Valintoja valintoja

Tänään kävi paska mäihä kun ajattelin tekeväni spaghetti bolognesea ja eilen käydessäni kaupassa ostamassa ainekset, en tajunnut että minulla ei olekaan tarpeeksi täysjyväspaghettia kaapissa. Sen sijaan kaapista löytyi vaaleaa spaghettia ja vaikka en sitä nykyisin syökään, ajattelin tällä kertaa "sortua" käyttämään ne pois sieltä kaapista kummittelemasta. Katselin siinä sitten huvikseni noiden kahden pastan ravintoarvoja ja vaikka tottakai olen sen tiennyt että tumma pasta on terveellisempi vaihtoehto, niin ensimmäistä kertaa vertasin itse noita ravintoarvoja.

Kuvat saa klikkaamalla isommaksi.

Eli vaaleassa pastassa on jo kaloreitakin enemmän ja se on oikeastikin huomattavasti tyhjempää energiaa sisältävää verrattuna täysjyväpastaan ja kuitupitoisuuskin on vaaleassa puolet vähemmän.

Itselleni oli pitkän aikaa se ja sama kumpaa söin, vaaleaa vai tummaa pastaa tai riisiä ja riisissä varsinkin tykkään vaaleasta riisistä, mutta nyt kun ihan omin silmin on noita ravintoarvoja verrannut niin ei kauheasti houkuttele sellainen "tyhjän" energian syöminen! Pastassa ei ainakaan ole edes maun suhteen mitään eroa, riisissä olen joutunut vähän enemmän totuttelemaan siihen kokojyväriisiin mutta kun on huomannut että ihan vain tuollaisilla pienillä valinnoilla se keho voi paremmin, on aika äkkiä mieliteot unohtuneet nurkkaan. 

Tämä oli varmasti monelle ihan selvä juttu, mutta ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa tästä, josko siellä olisi joku sellainenkin joka on aina ajatellut ettei se ero tumman ja vaalean pastan tai riisin kohdalla nyt niin suuri ole. ;)

Ja sitten vähän asiasta toiseen. Maanantaina lenkillä mieleni ja kehoni valtasi äärettömän hyvä fiilis, sellainen että kaikki palaset loksahtavat elämässä kohdalleen ja hienoa kuinka tämä projektikin rullaa näin suhteellisen kevyesti eteenpäin. Eiliset lenkkifiilikset olivatkin sitten taas vähän "arjen harmaannuttamat". Kun tuo paino on ollut minulla kuluneen vuoden aikana alimmillaan siellä 77 kilon kohdalla ja nyt ollaan taas tuolla seiskalla alkavissa luvuissa, on hetkittäin tosi vaikea uskoa siihen että voisiko se paino tällä kertaa muka laskea alemmas tuosta eikä vain jäädä sinne hieman 80 kg:n alapuolelle kunnes taas se kohoaa yli 80:n. Tiedän että juurikin nuo tuntemukset huonoina päivinä ja hetkinä ovat se syypää sille että homman lyö läskiksi, joten olen nyt yrittänyt rauhoitella itseäni ja ajatuksiani. On aivan luonnollista, että hetkittäin on vaikea uskoa että sen painon saisi tällä(kään) kertaa sinne 75kg tai alle, kun ei se ole vielä kertaakaan sen alemmas mennyt. Mutta sitten valan uskoa itseeni ajattelemalla, että nykyisin syön terveellisesti ja noudatankin tätä ruokavaliota ilman sen kummempia vaikeuksia. Ei ole kertaakaan tuntunut siltä, ettenkö pystyisi elämään tällä ruokavaliolla, toisin kuin joidenkin dieettien aikana on saattanut tuntua. Ja liikuntaa harrastan ilman että sen harrastaminen tuntuu toivottomalta pakkopullalta. Eli ne elämäntavat ovat sellaisella tolalla, että niiden mukaan eläminen sujuu ilman mitään kauheaa tahtojen taistoa, joten miksei siis se paino putoaisi? Voihan se vaaka tehdä tepposet, eikä anna niitä 75kg lukemia ihan näin nopeasti, kuin mitä se on antanut 7- alkavia lukemia, mutta se ei tarkoita, etteikö se paino silti putoaisi.

Tänään sitten aamusella kurkkasin puntarille ihan vain huvikseni ja siellä olikin iloinen yllätys: vaaka näytti 78,8kg, eli -0,7kg vähemmän sunnuntaista! Puntarille menin ilman sen kummempia odotuksia kun ei siellä liikaa kannata näiden punnitusten välissä hypätä, mutta tuo valoi minuun taas uskoa siitä, että tämä nykyinen tapa pudottaa painoa oikeasti toimii! 

Eli ei kannata pysähtyä vaikka välillä tulevaisuus ja onnistuminen pelottaisi ja niistä hyvistä valinnoista kannattaa pitää kiinni! :)