Mutta miettikääpäs nyt: Kaikki alkaa tammikuusta. Se paljon puhuttu elämäntapamuutos alkaa ja vähintäänkin nyt tipaton on pidettävä. No, monella homma kaatuu varmaan jo ennen helmikuuta, mutta viimeistään ystävänpäivän tienoilla sitä varataan pöytä ravintolasta ja tipatonkin on historiaa. Ja entäs sitten laskiainen ja Runebergin päivä? Nekin ovat vain kerran vuodessa, niin voihan sitä nyt herkutella.
Sitten tuleekin huhtikuu ja pääsiäinen. Eihän sitä nyt sovi ilman munaa (hehehee) olla (tätäkään) pääsiäistä! Ja kun pääsiäisestä on selvitty, onkin jo toukokuu ja Vappu! Ja silloinhan viina virtaa! Ja munkkeja mussutellaan, tottakai. Eikä vapusta mene kuin pari viikkoa, niin eiköhän jollakin ole päättäjäiset, valmistujaiset tai rippijuhlat ja pitäähän sitä nyt vähän kuppia ottaa ja kakkua maistaa. Alkaapa siinä myös olemaan juhannus korvilla ja grillikausi kivasti päällä. Kesällähän tunnetusti vähän hamstrataan niitä kuuluisia kesäkiloja, niin eihän sitä nyt kerkiä lenkkipoluilla juoksentelemaan.
Ja kun Suomen kesä on niin kovin lyhyt, onkin kohta taas syksy ja melkein heti kun koulut alkavat, alkaa joulusesongin makeisten myynti ja pitäähän sitä nyt vähän virittäytyä joulun tunnelmaan jo hieman etukäteenkin! Ja siinähän menikin sitten taas yksi vuosi ja edessä on jälleen tammikuu elämäntapamuutoksineen.
Okei, olihan tuo nyt hieman kärjistetysti kirjoitettu, mutta kyllä tuolla se totuuden siemen piilee. Jos ei ole valmis sitoutumaan projektiin kaikista houkutuksista huolimatta, kyllä niitä selityksiä läskiksi lyömiselle löytää hyvinkin helposti! Se ei ole vielä mikään epäonnistuja, joka välillä vähän antaa periksi, vaikkapa herkuttelee pääsiäisenä suklaamunilla (kuten minäkin aion tehdä), mutta jos joka kerta antaa jonkun tapahtuman vaikuttaa projektiin, ollaan kovaa vauhtia menossa ojasta allikkoon. Hassua muuten, miten ruokakeskeistä sitä onkaan kaikenlainen juhliminen nyt kun miettii!
Luovuttamisen sijaan kannattaa tehdä kompromisseja. Jos tänään syön palan tai pari kakkua, niin ainakin sitten teen sen tunnin lenkin.
Motivoi itseäsi liikkumaan niillä herkuilla! Se on jo puoli voittoa. Toki itsekin syyllistyn monesti siihen "kaikki tai ei mitään" ajattelumalliin, eli joko syön hyvin ja liikun paljon tai sitten en liiku lainkaan kun ei siitä mitään hyötyä enää ole, söinhän jo 2500 kaloria niin ei tule vajettakaan.
Kuitenkin kaikesta tästä täydellisyyden tavoittelusta huolimatta koen kultaisen keskitien olevan minulle se parhain vaihtoehto: Kohtuudella niitä herkkuja (ei kieltäytyen juhlissa siitä täytekakusta), liikuntaa samoin ja kotiruokaa pääasiassa syöden. Jos alan kikkailemaan, menee homma heti päin honkia.
Tänään ennen iltalenkkiä.
Kaikesta pääsiäistä edeltävästä mässyttelystä huolimatta tämän hetken uusi nolo ongelma: En voi juosta vaikka haluaisin, kun housut meinaa tippua! :D
Täytynee hakea uudet treenihousut, kun jännästi sitä kaipaa juoksentelua nyt kun kunto sitä paremmin kestäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti