Huhheijaa, eihän siitä ole kohta kun kuukausi, kun viimeksi tänne kirjoittelin! Tässä välissä paino ehti nousemaan vielä kerran sinne 84-85 kiloon ja koska vuosi takaperin tuo sama paino minut herätti tajuamaan ettei tämä voi jatkua näin, se herätti minut jälleen. Tajusin, että vietin aivan liian paljon aikaa herkutellen ja liikunta oli vain sitä pakollista koiran ulkoilutusta ja siitäkin miehekkeeni piti suurimmaksi osaksi huolen. Jokainen päivä lähti käyntiin kelaten, että millähän herkulla sitä itseään piristäisi tänään.
No, sitten tapahtui muutama seikka jotka muuttivat asioiden kulkua:
Ensin meille tuli meidän koiramme sisko sijoitukseen joksikin aikaa. Ja kun kyse on siperianhuskyista, tarkoittaa se sitä että aktiviteettia tarvitaan, varsinkin kun on kaksi karvakorvaa talossa (isäntä ilmoitti heti alussa, että huolehtii ainoastaan yhden koiran lenkityksen). Aloinkin sitten harjoittelemaan vedätystä rollaattorilla tuon meidän koiramme kanssa jo ennen tämän toisen koiran tuloa. Ja siinähän sai aikalailla tehdä itsekin töitä, kun potki rollaattoriin vauhtia. Eli liikuntaa lisättiin viikkoihin jo marraskuun puolesta välistä. Nyt ollaankin sitten liikuttu huomattavasti enemmän. Yhtä paljon liikuntaa olen harrastanut viimeksi tammi-helmikuussa kun kävin salilla ja Nutrasin. Ja nyt jopa tuntuu siltä että jotakin puuttuu, jos ei sinne lenkille tule mentyä. Toki on laiskempia päiviä ja niitä päiviä kun treenaaminen on yhtä helvettiä, mutta nyt kuitenkin olisi tarkoitus jaksaa liikkua joka päivä jollakin tavalla, ihan koirien hyvinvoinnin takia. Ja samalla sitten otan tämän sellaisena kuntokuurina: minulla on hyvää aikaa saada itseni kuntoon kesäksi, jolloin tämä sijoituskoira lähtee jälleen kotiinsa eli nautitaan molempien koirien kanssa yhdessä harrastamisesta eikä ajatella sitä minään kitukuurina. :)
Toiseksi, se paino. Okei eihän se tuntunut niin hirveältä kuin mitä vuosi sitten nähdä noita lukemia vaa'assa, mutta sitten se ajatus että miten lähellä sitä silti ollaan kuitenkin niitä 9- alkavia lukuja, sai minut varpailleen. Ja kun tuo paino ehti taas hilautua ylöspäin, "nollasin" nuo tulokset täältä blogista ja kirjasin ylös tämän valaistumisen aikana olleet lukemat. Eli nyt on kilon verran paino pudonnut viikossa. Eihän se paino ole kuitenkaan tärkein, minulla oli nimittäin kahden viikon treenaamisen jälkeen paljon timmimpi olo vaikka ensin paino ei pudonnut juuri lainkaan kuin vaikkapa pari kuukautta takaperin. En ajattele tätä varsinaisena painonpudotuksena tällä kertaa, vaikka haluan sen painonkin laskevan. Nyt puhuu ne konkreettiset tulokset, ei numerot vaa'alla. Mietiskelinkin yhden kerran lenkillä ollessani, että jos sitä pudottaa vain kilonkin kuukaudessa, se on puolessa vuodessa kuusi kiloa, yhdeksässä kuukaudessa yhdeksän kiloa ja vaikka se ei kuulosta paljolta niin kun ajattelee että heinäkuuhun on seitsemän kuukautta ja jos painan nyt 82kg, niin hitaimmallakin tahdilla tulisin painamaan heinäkuussa ainakin 75kg ja jos taas kuukaudessa putoaa paino kaksi kiloa, on kesän paino jo 68kg, mikä on todella hyvin kun ottaa huomioon sen että jos tulokset on saavutettu liikkumalla, on kehossa tuossa kohtaa jo paljon enemmän lihaksia kuin läskiä.
Kolmanneksi, ruokavalio. Marraskuun lopulla oli yksi tiukka viikko enkä millään kehdannut pyytää kotoakaan rahaa. Ajattelin että nyt hitsi viekoon sinnitellään tuonne veronpalautuksiin saakka. No, kaivoin kaapista jäljelle jääneet Nutrilett-pussit, pikapuuro-pussit, säilykehernekeitot yms. mitä oli jäänyt "pahan päivän varalle". Siinä köyhyyksissäni siivosin sitten lompakostani kuitteja toivoen löytäväni jonkun onnensetelin kuittien väliin rytättynä. No rahaa ei löytynyt, mutta aloin laskemaan kuiteista turhakkeita, joihin minulla oli uponnut rahaa kuukauden sisään (sipsit, limsat, karkit, alkoholi). Lopputuloksena selvisi että kuukaudessa herkkuihin oli uponnut n.300€! Ja uskokaa tai älkää, suurin osa rahasta ei mennyt suinkaan alkoholiin vaan niihin karkkeihin ja sipseihin. Ja vielä kun miettii kaikkia niitä ostoskertoja kun ei ole ottanut kuittia, niin se summa olisi varmasti paljon korkeampi! Tuo avasi tosi hyvin silmäni sille että miten siinä Nutriletin voimalla eläessäni olisin voinut syödä oikeaa, terveellistä ruokaa juuri nyt, mikäli en olisi kuukaudessa ostanut herkkuja monen sadan euron edestä. Tai miten paljon muuta kivaa olisi tuolla rahalla voinut tehdä tai hankkia! Minulle ei siis ollut mistään ruokapäiväkirjoista silmien avaajaksi, vaan tuo talouspuoli herätti kovin karuun todellisuuteen.
Nykyään sitten syönkin mitä tahdon, herkuttelenkin, mutta pääasiallisesti syön huomattavasti terveellisemmin kun takaraivossa jyskyttää vieläkin se hetki kun ymmärsin miten paljon sitä rahaa onkaan uponnut oman kehonsa myrkyttämiseen.
Eli tämmöistä tällä kertaa. Kovasti se usko on hiipuillut hetkittäin tämän blogin aloittamisenkin jälkeen, mutta nyt tuntuu siltä että kaikki on järjestymässä, että nyt on pysyvän muutoksen aika: aion nimittäin olla samaa aikaa itseäni kohtaan ankara ja määrätietoinen, mutta myös anteeksiantava ja lempeä. Aion nauttia nyt tällä kertaa jo tästä matkasta kohti ensi kesää, enkä vain odota malttamattomana laihempaa olemusta joka pitäisi saada tänne-heti-nyt! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti