aurattu lainkaan. Auraamattomuudesta huolimatta teimme 4km lenkin siellä ja vaikka tuo kilometrimäärä ei päätä huimaa, oli kyseessä aikamoinen treeni ylä- ja alamäkeen kun menimme siellä 30cm hangessa! Kyllä oli sen jälkeen olo kuin olisi juossut puoli tuntia! Tai eilen: teimme samaisen lenkin -18 asteen pakkasessa ja vaikka ensimmäiset kymmenen minuuttia olivatkin yhtä tuskaa ja mieli teki kääntyä takaisin kotiin mahdollisimman nopeasti, pistimme juoksuksi niin kauan että lämpesimme ja suoritimme lenkin kunnialla loppuun!

Sisälle päästyämme huomasinkin että pakkanen puri luultua ärhäkämmin: reidet olivat aivan punaiset, kuten kuvasta näkyy. Täytyisi ilmeisesti hankkia ne toppahousut ja ulkoilla näillä keleillä niillä noiden paksujen collegehousujen sijaan.

Hyvä muistutus itselle: jos ei huvita lähteä sinne ulos kun on kylmä ja märkää ja mitä vielä, niin talvella sitä energiaa kuluu paljon enemmän liikkuessa tuolla kylmässä ja aina parempi jos päättää valita lenkkireitiksi umpihangen sen auratun reitin sijaan, kuten me teimme! ;)

Painopäivitys

Paastot on nyt paastoiltu ja korostan nyt vielä sitä, että tuohon paastoamiseen lähdin ihan vain siksi kun joulusyömisten jälkeen oli niin todella tukkoinen olo vatsassa, että kevyempi ruokavalio tuli hetkeksi tarpeeseen.

Paastossa apuna oli Nutrilettin VLCD tuotteet ja tällä kertaa nutrasin huomattavasti löysemmin rantein kuin vuosi sitten, johtuen kyllä myös flunssasta jonka johdosta join kotitekoista marjamehua aika paljon. Eli totuttelin jo lauantaina ja sunnuntaina hieman kevyempään ruokavalioon ja tuhosin vanhat Nutrilett-pussit. Maanantaista alkaen söin sitten kanakeittoa ja pirtelöitä kuuden päivän ajan. Täysin puhtaita nutrauspäiviä minulla oli ainoastaan kaksi, eli näinä päivinä söin ainoastaan VLCD tuotteita enkä mitään ylimääräistä. Huomasi jälleen, että alku oli kaikkein hankalin: ensimmäisinä päivinä jo ihan tottumuksesta olisi tehnyt mieli syödä kaikkea kiinteää ruokaa tai herkutella ja mielitekojakin oli paljon. Flunssasta johtuen annoinkin periksi ja join mustaviinimarjamehua, kerran söin jopa karkkia ja pari kertaa roskaruokaakin. Heikko ihminen kun olen. :D

Perjantaihin asti minulla oli todella flunssainen olo, mutta siitä huolimatta olen ulkoillut keskiviikosta alkaen. Aluksi kevyitä lenkkejä koirien kanssa ihan vain nauttien ulkona olosta ja oikeastaan vasta eilen pystyin tekemään jo pari kunnollista lenkkiä. Väsyihän siinä aika nopeasti kun juuri oli sairastellut oikein kunnolla, mutta pystyi silti olemaan jo pitemmän aikaa liikkeessä.

Vaikka liikuntaa on ollut tällä viikolla siis todella vähän ja nutrauksestakin suoriuduin todella löysin rantein, puntari näytti tänäaamuna painokseni 82,6kg! Eli paino oli pudonnut -1,9kg siitä 84,5kg painosta. Tottahan tuossa oli todellakin niitä nesteitä: niin paljon minulla on mennyt sokeri- ja suolapitoisia herkkuja joulukuussa että ne nesteet ovat tuolla kehossa viruneet aika huolella. Ja silloin kun ounastelin aaton kertarymäyksellä kohonnutta painoa johtuvaksi naistenpäivistä, tulivat nekin sieltä. Eli turhia nesteitä sain ihan nätisti veks tällä nutrauksella. Nyt on hyvä alkaa harjoittelemaan sitä oikean ruuan syömistä ja ateriarytmiä!

Täytyy kyllä sanoa että tuo Nutrilett on oiva apu kun starttaa painonpudotuksen tosissaan: se vain vaatii tahtoa että selviää niistä ensimmäisistä päivistä. Ja jollekin ehkä sopii se kolmen viikon nutrauskin (joka on maksimi ilman lääkärin valvontaa), mutta itse opin viime vuoden 17 päivän nutrauksesta sen, että jos pitempään vetää pussikeitoilla, sitä helposti sitten "ottaa takaisin" syömisten kanssa sen nutrauksen jälkeen jo ikään kuin vahingossa. Eli omalla kohdallani tuo on hyvä apu nesteiden liikkeelle laittamisessa mutta viikkoa pitempään en söisi enää pussikeittoja. Toki korvan taakse olen laittanut itselleni muistutukseksi sen, että mikäli painon lasku hidastuu oikein kovasti sitten jossain vaiheessa, otan Nutrilettin viikonlopuiksi avukseni. :)

Mikä motivoi pitämään projektista kiinni?

Tuota otsikon kysymystä olen pohtinut oikeastaan koko sen ajan kun olen yrittänyt laihduttaa:
Minulla ei auttanut ajatus "mitä enemmän töitä tekee asian eteen, sitä nopeammin se on ohi" kesällä 2013: rahkeet eivät vain riittäneet niin kovaan treenaamiseen ja lyhyen ajan sisällä tehtävään ruokaremontiin. Minulla ei auttanut tarpeeksi pitkälle tammikuun 2014 Nutrilett-kuuri: vaikka tiesin että nopeasti lähteneet kilot myös tulevat nopeasti takaisin ja tarkoituksena oli siirtyä normiruokaan 17 päivän Nutraamisesta osanutrauksen kautta jäi se silti vain suunnitelmaksi. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" on hyvä sanonta, myös elämäntapamuutoksesta puhuttaessa. Mutta eniten ratkaisee silti ne konkreettiset teot.

Kirjoitin viime vuonna useaan kertaan ylös painotavoitteet ja punnituspäivät joka toiselle viikolle. Ja sitten kun homma kaatui, päivitin suunnitelman uudelleen. Viimeisimmän suunnitelman mukaan, siis mikäli olisin noudattanut sitä, painaisin nyt 74kg. Vaan enpäs painakaan.
Silti vaikka tähänastinen suunnitteluni ei ole tuottanut tulosta, viimeistelin äsken Suunnitelmien Suunnitelman koskien tätä projektiani. Voisi oikeastaan sanoa että kyseessä on terveellisten elämäntapojen muistikirja.

Eli kuten aikaisemmin kerroinkin, kirjoitin vihkoon ylös niitä asioita joihin pyrin saamaan parannuksen tämän vuoden aikana kuten unirytmi, alkoholinkäytön vähentäminen entisestään, kunkin paheeni syömisen vähentäminen ja sen ajatusmaailman korjaaminen että vaikka söisinkin jotain epäsopivaa, ei silti kannata lyödä hanskoja tiskiin. Ja sitten jokaisesta onnistuneesta asiasta vedän viivan ylös vihkoon.

Nyt tarkensin lisää tavoitteitani tämän projektin tueksi: Tein painosuunnitelman kesäkuuhun saakka tavoitteineen sekä kirjoitin ylös hyviä ruokavaihtoehtoja laihduttajalle. Laitoin ylös myös omilla tiedoillani päivittäisen kaloritarpeen eri painoisena. On hyvä muistaa, että 83 kiloisena päivittäinen kalorinkulutukseni on n.2441kcal ja jos haluan painon putoavan viikossa kilon, vaatii se n.7000kcal vajeen per viikko, eli päivittäinen kalorintarve painoa pudottaessa on 1400kcal. Mutta sitten taas 70kiloisena päivittäinen kalorintarve  on 2246kcal ja 65kiloisena 2171kcal, eli tämä selittää sen aika hyvin, että miksi se painon putoaminenkin hidastuu kun painoa on jo lähtenyt.

Tein myös jo suunnitelmaa loppuvuodelle heinäkuusta alkaen, jolloin olisi tarkoitus aloittaa painonhallinta ja -ylläpito. Ruokapuolen lisäksi suunnittelin myös liikuntaosiota ja tavoitteena olisi liikkua viikossa vähintään kolme tuntia, viettää vähintään yksi lepopäivä jolloin liikutaan ainoastaan kevyesti tai venytellään. Kuusi kertaa viikossa olisi tarkoitus tehdä perus lihasjumppa eli 20x vatsat, punnerrukset, selkälihakset, kyykyt ja varpaillenousut. Tuon jumpan lisäksi kolme kertaa viikossa tulisi treenata tuota lihaskuntotestiä varten eli minuuttiin niin monta vatsaa, kyykkyä ja punnerrusta kuin mahdollista. Lenkkeilyn aikana taas kolme kertaa viikossa tulisi juosta 12minuuttia yhtäjaksoisesti tai ainakin pyrkiä siihen, jolloin tulee treenattua myös Cooperintestiä varten. Sitten teen joka kuukausi "virallisen" Cooperintestin ja lihaskuntotestin ja laitan ylös saadut tulokset.

Ennen otin joka toinen viikko mitat, nyt en jaksa ryhtyä moiseen hullutukseen. Sen sijaan otan mitat kun paino on 75kg, 70kg, 68kg, 65kg, 63kg ja 60kg.

Kirjoittelin vihkoon myös ajatuksia siitä miksi tässä projektissa pitäisi onnistua ja mitkä asiat koen heikkouksiksi omalla kohdallani eli millaisiin asioihin pelkään tämän elämäntapamuutoksen kaatuvan tai mihin se on aikaisemmin kaatunut. Kirjoitin myös listan asioista mitä kannattaa tehdä sen sijaan jos tekee mieli herkutella.

Tuossa oli tosi paljon raapustamista ja ehkä tuo on jonkun mielestä hullun homma, mutta minä uskon että siitä on apua kun pystyy seuraamaan sekä painoa, että urheilutuloksia ja myös niitä ruokailutottumuksia. Ja heikolla hetkellä voi palata sitten niihin ajatuksiin että miksi tämä projekti olikaan minulle niin tärkeä. :)

Millaisia keinoja teillä on elämäntapamuutos-/painonpudotusprojektin kiinnipitämiseksi?