Hei mä tiedän että teillä menee hermot tähän mun viimeaikaiseen junnaamiseen ja soutamiseen ja huopaamiseen -niin menee mullakin. En tiedä mistä himskatista tämä jumahdus tähän touhuun on tullut ja miksi en ole vieläkään saanut otettua itseäni niskasta kiinni useista vakuutteluista huolimatta.
Sen kuitenkin tiedän, että en halua kesäni valuvan läpi sormien eläessäni hiilari-/sokeripöllyssä joten tälle asialle on tehtävä jotain NYT. Ei huomenna, eikä kuudestoista päivä vaan tänään!
Ajattelinkin ottaa sellaisen supertehokuurin nyt päälle, eli karkit ja kaikki muut humpuukit pois, liikuntaa reippaasti ja nyt kalorit kuriin. Katsotaan paljonko tällä konstilla saa painoa alas 14 päivän aikana. :)
Enää en aio ajatella "jos nyt pystyn olemaan ilman herkkuja" vaan ajattelen että pystyn. Olenhan siihen pystynyt alkuvuodestakin ja hyvällä menestyksellä! Ja enää ei ole kyse kymmenistä kiloista vaan noin seitsemän kilon puristuksesta. Jumankauta nyt ei kannata heittää kaikkea tehtyä työtä hukkaan ja pysähtyä paikoilleen, ehei!
Eli nyt enää pikku puristus kehiin niin sitten ei tarvitse enää ajatella tätä minään laihduttamisena vaan voi keskittyä siihen elämäntaparemonttiin ja terveellisistä elämäntavoista nauttimiseen.
Ihanaa alkanutta kesää! :)
lauantai 30. toukokuuta 2015
maanantai 25. toukokuuta 2015
Alkuviikon fiiliksiä
Noniin, sain suurella kakkuhuijauksellani karkkihimoni kuriin vaan mitäpä tein eilen, no söin sen torstaina ostamani karkkipussin sunnuntain kunniaksi ja eikös tänään ole sitten poltellut hakea vähän santsia kaupasta. Voi kun ihminen on tyhmä. Ei minun edes eilen tehnyt mieli suklaata, mutta silti aloin herkuttelemaan ja nyt tässä taas saa aloittaa alusta sen tahtojen taiston etten menisi kauppaan hakemaan sitä karkkia.
Yritän kuitenkin hammasta purren pysyä tämän päivän vahvana ja selvitä herkuttelemalla proteiinipatukalla suklaan sijaan. Ensimmäinen päivä kun on aina vaikein. Lisää motivaatiota siihen ruotuun palaamiseen tuo myös eilinen vaa'alla käynti, minulla on nimittäin tällä hetkellä takapakkia ainoastaan kilon verran ja edelleen olen normaalipainossa vaikka olen pelleillyt viime viikot vaarallisesti epäterveellisillä ruuilla. Tätä ei kannata heittää hukkaan.
Seuraava punnitus on nyt sunnuntaina jo, kun tarkoitus olisi tosiaan päästä jälleen niille miinuslukemille jotta tämä homma rullaisi eteenpäin jälleen. Eli eikun vain kovaa mielenhallintaa ja liikuntaan panostamista, paljon vettä ja ruoka-annoksiin huomion kiinnittämistä, niin ollaan taas matkalla kohti tavoitteita. :)
Yritän kuitenkin hammasta purren pysyä tämän päivän vahvana ja selvitä herkuttelemalla proteiinipatukalla suklaan sijaan. Ensimmäinen päivä kun on aina vaikein. Lisää motivaatiota siihen ruotuun palaamiseen tuo myös eilinen vaa'alla käynti, minulla on nimittäin tällä hetkellä takapakkia ainoastaan kilon verran ja edelleen olen normaalipainossa vaikka olen pelleillyt viime viikot vaarallisesti epäterveellisillä ruuilla. Tätä ei kannata heittää hukkaan.
Seuraava punnitus on nyt sunnuntaina jo, kun tarkoitus olisi tosiaan päästä jälleen niille miinuslukemille jotta tämä homma rullaisi eteenpäin jälleen. Eli eikun vain kovaa mielenhallintaa ja liikuntaan panostamista, paljon vettä ja ruoka-annoksiin huomion kiinnittämistä, niin ollaan taas matkalla kohti tavoitteita. :)
perjantai 22. toukokuuta 2015
Takaisin ruotuun osa 3
Nyt on jotain ylpeyden aihettakin: menossa on kolmas karkiton päivä! Miinuksena tosin makeanhimon hillitsemiseksi syödyt kakunpalat. Eli tämän jumivaiheen keskellä olen innostunut kamalasti leipomisesta ja täytekakkujen tekemisestä ja eilen illalla tuli tehtyä toinen mansikkakakku tälle viikolle. Ihan kivaa itsensä kehittämistä, kroppa vaan ei taida moista arvostaa.
Ja tosiaan kaiken keskellä olisi hyvä muistaa se positiivinen ajattelu: ettei keskity siihen miten on mennyt syömään vaikkapa sitä karkkia ja moittimaan itseään siitä todeten koko homman menneen persiilleen, vaan iloitsee miten ei syönyt koko pussillista karkkia kerralla ja kävi kuitenkin lenkilläkin. Muistuttaisi itseään siitä että ei ole yhtä tietä sinne onnistumiseen ja muut ovat häviöitä, vaan onnistua voi vaikka välillä tulisi mutkiakin matkaan.
Näillä ajatuksilla siis jatketaan eteenpäin ja koitetaan löytää taas takaisin sinne oikealle reitille!
Hyvää viikonloppua. :)
kuva: google
Mutta aina pitää etsiä asioista hyviä puolia ja tällä kertaa hyvä puoli tässä on tosiaan se, että tekemällä itse leipomukset siihen makeanhimoon, on karkin syönti jäänyt! Eilen kylläkin vanhasta tottumuksesta menin kauppaan ja hain sen karkkipussin, mutta kiinni kaapin perällä on pysynyt. ;)
Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän tarkemmin itsestäni ja tuosta henkisestä puolesta, mikä valottaa ehkä paremmin sitä, miksi välillä tulee näitä vaiheita kun junnaan paikoillani tai jopa tulee takapakkia.
Eli minulla on ihan diagnosoitu epävakaa persoonallisuus ja kärsin nimenomaan impulssiivisesta häiriötyypistä. Ja käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos minulla on vaikkapa stressiä, niin se purkamisen kohdistaminen ns. terveisiin asioihin voi olla hyvin hankalaa ja toimin hyvin paljolti impulssien johdattamana. Eli jos minulla on paska fiilis, niin sitten se on paska. Jos olen onnellinen, niin olen pää pilvissä. Jos mieli tekee kaupasta tiettyä karkkia, niin sitä on saatava eikä mikään auta. Ja jos jostain innostun, niin kaikki pitää saada tänne nyt ja heti. Sellainen olen ollut niin kauan kuin muistan.
Eli voitte vaan kuvitella miten hankalaa se voikaan olla kun haluaa oppia elämään aivan erilaisten elämäntapojen mukaan ja sitten tuleekin joku stressikausi ja mielihalut ovat kanavointikeino siihen stressiin eikä siihen oikein edes se "järjen ääni" päässä vastaan huutamassa auta.
Omalla kohdallani siis tämä elämäntapamuutos on hyvin paljolti myös tuota henkistä työtä ja se henkinen puoli tässä varmaan pisimpään työstämistä vaatiikin, eli siksi olisi hyvä edetä maltillisesti eikä suinkaan tuijottaa niitä kiloja -näin niinkuin ihan itsellenikin muistutukseksi.
Sellainen itsensä tutkiskelu olisi oikein hyväksi, jotta oppisi kuulostelemaan niitä perimmäisiä syitä niiden impulssien (=mielitekojen) takana ja voisi sitten kehitellä vaihtoehtoisia keinoja asioiden käsittelyyn esimerkiksi juurikin sen ahmimisen tai herkuttelun sijaan.
Ja tosiaan kaiken keskellä olisi hyvä muistaa se positiivinen ajattelu: ettei keskity siihen miten on mennyt syömään vaikkapa sitä karkkia ja moittimaan itseään siitä todeten koko homman menneen persiilleen, vaan iloitsee miten ei syönyt koko pussillista karkkia kerralla ja kävi kuitenkin lenkilläkin. Muistuttaisi itseään siitä että ei ole yhtä tietä sinne onnistumiseen ja muut ovat häviöitä, vaan onnistua voi vaikka välillä tulisi mutkiakin matkaan.
Näillä ajatuksilla siis jatketaan eteenpäin ja koitetaan löytää taas takaisin sinne oikealle reitille!
Hyvää viikonloppua. :)
keskiviikko 20. toukokuuta 2015
Takaisin ruotuun osa 2
Sunnuntai meni vallan hyvin, liikuntaakin kertyi sille viikolle kolme ja puoli tuntia. Kalorimäärä vastasi kuitenkin kulutusta eli vajetta ei tullut.
Maanantai meni taas kalorien osalta kulutusta vastaavasti ja tuli silloinkin syötyä karkkia. Ja sama homma eilisen kanssa. Eli pussillinen Pollyja tuli vetästyä maanantain ja tiistain aikana. Ja teinpä vielä eilen täytekakunkin, joka katosi kolmen ihmisen voimin näiden kahden päivän aikana vatsan uumeniin. Eilisen kaloritkin menivät reippaasti plussan puolelle ja varsinaista liikuntaa tälle viikolle on kertynyt puhtaat nolla tuntia. Huoh.
Tänään täytyisi olla ensimmäinen karkiton päivä (huom. ei kakuton). Ja tämän päivän kalorit menevät aikalailla taas kulutusta vastaten. Liikuntaa jos tälle päivälle saisi kerrytettyä, olisin enemmän kuin tyytyväinen ja huomenna sitten kevennetään reippaasti. Katsotaan miten käy. On tämä taas olevinaan vaikeaa!
Maanantai meni taas kalorien osalta kulutusta vastaavasti ja tuli silloinkin syötyä karkkia. Ja sama homma eilisen kanssa. Eli pussillinen Pollyja tuli vetästyä maanantain ja tiistain aikana. Ja teinpä vielä eilen täytekakunkin, joka katosi kolmen ihmisen voimin näiden kahden päivän aikana vatsan uumeniin. Eilisen kaloritkin menivät reippaasti plussan puolelle ja varsinaista liikuntaa tälle viikolle on kertynyt puhtaat nolla tuntia. Huoh.
Tänään täytyisi olla ensimmäinen karkiton päivä (huom. ei kakuton). Ja tämän päivän kalorit menevät aikalailla taas kulutusta vastaten. Liikuntaa jos tälle päivälle saisi kerrytettyä, olisin enemmän kuin tyytyväinen ja huomenna sitten kevennetään reippaasti. Katsotaan miten käy. On tämä taas olevinaan vaikeaa!
kuva: google
sunnuntai 17. toukokuuta 2015
Takaisin ruotuun osa 1
Koska en halua haaskata enempää aikaa ja heittää tähän mennessä tehtyä työtä hukkaan sillä että kilot tulisivat rytinällä takaisin jonkun typerän mässäilykauden takia, tänään oli ensimmäinen päivä kera ryhtiliikkeen.
Viime viikon liikuntasaldo oli onnettomat 2 tuntia 25 min, eli ei päästy edes siihen kolmeen tuntiin joka on minimi ollut minulla. Tällä viikolla on kertynyt liikuntaa 2 tuntia, 20 minuuttia, eli vielä olisi muutama tunti aikaa saada se kolme tuntia liikuntaa kasaan!
Tänään heräsin huikeasti neljän aikaan aamusella ja päivän aloitin puurolla ja kahvilla. Sitten kahdeksan aikoihin teinkin "lounaaksi" valmispussi pasta-aterian. Aikainen herätys kostautui, kun vedin sellaiset kevyet viiden tunnin nokoset vielä (jaa niin mikä hiilaripöhnä??). Siitä sitten heräiltyäni, lähdin koiruuden kanssa lenkille joka tietty vei kaupan kautta. Huoh. No kaupasta nappasin pussillisen leipää ja pari suklaapatukkaa. Suklaalevyihin en onneksi koskenut.
Kotiin tultuani väsäsin avokadopastan ja jälkkäriksi suurin piirtein puoliksi se toinen suklaapatukka avokin kanssa. Toinen patukka olkoon tallella pahan päivän varalla, eli varmaankin niiden huomisten hiilarihimojen hillitsemiseksi. Vettä on tähän mennessä juotu 1,5litraa, eli ainakin toiset mokomat pitäisi saada alas vielä tänään. Kaloreita tälle päivälle on kertynyt 1580kcal, eli ihan hyvällä mallilla syömiset ainakin siltä osin oli, vielä kun saisi ruuat vähän ravintorikkaammiksi niin olisi bueno.
Eli tänään vielä olisi tavoitteena vettä naamaan ja tossua toisen eteen että se 3h tulisi täyteen, niin sopii olla ylpeä tästä päivästä. Punnituspäivä piti olla tänään, arvatkaa menenkö pahoittamaan mieltäni sinne. Ehkä sitten keskiviikkona. :)
Katsellaan miten huomenna lähtee rullailemaan uusi viikko, ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! :)
Viime viikon liikuntasaldo oli onnettomat 2 tuntia 25 min, eli ei päästy edes siihen kolmeen tuntiin joka on minimi ollut minulla. Tällä viikolla on kertynyt liikuntaa 2 tuntia, 20 minuuttia, eli vielä olisi muutama tunti aikaa saada se kolme tuntia liikuntaa kasaan!
Tänään heräsin huikeasti neljän aikaan aamusella ja päivän aloitin puurolla ja kahvilla. Sitten kahdeksan aikoihin teinkin "lounaaksi" valmispussi pasta-aterian. Aikainen herätys kostautui, kun vedin sellaiset kevyet viiden tunnin nokoset vielä (jaa niin mikä hiilaripöhnä??). Siitä sitten heräiltyäni, lähdin koiruuden kanssa lenkille joka tietty vei kaupan kautta. Huoh. No kaupasta nappasin pussillisen leipää ja pari suklaapatukkaa. Suklaalevyihin en onneksi koskenut.
Kotiin tultuani väsäsin avokadopastan ja jälkkäriksi suurin piirtein puoliksi se toinen suklaapatukka avokin kanssa. Toinen patukka olkoon tallella pahan päivän varalla, eli varmaankin niiden huomisten hiilarihimojen hillitsemiseksi. Vettä on tähän mennessä juotu 1,5litraa, eli ainakin toiset mokomat pitäisi saada alas vielä tänään. Kaloreita tälle päivälle on kertynyt 1580kcal, eli ihan hyvällä mallilla syömiset ainakin siltä osin oli, vielä kun saisi ruuat vähän ravintorikkaammiksi niin olisi bueno.
Eli tänään vielä olisi tavoitteena vettä naamaan ja tossua toisen eteen että se 3h tulisi täyteen, niin sopii olla ylpeä tästä päivästä. Punnituspäivä piti olla tänään, arvatkaa menenkö pahoittamaan mieltäni sinne. Ehkä sitten keskiviikkona. :)
Katsellaan miten huomenna lähtee rullailemaan uusi viikko, ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! :)
lauantai 16. toukokuuta 2015
Nosta itsesi pohjalta ennen kuin on liian myöhäistä.
Elämäntapamuutoksen tekeminen ei kuulukaan olla helppoa, kyseessähän on opittujen tapojen muutos, eli ne uudet tavat täytyisi olla hallussa niin ilojen, surujen, stressin, väsymyksen ja vaikka minkä keskellä.
Se on jännä, miten jossain hetkessä niiden uusien tapojen noudattaminen sujuu ihan kevyesti vaikka vähän olisi paineitakin, mutta sitten seuraavassa hetkessä homma tuntuu lävähtävän käsiin eikä ole hajuakaan että miten taas hypätä niiden uusien elämäntapojen kyytiin.
Kuten olen kirjoittanut aiemminkin näiden kompastumisienkin kuuluvan elämäntapamuutokseen, aion kertoa avoimesti näistä omista kompasteluistani joita olen nyt viime aikoina valitettavasti kokenut.
Vaa'alle nousemisesta on nyt nelisen viikkoa ja olen niiden vaakalukemien ylöskirjaamista yrittänyt siirtää koska mitään positiivista siellä lukemassa ei ole tapahtunut. Tänään kävin vaa'alla vaatteet päällä, jo syötyäni ja 74 jotakin se näytti. Eli kolmisen kiloa tässä on velttoilu verottanut plussaa. Tällä viikolla oli myös naisten päivät, eli sekin sitä turvotusta ja mässäilyn himoa pahensi. Sitä mukaa, kun olen syönyt huonosti, on veden juontikin jäänyt vähemmälle, suolan määrä ruuassa lisääntynyt ja liikunnan määräkin ollut liian vähäinen. Unirytmi on mennyt huonompaan ja silti väsyttää kokoajan. Eli jokainen huono valinta on johtanut siihen seuraavaan huonoon valintaan, ikään kuin kaatuvien domino-nappuloiden tavoin.
Olo ei ole yhtään hyvä, ei henkinen eikä fyysinen. Haluan taas päästä kiinni niihin hyviin elämäntapoihin, mutta en tiedä miksi se on niin pahuksen vaikeaa tässä kohtaa. Hulluinta on, että kesä tulee ja ekaa kertaa pariin vuoteen minulla on mahdollisuus nauttia kesästä normaalipainoisena, mutta keräänkin turhia kaloreita jossain ihme heikossa mielentilassa! Ehdottomasti vaikeinta on aamut: Aamuisin kun herään, mietin ensimmäisenä että mitä hyvää tälle päivälle olisi, ja jos ei ole mitään, menen aamulenkillä käymään kaupassa ja hakemassa niitä herkkuja. Aamukoomassa se mieli kun on niin heikko niin helppo sillä aamulenkin verukkeella käydä hakemassa kunnon mätöt. Tällä hetkellä on siis kunnon sokerikoukku päällä. Täytyisi jotenkin kädet ja suu sidottuna kestää pari päivää ilman sokeria niin tämä tästä helpottuisi ja saisi tähän touhuun jotain tolkkua.
Tämä tekstikin poukkoilee kunnon hiilaripöhnän vallassa kun tätä kerran kirjoittelin, mutta hyvät lukijat, antakaahan vinkkejä -miten sinä olet selättänyt vanhoihin elämäntapoihin lipsumisen? Kertokaahan omia kokemuksianne. :)
Se on jännä, miten jossain hetkessä niiden uusien tapojen noudattaminen sujuu ihan kevyesti vaikka vähän olisi paineitakin, mutta sitten seuraavassa hetkessä homma tuntuu lävähtävän käsiin eikä ole hajuakaan että miten taas hypätä niiden uusien elämäntapojen kyytiin.
Kuten olen kirjoittanut aiemminkin näiden kompastumisienkin kuuluvan elämäntapamuutokseen, aion kertoa avoimesti näistä omista kompasteluistani joita olen nyt viime aikoina valitettavasti kokenut.
Vaa'alle nousemisesta on nyt nelisen viikkoa ja olen niiden vaakalukemien ylöskirjaamista yrittänyt siirtää koska mitään positiivista siellä lukemassa ei ole tapahtunut. Tänään kävin vaa'alla vaatteet päällä, jo syötyäni ja 74 jotakin se näytti. Eli kolmisen kiloa tässä on velttoilu verottanut plussaa. Tällä viikolla oli myös naisten päivät, eli sekin sitä turvotusta ja mässäilyn himoa pahensi. Sitä mukaa, kun olen syönyt huonosti, on veden juontikin jäänyt vähemmälle, suolan määrä ruuassa lisääntynyt ja liikunnan määräkin ollut liian vähäinen. Unirytmi on mennyt huonompaan ja silti väsyttää kokoajan. Eli jokainen huono valinta on johtanut siihen seuraavaan huonoon valintaan, ikään kuin kaatuvien domino-nappuloiden tavoin.
Olo ei ole yhtään hyvä, ei henkinen eikä fyysinen. Haluan taas päästä kiinni niihin hyviin elämäntapoihin, mutta en tiedä miksi se on niin pahuksen vaikeaa tässä kohtaa. Hulluinta on, että kesä tulee ja ekaa kertaa pariin vuoteen minulla on mahdollisuus nauttia kesästä normaalipainoisena, mutta keräänkin turhia kaloreita jossain ihme heikossa mielentilassa! Ehdottomasti vaikeinta on aamut: Aamuisin kun herään, mietin ensimmäisenä että mitä hyvää tälle päivälle olisi, ja jos ei ole mitään, menen aamulenkillä käymään kaupassa ja hakemassa niitä herkkuja. Aamukoomassa se mieli kun on niin heikko niin helppo sillä aamulenkin verukkeella käydä hakemassa kunnon mätöt. Tällä hetkellä on siis kunnon sokerikoukku päällä. Täytyisi jotenkin kädet ja suu sidottuna kestää pari päivää ilman sokeria niin tämä tästä helpottuisi ja saisi tähän touhuun jotain tolkkua.
Tämä tekstikin poukkoilee kunnon hiilaripöhnän vallassa kun tätä kerran kirjoittelin, mutta hyvät lukijat, antakaahan vinkkejä -miten sinä olet selättänyt vanhoihin elämäntapoihin lipsumisen? Kertokaahan omia kokemuksianne. :)
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
Kompurointia havaittavissa.
Hei tää ruotuun palaaminen ei meinaa sujua nyt yhtään. Lieneekö syynä nimenomaan ne hiilareiden ja sokerin vieroitusoireet vai miksi on olo aivan kärttyinen ja vetämätön jos yritän pysyä erossa ihan kaikista herkuista ja pitää kalorit siellä 1500:ssa. Ainakin tämä totaalikieltäytyminen herkuista kusee minulla heti alkuunsa ja pistää vain ahmimaan herkkuja enemmän.
Mietin sellaistakin vaihtoehtoa, että jos ihan ronskisti nostaisi tuota kalorimäärää jopa 2000 kaloriin hetkellisesti. Siis niin, että vajetta ei tulisi juuri lainkaan ja panostaisi siihen treenaamiseen. Painohan ei välttämättä sitten putoa, mutta ei se sitä tarkoita etteikö muita tuloksia voisi tulla. Jotenkin sillä jopa 1000kcal vajeella en saa itseäni nykyisin kovin tehokkaasti liikuteltua. Pyrkisin vähän niin kuin siihen että jaksan treenata ja tuloksia näkyisi treenissä.
Toki sitten siinä on se, että tuskastunko kun sinne kuuskymppisiin olisi enää vain hilkun verran matkaa. Hmm. Tottakai tämä on omasta tahdonlujuudesta kiinni, mutta juuri nyt ei vain ole sitä "touchia" siihen kalorivajeella kikkailuun ja treenaamiseen. Mielestäni pienempi paha on panostaa treeniin kuin jäädä vallan sohvalle rötväämään kun ilta toisensa jälkeen kalorit ylittävätkin sen 1500kcal. Ja elämäntapamuutoksen kannalta parempi vaihtoehto on tämmöisessä tilanteessa kokeilla sitä elämää sen tyylisenä mitä se on sitten kun ollaan painotavoitteessa: eli syödään kulutuksen mukaan ja edelleen liikutaan.
Miltä tämä teistä lukijoista kuulostaa? Selityksien keksimiseltä että saa mässäillä, vai hyvältä b vaihtoehdolta "paremman puutteessa"? Millä sinä olet saanut itsesi jatkamaan kompastuskivienkin keskellä?
Mietin sellaistakin vaihtoehtoa, että jos ihan ronskisti nostaisi tuota kalorimäärää jopa 2000 kaloriin hetkellisesti. Siis niin, että vajetta ei tulisi juuri lainkaan ja panostaisi siihen treenaamiseen. Painohan ei välttämättä sitten putoa, mutta ei se sitä tarkoita etteikö muita tuloksia voisi tulla. Jotenkin sillä jopa 1000kcal vajeella en saa itseäni nykyisin kovin tehokkaasti liikuteltua. Pyrkisin vähän niin kuin siihen että jaksan treenata ja tuloksia näkyisi treenissä.
Toki sitten siinä on se, että tuskastunko kun sinne kuuskymppisiin olisi enää vain hilkun verran matkaa. Hmm. Tottakai tämä on omasta tahdonlujuudesta kiinni, mutta juuri nyt ei vain ole sitä "touchia" siihen kalorivajeella kikkailuun ja treenaamiseen. Mielestäni pienempi paha on panostaa treeniin kuin jäädä vallan sohvalle rötväämään kun ilta toisensa jälkeen kalorit ylittävätkin sen 1500kcal. Ja elämäntapamuutoksen kannalta parempi vaihtoehto on tämmöisessä tilanteessa kokeilla sitä elämää sen tyylisenä mitä se on sitten kun ollaan painotavoitteessa: eli syödään kulutuksen mukaan ja edelleen liikutaan.
Miltä tämä teistä lukijoista kuulostaa? Selityksien keksimiseltä että saa mässäillä, vai hyvältä b vaihtoehdolta "paremman puutteessa"? Millä sinä olet saanut itsesi jatkamaan kompastuskivienkin keskellä?
sunnuntai 3. toukokuuta 2015
Kohti seuraavaa punnitusta.
Nyt on vapun "massakausi" takana päin ja kuten vähän varoittelin, että en kyllä uskalla tänään vaa'alle pomppia kuten alun perin oli suunnitelmana, siirtyy tuo punnitus ensi viikolle.
Vapun herkkuina oli sima, sipsit, karkit ja hieman alkoholia. Taaskaan en alkoholia pahemmin edes "saanut alas" vaan join pari lasia viiniä ja yhden lasillisen kuoharia ja siinä meikäläisen huikea vapun juhliminen! :D
Kaloreita kuitenkin tuli kerättyä reippaasti ja nyt tästä päivästä lähtien saa taas olla tarkkaavaisena kun pitäisi palata siihen arkeen ja pitää pää kasassa mitä tulee kaikenlaisiin herkkuhimoihin. Aamulla herätessä jo päässä tykytti ajatus nyt kauppaan, mitähän karkkia sitä ostaisi, kun kotona ei ollut mitään karkkia varastoissa. Niin äkkiä ne vanhat tavat vain saavat vallan tai ainakin yrittävät saada, ellei pysy vahvana ja ajattele asioita pitkällä tähtäimellä. Siinä mielessä tuollaiset luvalliset mässäilypäivät eivät ole koskaan hyväksi.
Alkoholin kanssa ei ole edes tuota ongelmaa mitä herkkujen kanssa -pikemminkin päinvastoin. Tottahan sitä voi juoda pienen lasillisen viiniä hyvän ruuan kanssa mutta ei sen kummempaa. Taas sai todeta, että kyllä se elämä kokonaan ilman alkoholia on vain niin paljon mukavampaa. Ja liikunnan tuoma hyvä olo on miljoona kertaa parempaa, kuin yksikään nousuhumala!
Itseasiassa vapunpäivänä kun miehet katselivat jääkiekon mm-kisoja, minä tuskastuin paikoillaan istuskeluun ja lähdin koiruuden kanssa lenkille. Sellainen 45 minuuttia käveleskeltiin melkein autiolla kaupungilla ja kun palattiin kotiin, oli olo aivan sairaan hyvä. Kyllä sen vain huomaa että jos jää liikkuminen vähemmälle, niin sitä on jotenkin alakuloinen, vetämätön ja turhautunut.
Nyt tosiaan täytyisi saada itseaiheutetut herkkuhimot taas kuriin ja kalorimäärät pidettyä kuosissa. Ja lihaskuntoa -voi hyvänen aika sitä pitäisi jälleen treenata! En muista milloin olisin viimeksi kahvakuulaa heilutellut ja se kyllä näkyy ryhdissä. Äkkiä se ryhti vain lysähtää jos ei lihaksia treenaa säännöllisesti ja tuo lenkkeily ei ihan ryhdin ylläpitoon pelkästään tunnu riittävän.
Kyllä siellä pään sisällä vaakakupin toisessa päässä kummittelee se haave nätistä kesäkropasta, kun toisessa kupissa ne herkkuhimot huutelevat. Ja ehtiihän tässä vielä tekemään vaikka mitä juhannukseen mennessä -siihen kun on vielä 48 päivää. Jos oikein reippaasti treenaa ja syö puhtaasti ilman sen kummempia kompastuskiviä, voi jopa 7 kiloa saada pois siihen mennessä ja jos ei kiloja tuijota niin ainakin kehonkoostumusta voi parantaa melkoisesti tässä ajassa!
Ajattelin myös parhaani mukaan koittaa osallistua facebookin vehnättömään haasteeseen saadakseni vatsaa vähän litteämmäksi ja nähdäkseni että miten se vehnän vähentäminen ruokavaliosta auttaa vatsan toimintaan, minulla kun on vatsa yksi oikkuilija: välillä se on aivan jumissa, välillä toimii liiankin hyvin ja kipuilee aika usein.
Vapun herkkuina oli sima, sipsit, karkit ja hieman alkoholia. Taaskaan en alkoholia pahemmin edes "saanut alas" vaan join pari lasia viiniä ja yhden lasillisen kuoharia ja siinä meikäläisen huikea vapun juhliminen! :D
Kaloreita kuitenkin tuli kerättyä reippaasti ja nyt tästä päivästä lähtien saa taas olla tarkkaavaisena kun pitäisi palata siihen arkeen ja pitää pää kasassa mitä tulee kaikenlaisiin herkkuhimoihin. Aamulla herätessä jo päässä tykytti ajatus nyt kauppaan, mitähän karkkia sitä ostaisi, kun kotona ei ollut mitään karkkia varastoissa. Niin äkkiä ne vanhat tavat vain saavat vallan tai ainakin yrittävät saada, ellei pysy vahvana ja ajattele asioita pitkällä tähtäimellä. Siinä mielessä tuollaiset luvalliset mässäilypäivät eivät ole koskaan hyväksi.
Alkoholin kanssa ei ole edes tuota ongelmaa mitä herkkujen kanssa -pikemminkin päinvastoin. Tottahan sitä voi juoda pienen lasillisen viiniä hyvän ruuan kanssa mutta ei sen kummempaa. Taas sai todeta, että kyllä se elämä kokonaan ilman alkoholia on vain niin paljon mukavampaa. Ja liikunnan tuoma hyvä olo on miljoona kertaa parempaa, kuin yksikään nousuhumala!
Itseasiassa vapunpäivänä kun miehet katselivat jääkiekon mm-kisoja, minä tuskastuin paikoillaan istuskeluun ja lähdin koiruuden kanssa lenkille. Sellainen 45 minuuttia käveleskeltiin melkein autiolla kaupungilla ja kun palattiin kotiin, oli olo aivan sairaan hyvä. Kyllä sen vain huomaa että jos jää liikkuminen vähemmälle, niin sitä on jotenkin alakuloinen, vetämätön ja turhautunut.
Nyt tosiaan täytyisi saada itseaiheutetut herkkuhimot taas kuriin ja kalorimäärät pidettyä kuosissa. Ja lihaskuntoa -voi hyvänen aika sitä pitäisi jälleen treenata! En muista milloin olisin viimeksi kahvakuulaa heilutellut ja se kyllä näkyy ryhdissä. Äkkiä se ryhti vain lysähtää jos ei lihaksia treenaa säännöllisesti ja tuo lenkkeily ei ihan ryhdin ylläpitoon pelkästään tunnu riittävän.
Kyllä siellä pään sisällä vaakakupin toisessa päässä kummittelee se haave nätistä kesäkropasta, kun toisessa kupissa ne herkkuhimot huutelevat. Ja ehtiihän tässä vielä tekemään vaikka mitä juhannukseen mennessä -siihen kun on vielä 48 päivää. Jos oikein reippaasti treenaa ja syö puhtaasti ilman sen kummempia kompastuskiviä, voi jopa 7 kiloa saada pois siihen mennessä ja jos ei kiloja tuijota niin ainakin kehonkoostumusta voi parantaa melkoisesti tässä ajassa!
kuvat weheartit.com
Ajattelin myös parhaani mukaan koittaa osallistua facebookin vehnättömään haasteeseen saadakseni vatsaa vähän litteämmäksi ja nähdäkseni että miten se vehnän vähentäminen ruokavaliosta auttaa vatsan toimintaan, minulla kun on vatsa yksi oikkuilija: välillä se on aivan jumissa, välillä toimii liiankin hyvin ja kipuilee aika usein.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)