sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Fiilis hyvä kymmenen!

Tänään on neljäs päivä täällä maaseudun rauhassa ja aluksi tänne tultuani aloin epäilemään oliko tämä sittenkään hyvä ajatus. Tarkoituksena oli nimittäin päästä nimenomaan maaseudun rauhaan liikkumaan ilman kaupungin hälinää, mutta homma meinasi tyssätä alkuunsa kun täällä kaikki tiet olivat aivan peilijäällä. Mene nyt siinä sitten vetokoirien kanssa lenkille! Tilanteen pelasti rakas äitini ja geenit joiden ansiosta meillä on sama kengän koko. Äiti-kulta nimittäin luovutti käyttööni nastalenkkarinsa ja täytyy kyllä sanoa että nyt tiedän mitä on vapaus liikkua talvikeleillä! Oli se sen verran uskomatonta mennä tuolla koirien kanssa ilman pelkoa kaatumisesta jäätikölle.


Eilen kokeilin vaihtoehtoista aktiviteettia kun lähdin lenkille. Otin nimittäin mukaan sauvat ja elämäni ensimmäinen sauvakävelylenkki on nyt tehty! Eihän siinä tullut kun rapiat 10km talsittua ja hauskinta koko lenkissä oli, että lenkin jälkeen tuntui kuin olisin tehnyt aivan perus parin-kolmen kilometrin lenkin! :'D Illalla sitten vielä käytiin isäni ja koirien kanssa tekemässä reilu puolen tunnin lenkki johon kuului mm. kilometrin pituinen upottava lumitaival josta juostiin niin paljon kun jaksettiin. Kyllä hiki puski läpi sen jälkeen! Sitten lenkin päälle tein vielä pilatesta puoli tuntia, jonka jälkeen lähdin nautiskelemaan puusaunan lämmöstä.

Tänään sitten olikin paikat hellänä siitä sauvakävelystä, vaikka en eilisen perusteella moista olisi uskonutkaan! Tänään oli myös taas puntaripäivä ja se jos mikä on viime päivinä jännittänyt. Nimittäin ah-niin-ihanat naisten vaivat alkoivat kuin alkoivatkin nyt joten sitä turvotusta kyllä löytyy kropasta. Viime viikon torstaina kurkkasin aamuselta puntariin ja vaaka näytti silloin 77kg. Nyt siis jännitti ollaanko edes tuossa lukemassa! Kaikesta huolimatta sain huokaista helpotuksesta, tämän aamun paino nimittäin oli 76,8kg! Kahdeksassa viikossa painoa on pudonnut siis -7,7kg ja kahdessa viikossa -1,3kg mikä on aivan mainio tulos. Ja psst, vuosi takaperin painoin 76,9kg, eli ihan kiva huomata että näin "perinteisillä" konsteilla ainakin minä saan painon putoamaan ihan yhtä hyvin mitä vuosi takaperin Nutrilettilla. :)

Nyt vain jänskättää lisää että mikä se paino onkaan kahden viikon päästä, josko jo päästäisiin sinne 75kg:hen! Minulla on aina viimeisinä päivinä ennen punnitusta sama kaava: liikun mahdollisimman paljon, syön aamuisin puolikkaan greipin ja juon paljon vettä sekä punnitusta edeltävänä päivänä juon vielä litran-pari ekstraa vettä. Näin tiedän, että oli punnituksen tulos mikä hyvänsä, olen ainakin tehnyt töitä asioiden eteen ja sitten vähän hitaampi painonpudotustahtikaan ei haittaa. Ja tietysti joka viikko pyrin liikkumaan paljon ja syömään kohtuudella ja terveellisesti, mutta ennen punnitusta teen sellaisen vähän tehokkaamman spurtin vielä. ;)

Tällä viikolla kalorimäärät olivat vähän korkeammat, sellaista 1600kcal luokkaa suurimmaksi osaksi, mutta uskon että on ihan hyväkin välillä vähän vaihdella tuota kalorimäärää, ettei ainakaan sen takia ala paino junnaamaan paikoillaan. Ja uskon että kehoaan kannattaa siinä määrin kuunnella, että joinakin päivinä voi nälän tunne oikeasti kertoa siitä että nyt tarvitaan vähän enemmän kaloreita kuin vain se 1400kcal, eli liian ehdoton ei myöskään kannata itseään kohtaan olla.

Nyt lähden viettämään sunnuntaipäivää hyvillä mielin, tiedossa on vohveleiden paistamista ja jalkahemmottelua kun nykyään jalat kuivuvat paljon herkemmin kun ne enemmän joutuvat työskentelemäänkin. Oikein ihanaa sunnuntaita kaikille! :)

torstai 19. helmikuuta 2015

Vaihtelua elämään

Jotta elämä ei kävisi liian tylsäksi, menen viikoksi maalle porukoilleni ja sehän tarkoittaa sitä, että tarjolla on vaihtoehtoisia aktiviteetteja! Koirat pakkaan tottakai mukaan reissuun ja onkin ihanaa päästä ulkoilemaan koirien kanssa pitkästä aikaa maaseudun rauhaan. Ajattelin myös kokeilla hiihtämistä, jos suinkin mahdollista. Mitähän siitä tulee!

Nappasin eilen kuvaa taas itsestäni ja kyllä sitä ehkä jotakin pientä muutosta kropassa huomaa koko ajan.


Kirjoittelen sitten lisää kuulumisia tuossa loppuviikosta ja sunnuntaina on edessä se punnituskin. Apua! :D

tiistai 17. helmikuuta 2015

Laiskotuttaako?

Tämä viikko on alkanut kovin laiskapuoleisesti. Puhun siis nyt treenaamisesta. Paikoillaan en ole malttanut pysyä vaikka väsyttänyt välillä onkin, esimerkiksi eilen uhmasin laiskuuttani tekemällä kunnon siivouksen ikkunoiden pesua myöten. Mutta liikkuminen treenaamismielessä ei meinaa napata. Poikkeuksena pilates, joka on aina mukavaa.<3

Syömistenkin kanssa on ollut nyt vähän hankaluuksia. Ei, en ole lähtenyt kauppaan ja ostanut kauppakassillista mättöjä ja lapannut niitä suuhuni päivässä. Toki kahvin kanssa olen syönyt konvehdin pari, viikonloppuna leivoin korvapuusteja ja niitä mussutin, sekä perjantaina yökukkuminen kostautui Cooperin testin tehtyäni niin, että hain grilliltä ranskalaiset. Nuo huonot päivät ruokien suhteen ovat siis olleet taas niitä päiviä, jolloin ei ole jäänyt kalorivajetta, kulutuksen yli syömiset eivät ole onneksi menneet.

Okei, eli nyt on vähän kivikkoista ollut viime päivinä. Silti ei kannata jäädä tuleen makaamaan tai voivottelemaan jo tapahtuneita asioita, vaan kannattaa kääntää katse tulevaisuuteen ja sen sijaan pohtia syitä noille karikoille. Pienen itsetutkiskelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että vaikka ruokavalio ja liikkuminen on tässä kahdeksannen viikon kohdalla aika hyvin rutinoitunut, niin se kahdeksan viikkoa on aika lyhyt aika suhteessa siihen kuinka monta vuotta on tullut vedettyä vähän miten sattuu. Lisäksi painoa on pudonnut jo 7,5kg ja oikeaoppisen pudotuksen ansiosta kropassa on alkanut näkyä muutoksia, joten sitä ehkä haluaisi ottaa vähän rennommin välillä, kun onhan tässä jo saatu aikaan niitä tuloksia. Eli ei ehkä jaksaisi ihan kokoajan vetää sata lasissa mitä tulee treeneihin vaan tekisi mieli vähän löysäillä. Ja syömisten kanssa joinakin päivinä tuntuu että se 1400-1500 kaloria ei riitä vaan nälkä iskee illalla. Tosin olen nyt vähän tuosta veden juonnistakin lipsuillut, eli se kolme litraa päivässä jää toisinaan vajaaksi. Luulen että tuo iltanälkä on aika todennäköisesti liitännäinen tuohon veden juontiin. Pitäisi saada päivisin itsensä väsytettyä niin, että uni tulee ajoissa ja illalla olisi oikeasti sen verran väsynyt että kaatuu vain sänkyyn eikä mieti ruuan laittamista.

Yritän muistuttaa itseäni siitä, että vaikka nyt tekisi mieli löysäillä, niin nimenomaan nyt ei kannata löysäillä, kun on sitä ennenkin seitsemän kiloa saatu pois. Nyt vasta alkaakin se työnteko, että saadaan paino sinne kutosella alkaviin. Loppuviimeksi kahdeksan viikkoa on tosi lyhyt aika ja jos jaksan toiset samanlaiset kahdeksan viikkoa yhtä kovalla päättäväisyydellä, niin sitten ollaankin jo siellä kutosella alkavissa lukemissa mitä todennäköisemmin. ;)

Eli tällaista tänään, selkä suorana eteenpäin vaan. Eihän tässä hommassa loppuviimeksi ole vastuksena kuin oma pää. Mieli antaa periksi ennen kroppaa, mutta nyt ei anneta edes mielen lyödä hanskoja tiskiin!

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Nää huippufiilikset on aivan huippuja!

Tänään oli helmikuun ensimmäinen punnituspäivä. Vaikka kilo per viikko-tahti on nyt hidastunut, suunta oli kuitenkin alaspäin ja sehän on tärkeintä! Tänään vaaka näytti 78,1kg eli edellisestä, kahden viikon takaisesta punnituksesta paino oli pudonnut -1,4kg. Kun miettii että tällä viikolla jo totuttua päivä- ja viikkorytmiä horjutti työvuorot, selvisin mielestäni varsin hyvin tästä viikosta! Ja vielä kun ottaa huomioon, että edelliselläkin viikolla herkuttelin useammin kuin kerran ja viime viikolla liikuntaa kertyi vähemmän, tämän päivän punnituksen tulos on mielestäni aivan hyvä. :)

Ja onhan se niinkin, että mikäli se paino tässä reilu kuukauden jälkeen putoaisi aivan kauheaa tahtia alas, lähtisi massaa todennäköisesti sieltä lihaksistakin. Ja putoisihan se paino humisten, jos jättäisin kaikki pienimmätkin herkuttelut ja jos minimoisin hiilihydraatit ruokavaliostani, mutta en halua tätä tehdä, kun tähtään siihen pitkäaikaiseen elämäntapamuutokseen, jossa herkutellakin voi mutta kohtuudella. Uskon, että kohtuullisen herkuttelun opettelu on helpompaa kun siihen opettelee heti alusta saakka, eikä vasta sitten kun on ensin "kituuttanut" tiukalla ruokavaliolla itsensä ihannepainoon: silloin voi homma hyvin helposti räjähtää käsiin ja saattaa tulla syötyä herkkuja "senkin edestä" mitä eli ilman niitä. Nimimerkillä kokemusta on, kröhöm.

Toinen syy, miksi en tahdo ryhtyä VHH-dieetille, on se, että painon pudottamisen lisäksi tähtään myös parempaan fyysiseen kuntoon ja saadakseni tällä surkealla nykyiselläkin kunnolla maksimoitua treenini, tarvitsen niitä hiilareitakin. Tottakai sitä on sekä hyviä että huonoja hiilareita eikä ihan mitä vaan kannata "tällä verukkeella" naamaansa mättää, mutta kyllä sen vain on huomannut että ihan erilailla sitä puhtia piisaa kun ennen treeniä on syönyt hiilaripitoista ruokaa!

Kahmin muuten tällä viikolla alkuviikosta vähän noita liikuntasuorituksia jo, kun arvelin että työpäivien johdosta ei ehkä ennen iltavuoroa jaksa niin treenailla eikä ainakaan iltavuorojen jälkeen. Yllätin kuitenkin itseni todella positiivisesti, sillä kahtena kolmesta työpäivästäni vedin puolen tunnin pilates-treenin ennen valmistautumista töihin lähtöön! Syynä oli nimittäin henkinen puoli: Minulla on kova taipumus jännittää ja stressata asioita ja kun en ole hetkeen ollut töissä, varsinkin ennen ensimmäistä tämän viikon työvuoroa olin aivan kauhuissani. Lääkäri on määrännyt minulle paniikkihäiriöön Propral-nimistä lääkettä ja ekan työvuoron aamuna söin ensin herättyäni yhden pillerin ja ennen työvuoroon lähtöä toisen pitääkseni itseni kasassa. Toista työpäivää edeltävänä aamuna alkoi taas ahdistaa se ajatus siitä että aamut ennen töitä ovat vain sellaista "töihin lähdön odottelua" ja päätin purkaa sen ahdistuksen tunteen tekemällä pilates-treenin. Ja arvatkaa mitä? Se auttoi! Tuon takia juuri rakastan pilatesta: jos mieli on vähän myllerryksessä eikä siksi meinaa tulla treenaamisestakaan mitään (ainakin minulla on tuota vikaa toisinaan), pilates on siitä hyvä laji että siinä kropan lihakset tekee kunnolla töitä kehon omalla painolla mutta siinä myös panostetaan erittäin paljon siihen hengitystekniikkaan, joka samalla myös rentouttaa kroppaa ja samalla jotenkin se pääkin tuntuu selkenevän! En tiedä olenko jotenkin kumma tapaus, vai onko joku muukin samaa mieltä? :D
Kuitenkin, vielä viimeisenkin työpäivän aamuna pilates kuului aamuohjelmaan ja hyvin jaksoi lähteä töihin, olla töissä eikä mitään lääkkeitä tarvinnut! Ja tosiaan sai huomata että kyllä sitä energiaa nykyisin riittää vielä siihen treenaamiseenkin vaikka päiväohjelmaan kuuluisi jotakin muutakin kuin kotona oleilua.

Aluksi kun näytti siltä, että paino putoaisi ainakin sen kilon viikossa, intoilin että talvilomaan mennessä (viikko 9), olisin jo alle sen kuuluisan 75kg rajapyykin, mutta nyt näyttää siltä että loman jälkeen ollaan siellä 75kg:ssä jos hyvin menee. Mutta tällä hetkellä intoilen silti sitä 75kg:n saavuttamista, koska vaikka painoa on siinä kohtaa pudonnutkin "vasta" 9,5kg, olen todennäköisesti tämän oikeanlaisen painonpudottamisen ansiosta paljon solakammassa kunnossa jo silloin, kuin mitä olin tammikuussa 2013 jolloin tuo 75kg:n lukema vaa'alla nosti minulle kyyneleet silmiin! Ja hei, tässä on enää 6 kiloa normaalipainon ylärajalle!

Loppuun haluan laittaa vielä pari motivoivaa kuvaa http://weheartit.com/ -sivustolta sekä pari "tilannekuvaa" itsestäni puolitoista vuotta sitten ja nyt.






Kuvien välillä 5 kiloa, huomaako eroa?
Omasta mielestäni kyllä. 
Ja miettii että jopa noissa mustissa vaatteissa jotka muka läskit piilottavat, olen paljon tuhdimman näköinen kuin noissa vaaleammissa vaatteissa, vaikka kuvien välillä on "vain" viisi kiloa! ;)

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Tammikuu takana = terveelliset elämäntavat takana?

Niin se helmikuu sieltä vain vierähti ja nyt aletaan elämään siinä mielessä kriittisiä aikoja, että näihin aikoihin niin kovin monen uuden vuoden tuoma elämäntapamuutos alkaa kaatua ja palataan taas niihin vanhoihin rutiineihin.

Omalla kohdallani vauhti ei ole pahemmin hiipunut kuun vaihdoksen myötä vaan samoilla linjoilla jatketaan. Viime viikolle liikuntaa kertyi vaivaiset 5½ tuntia, mutta hei, mentiin kuitenkin ohi minimimäärän (ja kertyihän tammikuussa liikuntasuorituksia kuitenkin huikeat 32 tuntia)! Ruokailussa oltiin vähän enemmän siellä vaarallisilla vesillä, viikonloppuna söin nimittäin kahtena päivänä ranskalaisannoksen! Kuitenkin päivittäinen kalorimäärä pyöri noinakin päivinä alle 2000 kalorin, eli ei nyt mahdottoman överiksi silti touhu mennyt. Loppuviikolla päänvaivaa aiheutti muutenkin erinäiset haasteet elämässä ja ovathan ne vastoinkäymiset aina juurikin se pahin koetinkivi mitä tulee tällaisiin elämäntapamuutoksiin: vaikeimpina päivinä ja aikoina sen näkeekin miten hyvin ne paremmat elämäntavat ovat sinne selkärankaan tarttuneet vai lipsutaanko vaikeuksien keskellä sinne vanhoihin tapoihin. Onneksi tällä kertaa minulla on selkäranka vahvistunut sen verran ja motivaatiota on niinkin rutkasti, että en jäänyt noita herkkuhetkiä ja paria vähäliikuntaista päivää enempää surkuttelemaan elämän vastoinkäymisiä, vaan tällä viikolla noustiin taas selkä suorana matkaamaan kohti uusia haasteita!

Tälläkin viikolla niitä haasteita on luvassa: Ensinnäkin sunnuntaina on punnitus. Toiseksi minulla on huomisesta lauantaihin iltavuoroa tiedossa ja iltavuorot ovat aina haasteellisia kun pitäisi aamulla jaksaa vetää ne treenit ja illalla mennä ajoissa nukkumaan. Töissä taas voi välillä olla hankaluuksia pitää huolta siitä päivittäisestä vedensaannista ja säännöllisestä ruokailurytmistä. En kuitenkaan halua maalata piruja seinille vaan toivotaan parasta! Tähän mennessä olen ollutkin kotosalla, joten näihin uusiin elämäntapoihin ja näiden elämäntapojen rytmittämiin päiviin on ollut helppo tottua, mutta oman haasteensa uusissa elämäntavoissa tuo juurikin tuo "muu elämä" -eli työt, opiskelu jne.

Helpotin tätä viikkoa tekemällä näin alkuviikosta lihashuoltoon liittyvät treenit eli pilateksen ja kahvakuulailun olen hoitanut "pois alta" mikä tuntuu lihaksissa ihan kiitettävästi. Ja tällä kertaa tuntuu paikkojen jumittamisen johdosta myös pääkin olevan jumissa mistä nykyään harvemmin kärsin kun enää ei tule oltua "hiilaripöllyssä". :D

Mutta tosiaan, reippaasti kohti sunnuntain punnitusta ja kun tästäkin viikosta ollaan selvitty, voi taas huomata olevansa entistä vahvempi! Hyvää loppuviikkoa!






Kuvat: