Millä makeanhimo kuriin kun on oppinut niihin herkkuihin?

Aika moni makeisiin herkkuihin tottunut on varmaan kokenut sen saman taistelun mitä tulee herkkukierteen katkaisemiseksi: jos totaalikieltäytyy kaikista herkuista, johtaa se helposti jossain pisteessä kaksin käsin herkkujen ahmimiseen. Jos taas antaa itselleen luvan herkutella silloin tällöin, voi ne herkut hiipiä salakavalasti takaisin elämään samoissa määrin kuin jo aiemminkin.

Minä olen ollut hetkittäin todella pahassa sokerikoukussa, vaikka se makeanhimo minulla ei ole edes niin paha kuin himo suolaisiin herkkuihin. Okei, jos rehellisiä ollaan, niin enemmän olen ollut sokerikoukussa kuluneen vuoden aikana kuin "katkolla" sokerista.

Nyt kun olen päättänyt että tämä on oikeasti viimeinen kerta kun laihdutan ja kyseessä on lopullinen matka hyviin elämäntapoihin, olen pyrkinyt rakentamaan takaraivooni sellaisen ison punaisen huutomerkin mitä tulee kaikenlaisiin herkkuihin. Eli pyrin mahdollisimman paljon välttämään noita herkkuja=huutomerkki takaraivossa on ja pysyy mutta ei välky kirkkaanpunaisena. Jos kuitenkin joskus tekee mieli mahdottoman paljon jotain esim. sitä karkkia ja herkun himo voittaa kootun listani "miksi nyt ei vain kannata herkutella", silloin sallin itselleni karkin tai pari jolloin se huutomerkki päässäni alkaa välkkymään räikeänpunaisena muistuttaen kohtuudesta herkkujen suhteen!
Eli siis pidän mielessäni, että mikäli herkuttelen sillä sokerilla niin silloin ollaan vaaravyöhykkeellä ja riskinä on tosiaan tuhota hyvällä mallilla olevat ja jo opitut terveellisemmät elämäntavat, vanhoihin tapoihin kun on niin kovin helppo luisua jo pelkästä tottumuksesta.

Ja miten se elämä sitten herkkuihin tottuneella sujuu käytännössä kun ei saa mätätä naamaan sitä sokeria, suolaa ja rasvaa?

Minä en ole kyennyt 100% välttämään kaikkia sokerin muotoja vaan olen yksinkertaisesti korvannut ne makeat herkut hedelmäisillä välipaloilla ja jälkiruuilla. Eli karkkien, keksien ja pullien sijaan olen ostanut mandariineja, kiivejä, mangoja, persimoneja jne. mitä kullakin hetkellä on kaupasta houkuttanut ostaa. Joidenkin ruokavalioeksperttien mielestähän noita hedelmiäkin tulisi välttää laihduttaessa kun ne sisältävät paljon hiilareita, hedelmäsokeria jne. Itse väittäisin kuitenkin että nuo luonnolliset hiilarit ja hedelmäsokeri ovat rutkasti parempi vaihtoehto noiden prosessoitujen sokeriherkkujen sijaan. Eli ainakin tällä hetkellä sallin itselleni hedelmät kun kerran niillä saan herkkuhimoni todella hyvin kuriin. Katselen sitten tilannetta uudemman kerran siinä kohtaa, mikäli painon putoaminen ja tulosten näkyminen tyssää.

Mainittakoon tuosta herkkujen korvaamisesta hedelmillä vielä se, että oikeastaan aina näihin päiviin saakka kuuluin niihin, jotka ajattelivat sen olevan vain yksi klisee että herkut vain korvataan makeilla hedelmillä. Tähän saakka voiton vei aina ne karkit ja prosessoidut herkut. Kunnes tällä kertaa jotenkin vain palaset loksahtelivat paikoilleen: en tiedä johtuuko se sitten siitä että tällä kertaa vain tahdon niin kovasti tätä muutosta ja parempia elämäntapoja vai Nutrilett-dieetin jälkeisestä fiiliksestä kun vihdoin "saa" syödä jotain muutakin kuin keittoja ja pirtelöitä ja oikea ruoka vain maistuu niin hyvältä ja kelpaa kun saa syödä oikeaa ruokaa vaikkakin terveellistä sellaista ja kohtuullisia määriä. Mene ja tiedä. Mutta itselleni hedelmistä on ollut paljon hyötyä tässä uusien elämäntapojen opettelussa.

Miten sitten ne suolaiset herkut, todelliset paheeni?
Tosiaan, luulin että ne sipsit sun muut ovat heikko kohtani mutta nyt on selvinnyt, että sokeri kulkee yhtä lailla käsi kädessä suolan ja rasvan himon kanssa. Itseasiassa nyt kun olen syönyt säännöllisesti, vähentänyt suolan määrää huomattavasti samoin kuin kovien rasvojen käyttöä, ei suolaisten herkkujen himoa ole ollut oikeastaan yhtään, jopa vähemmän kuin makeanhimoa. Uskon että se Nutrilett-dieetti oli tähän hyvä alkusysäys: siinä oltiin jo viikko ilman liikaa suolaa ja rasvaa niin sitten se oikean ruuan vähäinen rasvaisuus ja suolaisuus ei tuntunut niin radikaalisti. Sitähän sanotaankin että jos on tottunut oikein suolaiseen ruokaan, niin vähäsuolaiseen ruokavalioon tottumiseen menee parisen viikkoa eli voiton puolella ollaan! Pahimpiin suolaisten herkkujen himoon olen varautunut ostamalla kaappiin pussillisen suolapähkinöitä, mutta niitäkään en ole syönyt. Olenkin tullut sellaiseen tulokseen että varsinkin noiden suolaisten herkkujen himoitseminen on liitännäinen siihen säännölliseen ruokailuun ja nälkään: kun syö oikeaa ruokaa ja viisi kertaa päivässä, ei ole ollut kertaakaan sellainen olo että nyt on pakko hakea kaupasta sipsipussi. Itseasiassa tuossa kipeänä ollessa mieheke toi kaupasta pussin sipsejä ja tottumuksesta söin niitä kourallisen, mutta niistä tuli vain huono olo! Ihan kylmää ajatella että ennen on syönyt niitäkin helposti melkein pussillisen (250g) päivässä.

kuva

Eli omat selviytymisvinkit varsinkin alussa herkkuhimon kurissa pitämiseksi ovat nämä:

• syö säännöllisesti ja terveellisesti
• vältä lisättyä suolaa, rasvaa ja sokeria
• pidä ainakin aluksi vähintään viikon tauko kaikista herkuista
• jatkossa korvaa sokeriherkut hedelmillä
• jatkossa korvaa suolaiset herkut esim. suolapähkinöillä tai vaikkapa voileivällä
• tee lista syistä miksi nyt ei vain kannata hakea kaupasta sitä karkkia tai sipsejä
• lue listasi läpi jos muu ei auta
• jos edellisetkään vinkit eivät auta ja herkkuja on pakko saada, valitse mieluummin se sokerinen herkku ja ota vain pari palaa suklaata tai pari karkkia ja jätä herkuttelu siihen
• älä kiellä itseltäsi totaalisesti mitään mutta pidä siellä mielessä se "varoitusmerkki" niiden ruokien kohdalla jotka koet heikkoudeksesi ja joista on haittaa painon pudottamisessa