Vanhat Niket vaihtuivat siis Asicsin Gel Ds-Trainereihin, joiden alkuperäinen hinta on 199,00€ ja jotka sain hintaan 99,90€, ihan mainioon hintaan siis! Nyt kelpaa taas liikuttaa itseään tuolla lenkkipoluilla. :)
Aloinkin sitten pohtia asiaa, mikä on toki hyvin paljon mielipidekysymys. Eli missä menee välineurheilun ja hyvien treenivarusteiden raja?
Jotkut sanovat että oikeasti hyvä urheilija pystyy urheilemaan oli varusteet mitkä tahansa. Itse olen asiasta sitä mieltä että joo ja ei. Tokihan jos on vasta juuri aloittelemassa liikuntaharrastusta, kannattaa siihen ehkä investoida maltillisesti, jottei tule sitten syydettyä satasia, miksei tuhansiakin euroja sellaiseen harrastukseen, jonka parissa ei kauaa viihtynytkään. Toisaalta taas nimenomaan liikuntaharrastusta aloittaessa voi into liikuntaan laantua hyvinkin nopeasti jos tyyliin kengät hiertää, vaatteet ei istu tai kiristää niin ettei uskalla edes liikkua kunnolla tai vaikkapa jos rinnat kipeytyvät tai hiertyvät huonojen liivien takia.
Itse investoin liikuntaharrastuksiini alussa hyvin varovasti. Halusin kokeilla salilla käymistä, otin jäsenyyden Easy Fitille, jossa oli halvin jäsenmaksu ja lyhyin irtisanomisaika. Ensimmäiset treenivaatteet ostin Minimanista urheiluosastolta, kun mielestäni olisi ollut typerää laittaa monta kymmentä euroa joihinkin merkkitreenivaatteisiin kun tarkoitus oli vieläpä laihtua. Aktiivisuusrannekkeen sain lahjaksi. Lenkkarit olivat tosiaan usean vuoden takaiset ja takkina kelpasi vanhat tuulitakit jotka onneksi vielä päälle mahtuivat.
Saliharrastus jäi ja jäsenyyden lopetin parin kuukauden päästä aloittamisesta, aikaa lenkkipoluillakin vietin hyvin minimaalisesti puolisen vuotta, kunnes viime syksynä taas aloin liikkua. Joka kerta kirosin lenkkarini, mutta teippasin jesarilla kantapäät ja lähdin lenkille. Halusin ensin oppia liikkumaan säännöllisesti, ennen kuin ostelen mitään uusia tossuja.
Alkuvuodesta 2015 olinkin sitten saanut hyvän rutiinin liikkumiseeni eikä tuottanut lainkaan vaikeuksia lähteä ulos säällä kuin säällä. Talven liukkaimmat kelit tasapainottelin varrellisilla talvikengillä joilla ei mitään tekemistä ollut lenkkeilyn kanssa ja joiden pohjissa ei nastan nastaa komeillut. Tokmannilta hain kahvakuulan ja rannepainot jotta vähän painoharjoittelua tulisi myös harrastettua. Äiti sponssasi minulle vihdoin nastalenkkarit ja itse investoin sykevyöhön jotta tiedän missä mennään, samoin kuin vähän uusiin treenivaatteisiin ja nyt vihdoin niihin sulan kauden lenkkareihinkin. Itse olen laittanut rahaa tähän liikuntaani siis hyvin maltillisesti. Ja sittenkin rahaa on uponnut useampi satanen ja uskokaa tai älkää, niin nämä minun urheiluharrastukset ovat vielä halvimmasta päästä. ;)
Ennen tuhahtelin ihmisille jotka ostelivat yhtä paljon uusia treenikenkiä ja -vaatteita kuin perus vaatteita ja kenkiäkin. Mokomat välineurheilijat. Mutta nykyään ymmärrän senkin puolen, vaikken vielä itse siihen kastiin ihan kuulukaan. Onhan se kiva, että on joka treeniin ja olosuhteisiin oikeanlaiset välineensä ja treenivaatteissakin valinnanvaraa jos kuluttaa aikaa treenatessa enemmän kuin vain tunnin viikossa! Sille kuitenkin pyörittelen hieman silmiäni, jos juuri elämäntaparemontin aloittamisesta päättänyt satsaa useamman satasen välineisiin jotka kuitenkin jäävät kaappiin pölyttymään, sen sijaan että ensin opettelisi hyvän rutiinin uusiin elämäntapoihin. Jos haluaa aloittaa lenkkeilyn tai kotona treenaamisen jotka ovat tosiaan halvinta liikuntaa, niin tärkeintä on panostaa ensalkuun niihin hyviin kenkiin (minä paraskin puhuja! :D) ja mukaviin treenivaatteisiin (niiden ei tarvitse olla kalleimpia merkkivaatteita) sekä hyviin, tukeviin urheiluliiveihin (Lidlistä löytyy laadukkaita edullisesti). Jumppaamiseen riittää hyvin ihan jumppamatto, joita löytyy kaupoista ihan kympillä ja youtubesta löytyy hyviä ja tehokkaita jumppavideoita ihan ilmaiseksi kotitreenaamiseen.
Missä sinun mielestäsi menee välineurheilun raja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti