Ensimmäisen kirjoitukseni jälkeen on ollut vaikeuksia saada itseäni kiinni niskasta. En varsinaisesti miellä tätä miksikään laihduttamiseksi, mutta painon silti toivoisin tippuvan. Aluksi tavoitteenani on päästä sinne 75kg:n alapuolelle pitkästä aikaa. Sitten sinne 6- alkaviin lukemiin. Josko talvilomaan mennessä olisi kymmenisen kiloa tippunut?
Vaikka mielessä onkin haave kevyemmästä minästä, ei se käytännössä ole oikein toteutunut. Paino on ollut pahimmillaan jo melkein 85kg:n kohdilla oikein turvotuksen täytteisinä päivinä. Eikä se mikään ihmekään ole, olenhan syönyt joka viikko sipsejä, cocista on mennyt ja jokainen aamu on alkanut miettimällä että mitä hyvää tälle päivälle kaapista löytyy. Ja kun opiskelijabudjetilla elelee, on välillä rahasta vähän tiukkaa. Kun raha-asiat ahdistavat, ei suinkaan taloudellinen säästökuuri kohdistu siihen, että ostaisin terveellisiä ruokatarvikkeita kaupasta, vaan ostankin suklaata kun mukamas ratkaisen ahdinkoni herkkujen ääressä. Väärin.
Havahduin nyt kuitenkin siihen, ettei tämä voi jatkua näin. Syön rahani ja lihotan itseni. Ja se puntarin lukema ei ole ainoa murhe: kun jatkuvasti lappaa suuhun kaikkea epäterveellistä huolimatta ruokailurytmistä, menee vatsa ihan solmuun. Pahimmillaan vatsa on aivan sekaisin ja kouristelee kivuista. Haluanko oikeasti toimia jätemyllynä, johon tungen omin pikku kätösin kaikkea prosessoitua epäterveellistä roskaa? Koska eihän se voi olla hyväksi minulle, jos ihan kehoni reagoi noihin herkkuihin noin? Niinpä.
Silmäni ovat siis avautuneet: en voi jatkaa näin että vatsakin oikkuilee kun syön itseni ähkyyn tai jos en syö mitään, se oikkuilee seuraavan kerran kun syön. Täytyy löytää tasapaino. Ei tarvitse kituuttaa kahdella herneellä päivässä, mutta vähemmän kuin 3000 kaloria pitää syödä. Ja niitä herkkuja ei tulisi ajatella ensimmäisenä aamulla "päivän porkkanana".
Mietin välillä sitä Katria, joka olin 2-3 vuotta sitten. Olin hoikka, enkä ajatellut ruokaa kaiken aikaa, ainoana ilon lähteenä. Silloinen minä kavahtaisi nykyistä minua! Täytynee tutkia itseään ja historiaansa sen verran, että miksi yhä vain ruoka on se joka eniten motivoi, vaikka elämäntilanteeni pitäisi olla ihan hyvä nykyisin....
Voi, kuullostaa niin tutulta. Opiskelijabudjetti ja suklaan/sipsin mässytys kulkee niin käsikädessä. Ainakin jos siis on tottunut palkitsemaan/lievittämään mielipahaa ruualla/herkuilla kuten minä ja sinä :) Mitä jos keksisit jotakin mielekästä, kivaa tekemistä syömisen sijaan? Tai yleensäkin pidät itsesi touhukkaana? Siivoa, tee ruokaa ja leivo, lenkkeile, harrasta jotain, tanssi, piirrä, laula, jumppaa...järkkää vaikka kämpän kalusteiden järkkä uusiksi :) Kummasti unohtuu herkut kun on muuta iloa ja tekemistä elämässä - näin siis ainakin mulla :) Heti kun on aktiivisempi niin ei edes muista niitä suklaita eikä tarvii niitä - elämässä on muutakin sisältöä. Itellä ainakin pahin palvelus itelle on nyhjätä peiton alla suklaan ja sipsien kanssa ja katsella leffoja muun tekemisen puutteessa. On se ihan ok välillä rentoutua mutta jos kaikki mielipahan käsittely on edellisen laista, ei siinä pitkällä tähtäimellä voita mitään. Pitää siis keksiä muita keinoja selvitä elämästä kuin herkut! ;) Hurjasti tsemiä, kyllä sä tähän pystyt! <3
VastaaPoistaNiin totta! Nyt mua on auttanut ihan superisti kun nykyään aamut alkaa lenkillä ja ilta rauhoitetaan sillä että ensin käydään iltalenkillä. Jotenkin kun liikuntaa on lisännyt niin ei enää edes maistu niin paljon herkut! Ja nyt menenkin niin että en kiellä itseltäni totaalisesti mitään mutta koitan pitää mielessä kuinka paljon rahaa sitä huomaamattaan tulee laitettua itsensä myrkyttämiseen, eli kohtuus kaikessa (kirjoitin tuosta rahankäytöstä oman postauksenkin). Tottakai vielä on edessä kunnon ruokavalion uudistus, mutta se ei tapahdu yhdessä päivässä eikä viikossakaan. Nyt liikuntaa ensin ja kohtuutta kaikkeen herkutteluun, sitten alkuvuodesta vähän rukataan ruokavaliota uuteen uskoon. :)
PoistaSitten sekin on yksi että jos haluaa herkuttelulla itteään piristää niin sen sijaan että joka päivä ja joka viikko laittaa useemman euron herkkuihin niin käy vaikka pari kertaa kuukaudessa enemmin jossakin hienossa paikassa syömässä ravintolaruokaa -paljon tyylikkäämpi tapa hemmotella itseään ruualla kuin kotona sipsipussin kanssa nysvääminen ;)
Tsempit sinnekin, nyt me pystytään tähän, ei yhdessä yössä mutta pystytään kumminkin! <3