Laiskotuttaako?

Tämä viikko on alkanut kovin laiskapuoleisesti. Puhun siis nyt treenaamisesta. Paikoillaan en ole malttanut pysyä vaikka väsyttänyt välillä onkin, esimerkiksi eilen uhmasin laiskuuttani tekemällä kunnon siivouksen ikkunoiden pesua myöten. Mutta liikkuminen treenaamismielessä ei meinaa napata. Poikkeuksena pilates, joka on aina mukavaa.<3

Syömistenkin kanssa on ollut nyt vähän hankaluuksia. Ei, en ole lähtenyt kauppaan ja ostanut kauppakassillista mättöjä ja lapannut niitä suuhuni päivässä. Toki kahvin kanssa olen syönyt konvehdin pari, viikonloppuna leivoin korvapuusteja ja niitä mussutin, sekä perjantaina yökukkuminen kostautui Cooperin testin tehtyäni niin, että hain grilliltä ranskalaiset. Nuo huonot päivät ruokien suhteen ovat siis olleet taas niitä päiviä, jolloin ei ole jäänyt kalorivajetta, kulutuksen yli syömiset eivät ole onneksi menneet.

Okei, eli nyt on vähän kivikkoista ollut viime päivinä. Silti ei kannata jäädä tuleen makaamaan tai voivottelemaan jo tapahtuneita asioita, vaan kannattaa kääntää katse tulevaisuuteen ja sen sijaan pohtia syitä noille karikoille. Pienen itsetutkiskelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että vaikka ruokavalio ja liikkuminen on tässä kahdeksannen viikon kohdalla aika hyvin rutinoitunut, niin se kahdeksan viikkoa on aika lyhyt aika suhteessa siihen kuinka monta vuotta on tullut vedettyä vähän miten sattuu. Lisäksi painoa on pudonnut jo 7,5kg ja oikeaoppisen pudotuksen ansiosta kropassa on alkanut näkyä muutoksia, joten sitä ehkä haluaisi ottaa vähän rennommin välillä, kun onhan tässä jo saatu aikaan niitä tuloksia. Eli ei ehkä jaksaisi ihan kokoajan vetää sata lasissa mitä tulee treeneihin vaan tekisi mieli vähän löysäillä. Ja syömisten kanssa joinakin päivinä tuntuu että se 1400-1500 kaloria ei riitä vaan nälkä iskee illalla. Tosin olen nyt vähän tuosta veden juonnistakin lipsuillut, eli se kolme litraa päivässä jää toisinaan vajaaksi. Luulen että tuo iltanälkä on aika todennäköisesti liitännäinen tuohon veden juontiin. Pitäisi saada päivisin itsensä väsytettyä niin, että uni tulee ajoissa ja illalla olisi oikeasti sen verran väsynyt että kaatuu vain sänkyyn eikä mieti ruuan laittamista.

Yritän muistuttaa itseäni siitä, että vaikka nyt tekisi mieli löysäillä, niin nimenomaan nyt ei kannata löysäillä, kun on sitä ennenkin seitsemän kiloa saatu pois. Nyt vasta alkaakin se työnteko, että saadaan paino sinne kutosella alkaviin. Loppuviimeksi kahdeksan viikkoa on tosi lyhyt aika ja jos jaksan toiset samanlaiset kahdeksan viikkoa yhtä kovalla päättäväisyydellä, niin sitten ollaankin jo siellä kutosella alkavissa lukemissa mitä todennäköisemmin. ;)

Eli tällaista tänään, selkä suorana eteenpäin vaan. Eihän tässä hommassa loppuviimeksi ole vastuksena kuin oma pää. Mieli antaa periksi ennen kroppaa, mutta nyt ei anneta edes mielen lyödä hanskoja tiskiin!