Ajattelin kirjoittaa yhdestä tärkeimmistä asioista liittyen terveellisiin elämäntapoihin, liikuntaan ja painonpudotukseen -nimittäin henkisestä puolesta.
Vaikka kaikki kolme tapahtuvatkin käytännön asioiden kautta, siis pelkästään tekemällä, säätelee asioissa onnistumista hyvin vahvasti se henkinen puoli, mielenhallinta, määrätietoisuus jne.
Jos pää ei ole kunnossa, on vaikea pitää huolta kropastaan.
Omalla kohdallani tätä projektia hankaloittaa ja aiheuttaa lisähaastetta kaksi seikkaa: diagnosoitu masennus ja lievä syömishäiriötausta.
Eli kuten olen aikaisemmin kertonutkin taustoistani, olen nuoruudessa kerran laihduttanut reilu kymmenen kiloa ja oikeastaan aina ollut tyytymätön kroppaani. Tätä tyytymättömyyttä säätelin sitten syömisillä pääasiassa. Yhtälöön kuului myös epäterveellinen ruokavalio. Eli käytännössä tämä homma meni näin: Samaa aikaa lohdutin itseäni ruualla (varsinkin sipseillä mutta myös muilla roskaruuilla) ja rankaisin itseäni sitten paastopäivillä jolloin en syönyt lähestulkoon mitään. Liikuntaa en hirveästi ole koskaan harrastanut, paitsi tanssia ja sitten ihan perus lenkkeilyä ja kotijumppaa. Voitte varmaankin tästä jo päätellä että ei ole ihan mikään terveellisin kombo niin kropalle kuin mielellekään tämä mustavalkoinen ajattelutapa: joko syöt ja olet läski tai et syö ja olet hoikka.
Minulla on myös rankka tausta koulukiusattuna ja pahimpina aikoina lapsena lohdutinkin itseäni ruualla. Sitten teini-iässä paha olo heijastui siihen paastoamiseen. Opin jo tosi nuorena kanavoimaan tunteitani ruuan ja syömättömyyden kautta. Henkisessä voinnissani teini-iästä alkaen oli myös selkeitä ajanjaksoja jolloin hyvä kun sain itseni sängystä ylös. Keväällä 2011, 19 vuotiaana minulla diagnosoitiin toisen asteen masennus. Se kesä menikin sitten "selviytyessä", päivä kerrallaan, viikko kerrallaan. Vuoden kuluttua vointini oli jo huomattavasti kohentunut säännöllisen terapian ja oikean lääkityksen ansiosta ja 2012 olinkin hyvässä iskussa, niin henkisesti kuin fyysisesti. Ensimmäistä kertaa pystyin juoksemaan useamman kilometrin putkeen ja liikuinkin säännöllisesti. Sitten muutin omilleni ja vointini romahti jälleen. Ei ole epäilystäkään etteikö nämä 20 ylimääräistä kiloa olisi johtuneet siitä, että elämäni muuttui niin rajusti: asuin eri paikkakunnalla kuin perheeni, opettelin elämään arkea yksin ja samalla aloitin vakavissani seurustelusuhteen jossa toinen osapuoli kävi armeijaa 700km päässä. Nyt kun miettii, niin ihme kun edes jotenkin sain pidettyä itseni tuolloin kasassa.
Tuosta on nyt kaksi vuotta kun lihoin. Painoni on kerran pudonnut seitsemän kiloa tänä aikana ja tullut taas takaisin. Nyt kuitenkin toivon olevani viimeisellä matkalla kohti terveellisiä elämäntapoja, elinikäisellä matkalla. Tuo aika vuodesta 2012 tähän päivään on oikeastaan ollut sopeutumista, toipumista, hyviä ja huonoja hetkiä. Joku voisi sanoa että olen vain heikko luonne kun en ole onnistunut vieläkään tavoitteessani. Minä sanon, että olen vain ihminen ja tähän mennessä minulla ei ole vain ollut tarpeeksi rahkeita ja voimavaroja saavuttaa tavoitteitani. Mutta jokaisen tappion jälkeen olen kuitenkin noussut jälleen ylös ja olen tässä vieläkin yrittämässä. Ja onhan tämä minun, yksinomaan minun matkani, minun elämäni.
Kirjoitin tästä aiheesta, koska tämä on mielestäni tärkeä aihe jos haluaa onnistua tavoitteessaan. Teille kanssalaihduttajille sanon: kuunnelkaa itseänne älkääkä ruoskiko itseänne kompastumisistanne. Kuunnelkaa ja miettikää ennemmin mikä oikeasti johti kompastumiseenne. Muistakaa että tämä projekti ei ole vain mustavalkoinen, tämä ei ole vain pelkkää hullua treenaamista ja syömisten kyttäilyä. Tämä on elämää. Ja elämässä kuuluu olla muutakin kuin vain treenaaminen ja tietty kalorimäärä päivässä. Edetkää omilla ehdoillanne, oman jaksamisenne mukaan. Eihän Roomaakaan rakennettu päivässä.
Kyllä vieläkin hetkittäin minusta tuntuu jos elämä oikein potkii päähän ja tuntuu siltä etten pysty hallitsemaan asioita elämässäni, että haluan ottaa edes yhden asian hallintaani, kroppani. Mutta se ei tarkoita sitä että kroppa olisi hyvin hallinnassa jos pystyy syömään vain minimaalisen määrän kaloreita päivässä ja liikkumaan neljä tuntia päivässä. Silloin ovat asiat hallinnassa kun voit elää elämääsi vapaasti ja sinulla on oikeasti hyvä olla, silloin olet tasapainossa itsesi kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti