Missä menee välineurheilun ja hyvien treenivarusteiden raja?

Tänään tein vihdoin ja viimein liikuntani kannalta tärkeimmän investoinnin: 9 vuotta käytin lenkkareita jotka alusta vielä viime syksyyn saakka hiersivät kantapäitäni ja nyt vihdoinkin ostin uudet lenkkarit Intersportista alennusmyynnistä.

Hassua, miten nimenomaan se millaiset kengät jalassa on, vaikuttaa hyvin paljon siihen miten paljon tulee liikuttua ja nyt vasta vihdoinkin päätin hankkiutua eroon noista vanhoista kantapäidenkiduttimista! Myyjä nauroikin minulle, kun kysyi millaiset nykyiset lenkkarini ovat ja en osannut kertoa niistä muuta kuin vanhat ne on ja alusta saakka hiertäneet kantapäitä, että "jaahas, hammasta purren olet niitä sitten käyttänyt".
Vanhat Niket vaihtuivat siis Asicsin Gel Ds-Trainereihin, joiden alkuperäinen hinta on 199,00€ ja jotka sain hintaan 99,90€, ihan mainioon hintaan siis! Nyt kelpaa taas liikuttaa itseään tuolla lenkkipoluilla. :)

Aloinkin sitten pohtia asiaa, mikä on toki hyvin paljon mielipidekysymys. Eli missä menee välineurheilun ja hyvien treenivarusteiden raja?
Jotkut sanovat että oikeasti hyvä urheilija pystyy urheilemaan oli varusteet mitkä tahansa. Itse olen asiasta sitä mieltä että joo ja ei. Tokihan jos on vasta juuri aloittelemassa liikuntaharrastusta, kannattaa siihen ehkä investoida maltillisesti, jottei tule sitten syydettyä satasia, miksei tuhansiakin euroja sellaiseen harrastukseen, jonka parissa ei kauaa viihtynytkään. Toisaalta taas nimenomaan liikuntaharrastusta aloittaessa voi into liikuntaan laantua hyvinkin nopeasti jos tyyliin kengät hiertää, vaatteet ei istu tai kiristää niin ettei uskalla edes liikkua kunnolla tai vaikkapa jos rinnat kipeytyvät tai hiertyvät huonojen liivien takia.

Itse investoin liikuntaharrastuksiini alussa hyvin varovasti. Halusin kokeilla salilla käymistä, otin jäsenyyden Easy Fitille, jossa oli halvin jäsenmaksu ja lyhyin irtisanomisaika. Ensimmäiset treenivaatteet ostin Minimanista urheiluosastolta, kun mielestäni olisi ollut typerää laittaa monta kymmentä euroa joihinkin merkkitreenivaatteisiin kun tarkoitus oli vieläpä laihtua. Aktiivisuusrannekkeen sain lahjaksi. Lenkkarit olivat tosiaan usean vuoden takaiset ja takkina kelpasi vanhat tuulitakit jotka onneksi vielä päälle mahtuivat.
Saliharrastus jäi ja jäsenyyden lopetin parin kuukauden päästä aloittamisesta, aikaa lenkkipoluillakin vietin hyvin minimaalisesti puolisen vuotta, kunnes viime syksynä taas aloin liikkua. Joka kerta kirosin lenkkarini, mutta teippasin jesarilla kantapäät ja lähdin lenkille. Halusin ensin oppia liikkumaan säännöllisesti, ennen kuin ostelen mitään uusia tossuja.

Alkuvuodesta 2015 olinkin sitten saanut hyvän rutiinin liikkumiseeni eikä tuottanut lainkaan vaikeuksia lähteä ulos säällä kuin säällä. Talven liukkaimmat kelit tasapainottelin varrellisilla talvikengillä joilla ei mitään tekemistä ollut lenkkeilyn kanssa ja joiden pohjissa ei nastan nastaa komeillut. Tokmannilta hain kahvakuulan ja rannepainot jotta vähän painoharjoittelua tulisi myös harrastettua. Äiti sponssasi minulle vihdoin nastalenkkarit ja itse investoin sykevyöhön jotta tiedän missä mennään, samoin kuin vähän uusiin treenivaatteisiin ja nyt vihdoin niihin sulan kauden lenkkareihinkin. Itse olen laittanut rahaa tähän liikuntaani siis hyvin maltillisesti. Ja sittenkin rahaa on uponnut useampi satanen ja uskokaa tai älkää, niin nämä minun urheiluharrastukset ovat vielä halvimmasta päästä. ;)

Ennen tuhahtelin ihmisille jotka ostelivat yhtä paljon uusia treenikenkiä ja -vaatteita kuin perus vaatteita ja kenkiäkin. Mokomat välineurheilijat. Mutta nykyään ymmärrän senkin puolen, vaikken vielä itse siihen kastiin ihan kuulukaan. Onhan se kiva, että on joka treeniin ja olosuhteisiin oikeanlaiset välineensä ja treenivaatteissakin valinnanvaraa jos kuluttaa aikaa treenatessa enemmän kuin vain tunnin viikossa! Sille kuitenkin pyörittelen hieman silmiäni, jos juuri elämäntaparemontin aloittamisesta päättänyt satsaa useamman satasen välineisiin jotka kuitenkin jäävät kaappiin pölyttymään, sen sijaan että ensin opettelisi hyvän rutiinin uusiin elämäntapoihin. Jos haluaa aloittaa lenkkeilyn tai kotona treenaamisen jotka ovat tosiaan halvinta liikuntaa, niin tärkeintä on panostaa ensalkuun niihin hyviin kenkiin (minä paraskin puhuja! :D) ja mukaviin treenivaatteisiin (niiden ei tarvitse olla kalleimpia merkkivaatteita) sekä hyviin, tukeviin urheiluliiveihin (Lidlistä löytyy laadukkaita edullisesti). Jumppaamiseen riittää hyvin ihan jumppamatto, joita löytyy kaupoista ihan kympillä ja youtubesta löytyy hyviä ja tehokkaita jumppavideoita ihan ilmaiseksi kotitreenaamiseen.

Missä sinun mielestäsi menee välineurheilun raja?

Hyvät, pahat light-limut?

Sinä erityisesti sokerin kanssa kamppaileva laihduttaja: kannattaa lukea tämä.

Light-limut, tuo laihduttajan pelastus makeanhimoon ja luvalliseen herkutteluun. Vai onko sittenkään? Vaikka kaikki tietävät sokerillisten limonadien terveysriskit ja siksi jopa välttelevät tietoisesti niitä, harva tajuaa että light-limppareiden terveysriskit ovat oikeastaan vielä pahemmat. Vaikka kaloreiden suhteen light-limpparit ovatkin unelma, ne ovat vaaraksi mm. munuaisille, hampaille, vaurioittavat soluja ja voivat sekoittaa aineenvaihduntaa. Aspartaamilla on myös havaittu olevan yhteys syöpään.

Jos näistä riskeistä huolimatta juot mielummin silloin harvoin limsasi lightina sokerillisten sijaan kun limua juot, teet sen todennäköisesti siksi että mielesi tekee makeaa mutta et halua kerätä ylimääräisiä kaloreita joita sokeriversio taas on täynnä. Voin kertoa että hyvä ajatus, mutta metsään menee. Ja miksi? Koska makeutusaineella on sellainen kelju vaikutus, että se herättää aivoissa sen sokerinhimon, mutta koska siitä makeutusaineella korvatusta juomasta ei sitä kehon kaipaamaa sokeria tulekaan, makeanhimo vain yltyy ja todennäköisesti repsahdat niihin sokeriherkkuihin kahta kauheammin. Eli tilanne plus miinus nolla tai jopa tuplaten miinus.

En nyt yhtäkkiä muista lähdettä, josta tämän luin, mutta jos epäilet kyseessä olevan urbaanilegendan, kokeile ihmeessä itse!

Minä aloitin tämän laihdutusprojektin alkuvuonna niin, että karsin kaiken sokeripitoisen niin minimiin kuin mahdollista ja ainoat makeat jutut jotka aluksi itselleni sallin, olivat hedelmät. En litkinyt light-limppareita vaan join vain rutosti vettä. Tottakai sitten jonkun ajan päästä silloin tällöin kun limua teki mieli ostaa, ostin sen kevyemmän version eli Pepsin Maxina, Coca Colan lightina tai zerona jne. Sen vähäsokerisen tauon jälkeen kun noita light limuja aloin silloin tällöin ostaa, huomasin ihan käytännön kautta tuon heränneen sokerinhimon. Jotenkin sitä jäi sellainen "putki" päälle eli mitä enemmän joi limua lightina, sitä enemmän teki mieli jotain "pientä makeaa hyvää vielä", mikä oli hassua kun olihan nimenomaan sen light limpparin tarkoitus olla sellainen pieni makea herkku sille päivälle!

Itse siis suosittelen pysymään laihduttaessa erossa mieluiten kokonaan kaikista limonadeista! Niistä erossa pysyminen auttaa lisäksi siihen että sitä vettä oikeasti tulee juotua päivittäin tarpeeksi kun ei "nesteytä" itseään millään sokeri, tai "sokeri"pitoisilla juomilla. Ja jos on ihan pakko juoda limpparia, voi miettiä kaksi kertaa, että loppujen lopuksi se sokeriversion valinta voi olla pienempi paha kun eihän sitä limsaa tulisi muutenkaan juoda litratolkulla? :)

kuva

Painopäivitys

Annoin itselleni armonaikaa tähän päivään saakka ja tänään olikin sitten se punnitus vihdoin. Vaaka näyttikin sitten tänään 73,8 kg eli kahdessa viikossa painoa on pudonnut -1,1 kg, mikä ei mielestäni ole ollenkaan huonommin, kun ajattelee että en ole kovinkaan ruodussa elänyt viime päivinä. Niin ja tosiaan siihen normaalipainoon matkaa on enää 0,7 kiloa ja kokonaisuudessaan painoa on pudonnut nyt tammikuusta -10,7 kiloa!

Pian on pääsiäinenkin täällä ja ajattelin siihen saakka pysyä noista karkeista sun muista herkuista erossa, niin pääsiäisenä sitten voi vähän herkutella mutta muuten nyt olisi hyvä pysyä erossa herkutteluista, jotta saisi hyviä tuloksia vielä tämän kevään aikana aikaiseksi. :)

Eipä sitten muuta tällä erää, kirjoittelen tätä postausta puhelimella, joten kovin pitkää tekstiä en jaksa tehdä ja kovin visuaalisesti köyhäkin tämä postaus on, mutta palataan asiaan kun pääsen jälleen koneen äärelle. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)

Herkkuhälytys!

Viime päivät ovat olleet kovin onnettomia. Tapahtumaketju sai alkunsa jo edellisviikolta kun tulin yllättäen kuumeeseen tiistai-iltana. Keskiviikkona ei enää kuume vaivannut, mutta nuha, kurkkukipu ja lihassäryt senkin edestä. Tarkoitukseni oli tehdä kuuden päivän Nutrailut torstaista alkaen ja vaikka flunssan puolesta se olisikin onnistunut kun mikään ei muutenkaan maistunut, ei pääkoppa sitten ollut mukana siinä touhussa kuten arvata saattaa jos yhtään taipumusta on siihen että kipeänä mieli tekee sitä hyväskää. No, se Nutrailu nyt oli mitä oli ja parin päivän verran siihen pystyin ja silloinkin join marjamehua kurkkukipuun ja söin tyyliin Ahaa-patukan kahvin kanssa per päivä. Ei mikään huikea onnistumistarina siis.

No jatkoa seurasi vielä tästäkin. Kun sohvalla lojuminen alkoi helpottaa, aloin turhautua siihen löysäilyyn ja treenaamattomuuteen ja halu oli kova päästä ulkoilemaan. Kevyttä koirien lenkitystä lukuunottamatta en kuitenkaan ole pahemmin tässä viime päivinäkään urheillut, kuin vasta tänään. Syömisten kanssa on mennyt viime päivinä aika täydellisesti läskiksi: kalorit ovat paukkuneet siinä 1700-2800 kalorin välillä ja valitettavasti yösyömistä (tai yöhotkimista) on tullut myös harrastettua iltavuorojen takia. Tänään sitten olikin tuo 2800 kalorin päivä, kun aamiaisen ja lounaan lisäksi on mennyt pari suklaapatukkaa, pari suklaakeksiä ja 120g sipsejä alas. Niin ja vielä lautasellinen uuniranskalaisiakin! Sipsejä söin ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen ja fiilis oli noh, sellainen että ilmankin on kyllä hyvin pärjännyt. Olihan sitä kiva niitä mussuttaa pitkästä aikaa, mutta nyt taas tietää ettei niitä oikeasti kannata himoita. Ei ne sipsit oikeasti ole sen kymmenen plussakilon arvoisia. Pienen pieni pelastus tälle päivälle oli sentään se, että tein tunnin lenkin vaikkakin aika rauhalliseen tahtiin, mutta kuitenkin!

Viime päivinä olen huomannut tuon epäterveellisen ja suurempien ruokamäärien syömisen kropan toiminnassa: Jotenkin tuntuu samalla sekä siltä että vessaan pitäisi päästä istumaan vähän useammin, mutta myös siltä että vatsa olisi aivan solmussa. Asiaan toki vaikuttanee myös se, että veden juontini on flunssan takia ollut aivan onnetonta. Kyllä sen vaan huomaa miten paljon se vedenjuonti edesauttaa aineenvaihduntaa, kun hetken juo vähemmän vettä!

Huomenna olisi punnituspäivä, mutta taidan olla sen verran armollinen itselleni, että hyppään vaa'alle vasta maanantaiaamuna. Huomenna syödään normaalisti ja koitetaan saada ne suolaturvotukset edes jotenkin pois kropasta ja jos nyt se vähintään 3 tuntia liikuntaa saataisiin vielä kasaan tälle viikolle!

Täytyy kyllä todeta että tämä laihduttaminen on niin paljon päänsisäistä työtä: Jos pääkoppa ei ole messissä, onnistuminen tässä on hyvin epätodennäköistä. Vaikka kroppa huutaisi kaikin puolin että näin ei ole hyvä, ei hommasta tule mitään ilman että mieli on hommassa mukana. Todisteena tästä on omalla kohdallani tämä kaksi vuotta lievästi ylipainoisena jolloin minulla oli jatkuvasti pää kipeä, vatsan kanssa ongelmia ja kokoajan sellainen hieman samea olo ihan kokonaisuudessaan. Silti vaikka fyysisesti olo ei ollut häävi ja vaikka sen tiedostin, en asialle kyennyt tekemään mitään. Edes se ei ollut henkisesti tarpeeksi eteenpäin potkiva seikka, että oman peilikuvan näkeminen tympi! Ehei, painonpudotus vaatii oikeasti vielä tätäkin rutkasti enemmän henkistä kanttia, se on nyt huomattu.

Halusin kuitenkin kirjoittaa tästäkin kolikon kääntöpuolesta laihduttamisessa, ettei tämä vain ole sellaista hehkutusta tyyliin "laihdutus on oikeasti helppoa". Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa jos ei ihan joka päivä kykene siihen oikeaoppiseen ruokavalioon tai vaadittavaan liikuntamäärään. Joskus siellä "pimeällä puolella" kannattaakin käydä nähdäkseen, onko siitä kielletystä asiasta kehkeytynyt omassa mielessään vain kiehtova myytti vai onko se oikeasti sen arvoista vetää itsensä herkkuähkyyn. Joskus siellä pimeällä puolella vain käväistään suklaapatukan muodossa, joskus siellä viivähdetään päiväksi pariksi tai pahimmillaan vedetään takapakkia kilon tai kymmenen verran. Mutta aina voi olla ylpeä itsestään kun sieltä taas nousee ylös, löytää jälleen sen punaisen langan siihen laihduttamiseen!
Minä tein herkkuähkyssä tänään niin, että kävin läpi ruokapäiväkirjani ja yliviivasin värikkäällä tussilla jokaisen herkun. Se avasi silmäni aika hyvin kun ihan konkreettisesti näin, miten niitä herkkuja on viime aikoina mennyt vähän liikaa. Ymmärsin etten halua palata siihen samaan vanhaan.

Tulipa mieleen vielä sellainen juttu tähän loppuun, jota kannattaa järkeillä itse kunkin. Nimittäin onnellisuustasot. On olemassa helppoa onnellisuutta mikä koostuu asioista jotka voi saada nyt ja heti. Esimerkiksi juurikin nuo herkut. Niillä on helppo saada itsensä onnelliseksi sillä sekunnilla. Hetkeksi aikaa. Sitten on olemassa toisen asteen onnellisuutta, eli asioita jotka ovat pienen matkan päässä. Sellaisia asioita, joihin tiedämme pystyvämme jos vain näemme niiden eteen vaivaa. Esimerkiksi itselläni se paino sinne 65kiloon. Sitten on olemassa kolmannen asteen onnellisuutta, johon harvempi käytännössä kykenee. Tämä on sellaista onnellisuutta josta me haaveilemme mutta emme ehkä uskalla/osaa tai kykene tekemään asialle mitään, esimerkiksi haave oikeasti urheilullisen näköisestä, hieman lihaksikkaasta kropasta ensimmäistä kertaa elämässä tai haave hyväpalkkaisesta työurasta. Mutta tätäkin onnellisuutta kannattaisi jokaisen ainakin yrittää tavoitella! :)

No niin, eiköhän tässä ole tällä erää höpinää kerrakseen. Palataan maanantaina tuomion vaakalukemin. ;)


Kuvat: weheartit.com

Sunnuntain painopäivitys

Vaikka nyt onkin ollut vähän hiljaiseloa blogin puolella, ei se suinkaan tarkoita sitä että vallan läskiksi olisi mennyt. Toki vähän löysin rantein viime viikko meni ja siitä on todisteena ruokapäiväkirjan sivut ja siellä useampi 2000 kalorin päivä. Hiljaisuuteen on kuitenkin vaikuttanut enemmän oma aikataulu ja kiire mm. johtuen töistä. Ei vain ole ollut aikaa kirjoitella tänne ajatuksella. Liikuntaakin tuli harrastettua sellaiset viisi tuntia ja ellei elämässä olisi nyt vähän muutakin, pystyisin ehdottomasti parempaan liikuntamäärään.

Tästä kaikesta huolimatta hyppäsin sunnuntaina puntarille ennen iltavuoroa ja hämmästys olikin aikamoinen. Vaaka näytti 74,9kg! Eli nyt se pahamaineinen 75kg:n rajapyykki on saatu rikki! Kertauksena niille jotka eivät tiedä mitä tuo 75kg minulle tarkoittaa: Tammikuussa 2013 nousin puolen vuoden jälkeen vaa'alle ystäväni luona ja vaaka näytti juurikin tuon 75kg, jolloin purskahdin itkuun. Olin nimittäin lihonut puolessa vuodessa 15kg. Nyt sitten vielä reilun yhdeksän lisäkilon jälkeen olen saanut itseni takaisin tuohon painoon ja jos tuolloin lukema sai minut itkemään, niin nyt minä hypin riemusta kattoon! :) Kahdessa viikossa (niistä 2000 kalorin päivistä huolimatta) painoa oli pudonnut -1,9kg ja yhteensä kiloja on nyt karistettuna se -9,6kg. Tämä tarkoittaa siis sitä, että minulla on 1,8kg matkaa normaalipainoon ja sellaiset 10kg matkaa sinne painotavoitteeseeni -puolessa  välissä ollaan siis jo!

En nyt osaa taas iltavuoron jälkeen tämän kummempaa kirjoittaa tänne, mutta laitan vielä loppuun hieman kroppakuvaa siitä, mikä tilanne on nyt ja mitä se oli tammikuun alussa. Ihan sieltä 84,5kg:n painosta minulla ei ole yhtään minkäänlaisia kroppakuvia, kun ei silloin tullut ekana mieleen räpsiä kuvia siitä ryhävalasmaisesta olomuodosta kun oli jo aikaisemminkin epäonnistunut tässä projektissa. Mutta kyllä näidenkin kuvien välillä eroa näkyy hieman. :)

Palaillaan sitten loppuviikosta sisältörikkaampien postauksien parissa!

Materialismionnellisuutta ja kuulumisia

Loma tuli ja loma meni niin että humahti. Lomaviikolla tuli vähän kröhöm..tankkailtua, eli nyt jaksaa taas porskuttaa eteenpäin sillä 1500 kalorilla. Liikuntaa kertyi vaivaiset kolme tuntia viime viikolle mikä onkin vähimmäistavoite, mutta osasyynä oli juurikin poikkeuksellinen ohjelma tuolla viikolla.
Ja tosiaan herkkuja tuli syötyä varsinkin tuossa loppuviikosta ja torstaista sunnuntaihin kalorit paukkuivat siellä 2000 kalorin päälle. Mutta tosiaan, ajattelen tuon enemmänkin tankkaamisena ja sellaisena että nyt taas jaksaa ruodussa elellä. :)

Kotopuolessa käydessäni mentiin tyttöjen kesken vähän kaupoillekin ja olin ihan unohtanut miten kivaa sitä onkaan käydä ostoksilla äidin lompakko mukana, hih! ;)
Äiti sponssasi minulle mm. ikiomat nastalenkkarit, urheilusukkia, fleecen ja ihania uusia vaatteita. Ekaa kertaa vuosiin uskaltauduin ostamaan muitakin kuin mustia vaatteita ja vaatteiden sovittaminenkin oli pitkästä aikaa kivaa kun L koosta huolimatta vaatteet istuivat kivasti päälle!

Ja sitten kun palkkapäivä tuli, shoppailin vähän lisää! Löysin alennuksesta kivat tavalliset aitonahkaiset ulkoilukengät, ostin vihdoin ja viimein sen kauan haaveilemani blenderin ja sykevyön Polar Loop-rannekkeeseeni sekä kevyet toppahousut. Nyt ei sitten ulkoilu tyssää ensi talvenakaan. :)

 Nyt loppui loppukin löysäily kun saadaan ne sykkeet kaakkoon!

Tällä pääseekin sitten väsäilemään drinksuja...eikun smoothieita!

 Nyt pysyy pystyssä vähän jäisemmälläkin reitillä.

Sitä voisi käydä rinteessäkin laskettelemassa monen vuoden tauon jälkeen eikä palelisi!

Nyt on kiva kun vihdoin pääsee kokeilemaan että missäs se syke nyt huiteleekaan kun liikun ja pääsee näkemään sen todellisen kulutuksen. Eilen testailin ekan kerran kunnolla noita nastalenkkareita kun tein reilu 4km juoksulenkin ja voi jestas sentään kun oli mahtavaa mennä noilla: pysyi pystyssä ja meno oli niiin kevyttä! Keväämmällä saakin sitten ostaa tavalliset lenkkarit, nykyiset kun on aivan puhki kuluneet ja kulutuksesta huolimatta hiertävät kantapäitä joka ikinen käyttökerta.

Olen metsästänyt tässä talven aikana kuin kuuta nousevaa uutta parkatakkia, punaista sellaista ja nyt kun alennusmyynnit ovat käynnissä ja rahaakin oli, ajattelin sellaisen vihdoin ostaa kun kerran tähän kulutuksen makuun on päästy! :D Vaan oli helpommin sanottu kun tehty: mistään en sellaista meinannut löytää. Netistä sitten pistin tilaukseen sellaisen ja tilasinpa yhden treenipaidankin lisää, minulla kun ei juurikaan niitä "oikeaoppisia" treenivaatteita ole ollut, siis sellaisia hengittäviä paitoja. Toivottavasti kumpainenkin sopisi päälle.
Nyt saakin sitten olla taas puoli vuotta ihan hiljaa kun on tätä kulutusjuhlaa tässä viikon verran vietellyt ja rahansa repinyt maailmalle. :D

En sitten tiedä että miten pienikokoinen tulen puolen vuoden päästä olemaan, lieneekö hölmöä ostella vaatekappaleita tässä vaiheessa, mutta nyt kun painoa on pudonnut sellaiset -8kg, on kiva vihdoin hankkia sellaisia vaatteita jotka istuvat päälle ja joissa näyttää nätiltä ja sellaiselta miltä minusta nykyään tuntuu. Eikä sitten ehkä ole niin tuskastuttavan pitkän tuntuinen tämä laihdutusprojektikaan kun on jo tässä välivaiheessa nätti olo itsensä kanssa. :) Oikeastaan toivonkin, että vaikka läskiä saa vielä lähteä runsaasti, niin nuo tämän hetken vaatteet saisi näyttää hyvältä sitten 65kiloisenakin, nimittäin kaikki minun S ja M koon vaatteet ovat niiltä ajoilta kun olin aika rokkari ja on se tyyli ehkä pikkasen tässä muutamassa vuodessa aikuistunut. :D

Mutta juu, tällä viikolla palaillaan sitten taas näihin normirutiineihin ja taas koitan saada unirytmin normaaliksi, se kun heitti häränpyllyä tuossa viikonloppuna aika runsaalla kädellä. Nyt olen kyllä huomannut, miten tärkeää sitä onkaan saada unta yöllä ja touhuilla päivän touhut valoisaan aikaan. Ja viikonloppuna onkin sitten taas punnituksen aika!

Nyt tämä tyttö lähtee testailemaan sitä sykevyötä! Ciao. :)