Takaisin ruotuun osa 3

Nyt on jotain ylpeyden aihettakin: menossa on kolmas karkiton päivä! Miinuksena tosin makeanhimon hillitsemiseksi syödyt kakunpalat. Eli tämän jumivaiheen keskellä olen innostunut kamalasti leipomisesta ja täytekakkujen tekemisestä ja eilen illalla tuli tehtyä toinen mansikkakakku tälle viikolle. Ihan kivaa itsensä kehittämistä, kroppa vaan ei taida moista arvostaa.

kuva: google

Mutta aina pitää etsiä asioista hyviä puolia ja tällä kertaa hyvä puoli tässä on tosiaan se, että tekemällä itse leipomukset siihen makeanhimoon, on karkin syönti jäänyt! Eilen kylläkin vanhasta tottumuksesta menin kauppaan ja hain sen karkkipussin, mutta kiinni kaapin perällä on pysynyt. ;)

Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän tarkemmin itsestäni ja tuosta henkisestä puolesta, mikä valottaa ehkä paremmin sitä, miksi välillä tulee näitä vaiheita kun junnaan paikoillani tai jopa tulee takapakkia.

Eli minulla on ihan diagnosoitu epävakaa persoonallisuus ja kärsin nimenomaan impulssiivisesta häiriötyypistä. Ja käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos minulla on vaikkapa stressiä, niin se purkamisen kohdistaminen ns. terveisiin asioihin voi olla hyvin hankalaa ja toimin hyvin paljolti impulssien johdattamana. Eli jos minulla on paska fiilis, niin sitten se on paska. Jos olen onnellinen, niin olen pää pilvissä. Jos mieli tekee kaupasta tiettyä karkkia, niin sitä on saatava eikä mikään auta. Ja jos jostain innostun, niin kaikki pitää saada tänne nyt ja heti. Sellainen olen ollut niin kauan kuin muistan. 

Eli voitte vaan kuvitella miten hankalaa se voikaan olla kun haluaa oppia elämään aivan erilaisten elämäntapojen mukaan ja sitten tuleekin joku stressikausi ja mielihalut ovat kanavointikeino siihen stressiin eikä siihen oikein edes se "järjen ääni" päässä vastaan huutamassa auta. 

Omalla kohdallani siis tämä elämäntapamuutos on hyvin paljolti myös tuota henkistä työtä ja se henkinen puoli tässä varmaan pisimpään työstämistä vaatiikin, eli siksi olisi hyvä edetä maltillisesti eikä suinkaan tuijottaa niitä kiloja -näin niinkuin ihan itsellenikin muistutukseksi. 

Sellainen itsensä tutkiskelu olisi oikein hyväksi, jotta oppisi kuulostelemaan niitä perimmäisiä syitä niiden impulssien (=mielitekojen) takana ja voisi sitten kehitellä vaihtoehtoisia keinoja asioiden käsittelyyn esimerkiksi juurikin sen ahmimisen tai herkuttelun sijaan.

Ja tosiaan kaiken keskellä olisi hyvä muistaa se positiivinen ajattelu: ettei keskity siihen miten on mennyt syömään vaikkapa sitä karkkia ja moittimaan itseään siitä todeten koko homman menneen persiilleen, vaan iloitsee miten ei syönyt koko pussillista karkkia kerralla ja kävi kuitenkin lenkilläkin. Muistuttaisi itseään siitä että ei ole yhtä tietä sinne onnistumiseen ja muut ovat häviöitä, vaan onnistua voi vaikka välillä tulisi mutkiakin matkaan.

Näillä ajatuksilla siis jatketaan eteenpäin ja koitetaan löytää taas takaisin sinne oikealle reitille!
Hyvää viikonloppua. :)