Nää huippufiilikset on aivan huippuja!

Tänään oli helmikuun ensimmäinen punnituspäivä. Vaikka kilo per viikko-tahti on nyt hidastunut, suunta oli kuitenkin alaspäin ja sehän on tärkeintä! Tänään vaaka näytti 78,1kg eli edellisestä, kahden viikon takaisesta punnituksesta paino oli pudonnut -1,4kg. Kun miettii että tällä viikolla jo totuttua päivä- ja viikkorytmiä horjutti työvuorot, selvisin mielestäni varsin hyvin tästä viikosta! Ja vielä kun ottaa huomioon, että edelliselläkin viikolla herkuttelin useammin kuin kerran ja viime viikolla liikuntaa kertyi vähemmän, tämän päivän punnituksen tulos on mielestäni aivan hyvä. :)

Ja onhan se niinkin, että mikäli se paino tässä reilu kuukauden jälkeen putoaisi aivan kauheaa tahtia alas, lähtisi massaa todennäköisesti sieltä lihaksistakin. Ja putoisihan se paino humisten, jos jättäisin kaikki pienimmätkin herkuttelut ja jos minimoisin hiilihydraatit ruokavaliostani, mutta en halua tätä tehdä, kun tähtään siihen pitkäaikaiseen elämäntapamuutokseen, jossa herkutellakin voi mutta kohtuudella. Uskon, että kohtuullisen herkuttelun opettelu on helpompaa kun siihen opettelee heti alusta saakka, eikä vasta sitten kun on ensin "kituuttanut" tiukalla ruokavaliolla itsensä ihannepainoon: silloin voi homma hyvin helposti räjähtää käsiin ja saattaa tulla syötyä herkkuja "senkin edestä" mitä eli ilman niitä. Nimimerkillä kokemusta on, kröhöm.

Toinen syy, miksi en tahdo ryhtyä VHH-dieetille, on se, että painon pudottamisen lisäksi tähtään myös parempaan fyysiseen kuntoon ja saadakseni tällä surkealla nykyiselläkin kunnolla maksimoitua treenini, tarvitsen niitä hiilareitakin. Tottakai sitä on sekä hyviä että huonoja hiilareita eikä ihan mitä vaan kannata "tällä verukkeella" naamaansa mättää, mutta kyllä sen vain on huomannut että ihan erilailla sitä puhtia piisaa kun ennen treeniä on syönyt hiilaripitoista ruokaa!

Kahmin muuten tällä viikolla alkuviikosta vähän noita liikuntasuorituksia jo, kun arvelin että työpäivien johdosta ei ehkä ennen iltavuoroa jaksa niin treenailla eikä ainakaan iltavuorojen jälkeen. Yllätin kuitenkin itseni todella positiivisesti, sillä kahtena kolmesta työpäivästäni vedin puolen tunnin pilates-treenin ennen valmistautumista töihin lähtöön! Syynä oli nimittäin henkinen puoli: Minulla on kova taipumus jännittää ja stressata asioita ja kun en ole hetkeen ollut töissä, varsinkin ennen ensimmäistä tämän viikon työvuoroa olin aivan kauhuissani. Lääkäri on määrännyt minulle paniikkihäiriöön Propral-nimistä lääkettä ja ekan työvuoron aamuna söin ensin herättyäni yhden pillerin ja ennen työvuoroon lähtöä toisen pitääkseni itseni kasassa. Toista työpäivää edeltävänä aamuna alkoi taas ahdistaa se ajatus siitä että aamut ennen töitä ovat vain sellaista "töihin lähdön odottelua" ja päätin purkaa sen ahdistuksen tunteen tekemällä pilates-treenin. Ja arvatkaa mitä? Se auttoi! Tuon takia juuri rakastan pilatesta: jos mieli on vähän myllerryksessä eikä siksi meinaa tulla treenaamisestakaan mitään (ainakin minulla on tuota vikaa toisinaan), pilates on siitä hyvä laji että siinä kropan lihakset tekee kunnolla töitä kehon omalla painolla mutta siinä myös panostetaan erittäin paljon siihen hengitystekniikkaan, joka samalla myös rentouttaa kroppaa ja samalla jotenkin se pääkin tuntuu selkenevän! En tiedä olenko jotenkin kumma tapaus, vai onko joku muukin samaa mieltä? :D
Kuitenkin, vielä viimeisenkin työpäivän aamuna pilates kuului aamuohjelmaan ja hyvin jaksoi lähteä töihin, olla töissä eikä mitään lääkkeitä tarvinnut! Ja tosiaan sai huomata että kyllä sitä energiaa nykyisin riittää vielä siihen treenaamiseenkin vaikka päiväohjelmaan kuuluisi jotakin muutakin kuin kotona oleilua.

Aluksi kun näytti siltä, että paino putoaisi ainakin sen kilon viikossa, intoilin että talvilomaan mennessä (viikko 9), olisin jo alle sen kuuluisan 75kg rajapyykin, mutta nyt näyttää siltä että loman jälkeen ollaan siellä 75kg:ssä jos hyvin menee. Mutta tällä hetkellä intoilen silti sitä 75kg:n saavuttamista, koska vaikka painoa on siinä kohtaa pudonnutkin "vasta" 9,5kg, olen todennäköisesti tämän oikeanlaisen painonpudottamisen ansiosta paljon solakammassa kunnossa jo silloin, kuin mitä olin tammikuussa 2013 jolloin tuo 75kg:n lukema vaa'alla nosti minulle kyyneleet silmiin! Ja hei, tässä on enää 6 kiloa normaalipainon ylärajalle!

Loppuun haluan laittaa vielä pari motivoivaa kuvaa http://weheartit.com/ -sivustolta sekä pari "tilannekuvaa" itsestäni puolitoista vuotta sitten ja nyt.

Kuvien välillä 5 kiloa, huomaako eroa?

Omasta mielestäni kyllä. 

Ja miettii että jopa noissa mustissa vaatteissa jotka muka läskit piilottavat, olen paljon tuhdimman näköinen kuin noissa vaaleammissa vaatteissa, vaikka kuvien välillä on "vain" viisi kiloa! ;)