Elämäntapamuutoksen tekeminen ei kuulukaan olla helppoa, kyseessähän on opittujen tapojen muutos, eli ne uudet tavat täytyisi olla hallussa niin ilojen, surujen, stressin, väsymyksen ja vaikka minkä keskellä.
Se on jännä, miten jossain hetkessä niiden uusien tapojen noudattaminen sujuu ihan kevyesti vaikka vähän olisi paineitakin, mutta sitten seuraavassa hetkessä homma tuntuu lävähtävän käsiin eikä ole hajuakaan että miten taas hypätä niiden uusien elämäntapojen kyytiin.
Kuten olen kirjoittanut aiemminkin näiden kompastumisienkin kuuluvan elämäntapamuutokseen, aion kertoa avoimesti näistä omista kompasteluistani joita olen nyt viime aikoina valitettavasti kokenut.
Vaa'alle nousemisesta on nyt nelisen viikkoa ja olen niiden vaakalukemien ylöskirjaamista yrittänyt siirtää koska mitään positiivista siellä lukemassa ei ole tapahtunut. Tänään kävin vaa'alla vaatteet päällä, jo syötyäni ja 74 jotakin se näytti. Eli kolmisen kiloa tässä on velttoilu verottanut plussaa. Tällä viikolla oli myös naisten päivät, eli sekin sitä turvotusta ja mässäilyn himoa pahensi. Sitä mukaa, kun olen syönyt huonosti, on veden juontikin jäänyt vähemmälle, suolan määrä ruuassa lisääntynyt ja liikunnan määräkin ollut liian vähäinen. Unirytmi on mennyt huonompaan ja silti väsyttää kokoajan. Eli jokainen huono valinta on johtanut siihen seuraavaan huonoon valintaan, ikään kuin kaatuvien domino-nappuloiden tavoin.
Olo ei ole yhtään hyvä, ei henkinen eikä fyysinen. Haluan taas päästä kiinni niihin hyviin elämäntapoihin, mutta en tiedä miksi se on niin pahuksen vaikeaa tässä kohtaa. Hulluinta on, että kesä tulee ja ekaa kertaa pariin vuoteen minulla on mahdollisuus nauttia kesästä normaalipainoisena, mutta keräänkin turhia kaloreita jossain ihme heikossa mielentilassa! Ehdottomasti vaikeinta on aamut: Aamuisin kun herään, mietin ensimmäisenä että mitä hyvää tälle päivälle olisi, ja jos ei ole mitään, menen aamulenkillä käymään kaupassa ja hakemassa niitä herkkuja. Aamukoomassa se mieli kun on niin heikko niin helppo sillä aamulenkin verukkeella käydä hakemassa kunnon mätöt. Tällä hetkellä on siis kunnon sokerikoukku päällä. Täytyisi jotenkin kädet ja suu sidottuna kestää pari päivää ilman sokeria niin tämä tästä helpottuisi ja saisi tähän touhuun jotain tolkkua.
Tämä tekstikin poukkoilee kunnon hiilaripöhnän vallassa kun tätä kerran kirjoittelin, mutta hyvät lukijat, antakaahan vinkkejä -miten sinä olet selättänyt vanhoihin elämäntapoihin lipsumisen? Kertokaahan omia kokemuksianne. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti