Kun houkutukset käyvät suuremmiksi, mitä se mielen perukoilla kytevä haave hoikemmasta minästä, on lopputulos arvattavissa. Aivan kuten missä tahansa muussakin asiassa elämässä, halu toteuttaa unelmansa täytyy olla tarpeeksi suuri, jotta ne unelmat todella toteutuisivat.
Lukuisista kompastumisista ja epäonnistumista huolimatta mielestäni aina kannattaa silti yrittää. Aina kannattaa yrittää niin kauan kuin vain jaksaa ja mielellään vähän vielä sen ylikin.
Lukuisista yrityksistä huolimatta loppuvuoteni meni kuten se oli siihen astikin mennyt: söin runsaasti ulkona, söin runsaasti epäterveellisiä ruokia, join paljon alkoholia, säännöllisestä ruokailurytmistä ei ollut tietoakaan, saati sitten säännöllisestä unirytmistä. Liikuntaa en myöskään harrastanut oikeastaan lainkaan.
Tiedostin kyllä, että tein tuolla hallaa itselleni, mutta silti en osannut katkaista tuota turmiollista oravanpyörää. Pääkoppani ei vain kyennyt niin radikaaliin muutokseen, kuin mihin minun olisi pitänyt ryhtyä. Samalla tiesin, että sen hetkiset elämäntapani vain ruokkivat huonovointista henkistä mielentilaani.
Miksi sitten nyt olisi yhtään helpompaa muuttaa niitä elämäntapoja, kuin kuukausi takaperin?
Koska joulu on ohi. Koska uusi vuosi, uudet kujeet. Koska kaikki muutkin. Edelläolevat syyt kuulostavat ehkä hieman selittelyltä ja tunnustan, että vajaan vuoden kuluttua minun varmasti täytyy palata näihin selityksiin ja muuttaa mielipidettäni, etten lyö hommaa läskiksi (siis jos en ole lyönyt läskiksi jo ennen joulua), mutta nyt, tällä hetkellä mielestäni nämä syyt ovat äärimmäisen motivoivia.
Vuoden 2016 piti olla hyvä vuosi, tai ainakin ihan tavallinen, vuosi muiden joukossa. Tuosta vuodesta tuli kuitenkin henkisesti kasvattavin pitkiin aikoihin. Elämässäni tapahtui julmia, käsittämättömiä asioita, jotka nöyränä, pienenä ihmisenä minun oli vain hyväksyttävä ja koetettava jatkaa eteenpäin. Viime vuosi meni selviytyessä. Tämän vuoden toivon olevan helpompi: toivon, että tänä vuonna voin vihdoin tehdä itse asioita oman hyvinvointini eteen.
Joskus sitä vain täytyy painaa reset-nappulaa. Ja minun reset-nappulani oli vuoden vaihtuminen.
En odota, että tämä vuosi olisi täydellinen, tai edes hyvä. Toivon sitä kyllä. Mutta tiedän nyt, että elämä voi heittää saavillisen kylmää vettä niskaan ihan koska vain. Useimmiten silloin kun sitä vähiten odottaa. Joten sillä välin aion nöyränä elää elämääni nauttien niistä hyvistä asioista, joita elämässäni on ja aion pitää huolen omasta hyvinvoinnistani.
Nyt on hyvä hetki pistää rattaat pyörimään oman hyvinvointini edistämiseksi. Opetella taas niitä hyviä elämäntapoja. Laittaa korkki hetkeksi kokonaan kiinni. Syödä ruokaa viisi kertaa päivässä. Juoda paljon vettä. Herkutella kohtuudella ihan vain joskus. Nukkua tarpeeksi. Opetella taas nauttimaan liikunnasta. Tuntemaan iloa katsoessani eteenpäin, oli siellä sitten vastassa se oma peilikuva tai minulle rakkaat ihmiset.
Nyt on minun vuoteni ja minä voin päättää, millainen siitä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti