Hei tää ruotuun palaaminen ei meinaa sujua nyt yhtään. Lieneekö syynä nimenomaan ne hiilareiden ja sokerin vieroitusoireet vai miksi on olo aivan kärttyinen ja vetämätön jos yritän pysyä erossa ihan kaikista herkuista ja pitää kalorit siellä 1500:ssa. Ainakin tämä totaalikieltäytyminen herkuista kusee minulla heti alkuunsa ja pistää vain ahmimaan herkkuja enemmän.
Mietin sellaistakin vaihtoehtoa, että jos ihan ronskisti nostaisi tuota kalorimäärää jopa 2000 kaloriin hetkellisesti. Siis niin, että vajetta ei tulisi juuri lainkaan ja panostaisi siihen treenaamiseen. Painohan ei välttämättä sitten putoa, mutta ei se sitä tarkoita etteikö muita tuloksia voisi tulla. Jotenkin sillä jopa 1000kcal vajeella en saa itseäni nykyisin kovin tehokkaasti liikuteltua. Pyrkisin vähän niin kuin siihen että jaksan treenata ja tuloksia näkyisi treenissä.
Toki sitten siinä on se, että tuskastunko kun sinne kuuskymppisiin olisi enää vain hilkun verran matkaa. Hmm. Tottakai tämä on omasta tahdonlujuudesta kiinni, mutta juuri nyt ei vain ole sitä "touchia" siihen kalorivajeella kikkailuun ja treenaamiseen. Mielestäni pienempi paha on panostaa treeniin kuin jäädä vallan sohvalle rötväämään kun ilta toisensa jälkeen kalorit ylittävätkin sen 1500kcal. Ja elämäntapamuutoksen kannalta parempi vaihtoehto on tämmöisessä tilanteessa kokeilla sitä elämää sen tyylisenä mitä se on sitten kun ollaan painotavoitteessa: eli syödään kulutuksen mukaan ja edelleen liikutaan.
Miltä tämä teistä lukijoista kuulostaa? Selityksien keksimiseltä että saa mässäillä, vai hyvältä b vaihtoehdolta "paremman puutteessa"? Millä sinä olet saanut itsesi jatkamaan kompastuskivienkin keskellä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti