Onko jojoilijalla oikeus riemuita pudonneista kiloista?

En ole oikein koskaan ollut halukas myöntämään, että minulla olisi taipumusta jojoiluun. Olen jotenkin aina mieltänyt jojoilun laiskuudeksi, itsekurin puutteeksi ja ylipäätään häpeälliseksi asiaksi. Nyt kuitenkin, kun painoni on seilannut nousussa ja laskussa kohta viisi vuotta, minun on pakko myöntää itselleni totuus ja tunnustaa se myös ääneen: valitettavasti kuulun painonsa kanssa jojoileviin.

Entäs sitten, jos kuuluu jojoilija-tyyppiin? Kannattaako edes yrittää saada painoa alas ja elämäntapoja terveellisemmiksi jos ja kun kuitenkin jossain kohtaa homma menee läskiksi ja taas ollaan lähtöpisteessä? Miten niin muka tämä kerta olisi jotenkin poikkeus? Jos en liho puolessa vuodessa takaisin, niin varmasti ainakin vuodessa paino on takaisin lähtöruudussa ja kaupanpäällisenä on vielä lisäkiloja senkin päälle. Miksi iloitsisin tästä vaa'an lukemasta kun vaaka on näyttänyt samat luvut jo kolmasti aiemminkin ja silloin olen ollut siihen saakka lihavimmillani?

Nämä kaikki yllä olevat lauseet ovat ajatuksia, jotka ovat minunkin päässäni seilanneet ees taas useaan otteeseen. Onhan se nyt turhauttavaa, kun yhä uudestaan hiellä ja melkein kyynelillä (ah ne miljoonat kerrat kun on käynyt päänsä sisällä taistelua herkkuhammasta kohtaan) saavutettu työn tulos menee harakoille ja lopputuloksena on vain aiempaakin läskimpi peilikuva.

Pakko sanoa, että tässä kuluneen vuoden aikana on saanut opetella hitokseen armeliaisuutta itseään kohtaan. Tämän lisäksi on täytynyt opetella löytämään se kultainen keskitie armollisuuden ja periksiantamattomuuden välillä: Joskus se elämäntilanne vain on sellainen, ettei pää pysy mukana elämäntaparemontin tuomassa höykytyksessä, vaan on täytynyt ottaa aikalisä kootakseen taas ajatuksensa. Silti kaikenmaailman mieliteoille ei saisi antaa periksi noin vain. Kyllä siinä on kovapäisempikin kaveri helisemässä ajoittain näissä tilanteissa.

Kaikista heikkojen hetkien kyynisyys- ja katkeruuskohtauksista huolimatta olen silti pyrkinyt iloitsemaan jokaisesta kilosta ja sadasta grammasta, jonka vaaka on näyttänyt vähemmän, sillä mikään siitä tuloksesta ei ole tullut ilmaiseksi. Ei vaikka viikottaiset painonmuutokset olisivat olleet hyvin pieniä, siitä huolimatta juuri minä olen joutunut tekemään niiden vähäistenkin tuloksien eteen töitä. Elämä on kuitenkin jatkuva opintomatka ja näin on myös elämäntaparemontti. Kun tarpeeksi yrittää, niin eiköhän sieltä jossain kohtaa se pysyväkin onnistuminen tule, kun virheistään on tarpeeksi ottanut opikseen ja kasvattanut tarpeeksi paljon henkistä nahkaansa läpikäyden erinäisiä elämän karikoita.

Tunnustan, että nyt kun vaa'an lukema on junnannut viikkotolkulla siinä 85kg:n kohdalla, eikä ole suostunut putoamaan sen alle, on kärsivällisyys ollut koetuksella. Ensimmäistä kertaa silti ei ole ollut sellainen olo, että p**kaakos tässä, pussi karkkia naaman eteen kun ei se tästä kumminkaan laske, vaan päinvastoin. Samaa aikaa kun pään sisällä on kiehunut silkasta turhautumisesta, on siellä myös poltellut tahto saada se seuraava edistysaskel sieltä vielä esiin! Kilojen hitaasta putoamistahdista huolimatta motivaatiota on saanut kivasti ylläpidettyä ihan vain sen fyysisen olotilan ansiosta, mikä on kun liikkuu säännöllisesti eikä lappaa kokoajan kaikkea turvottavaa höttöä naamaansa. Ainakin olen vähemmän turpea 85 kiloinen kuin edellisen kerran tämän verran painaessani!

Tähän loppuun vielä tällainen kuva kumisaappaista, jotka ostin viime kesänä kun halusin jotkut vähän tyylikkäämmät kumpparit kurakeleille kaupunkiin. Näissä on sen verran pitkä varsi, eikä lainkaan joustoa varren suussa, että viime kesänä saappaat saatuani en saanut niitä kunnolla jalkaani. Päätin ne siitä huolimatta pitää. Nyt viikonloppuna ajattelin kokeilla, että miten ne nyt menevät jalkaani. Ja meniväthän ne, loppuun saakka! Tokihan tuo varsi tuosta ihan ylhäältä on edelleen hiukan tiukka, niin ettei näitä vielä huvita käyttöön ottaa, mutta edistystä on selvästi havaittavissa!

Toinen ihmettelee, että mitä häärään. :D 

Fätistä fitiksi -miten siitä kesästä selviää kunnialla?

Heipähei kanssaelämäntaparemppailijat! Viimeksi olen kirjoitellut kuulumisiani siinä kesän alkupuolella ja kohta kesä onkin ohitse, iiks! Valitettavasti tarjolla on vain pelkkää tekstiä, sillä kuvien ottamisen suhteen on ollut kovin köyhää. Syynä simppelisti se, että blogin päivittely ei pahemmin ole mielessäni edes pyörinyt. Päätinpä kuitenkin kirjoitella vihdoin ja viimein hiukan kesäni etenemisestä, jospa se jotakuta kiinnostaisi.. ;)

Kesä-heinäkuun ajalta olen kirjannut tuonne oikeaan sivupalkkiin ainoastaan kaksi vaa'an lukemaa, mutta vaa'alla on tullut pompittua pariin otteeseen tuossa välissäkin, eli vaakavisiittejä olen tehnyt koko kesän normaalisti kahden viikon välein. Paino junnasi kuitenkin tuossa välissä hieman, joten suotta toistan samaa lukemaa tuonne. Alkuvuodesta painoa on saatu nyt siis alas lähes yhdeksän kiloa, ei mikään valtava saavutus mikäli painon putoaminen on ainoa prioriteetti, mutta itse olen ihan tyytyväinen, sillä olen pyrkinyt tällä kertaa etenemään hyvinvointini ehdoilla, eikä aina se motivaatio ole ollut kovinkaan korkealla, mitä tulee terveellisesti syömiseen ja säännölliseen liikuntaan. Kesän aikana paino on laskenut melkein kaksi kiloa ja siihen olen ihan tyytyväinen, sillä kesäaikaan tuo painon pudottaminen voi olla äärettömän hankalaa kun ympärillä on kaikenlaisia houkutuksia, kuten grillausta ja terassikelejä. Tavoitteena olisi saada paino alle 80kg:n syyskuun alkuun mennessä, saas nähdä miten onnistun.

Tähän mennessä suurena apunani tavoitteessani saada painoa alas on selkeästi ollut alkoholin jättäminen vähemmälle, veden juominen ja runsas liikunta koirien kanssa. Mitään hikitreenejä en sinänsä ole tehnyt, olen vain rampannut vähän väliä jonkun koiran tai koirien kanssa ulkona -hyötyliikuntaa parhaimmillaan. :D Herkuttelukin on ollut sallittua ja pari kertaa on tullut grillattua ja käytyä ulkona syömässäkin, mutta pääasiassa olen pyrkinyt syömään terveellisesti ja kevyesti tai vähintään syömään pienempiä annoksia. Ja näemmä näillä heikkoluonteisen herkkuperseen ja houkutuksille alttiin luonteen omaavan inhimillisillä laihdutuskonsteilla niitä tuloksia saa aikaan myös! ;)

Voisin kunnostautua syksymmällä ottamaan jotain kroppakuviakin, jos saan sen painon tavoitteeseeni. Sillä välin kuulisin mielelläni teidän muiden kanssalaihduttajien ja elämäntaparemppalaisten kuulumisia myös!

Viime aikojen kuulumisia

Täällä blogin puolella on pitänyt hiljaiseloa jonkin aikaa, joten ajattelin hieman kirjoitella kuulumisia kuluneen kevään ajalta.

Edellisen kerran olen hypännyt vaa'alle helmikuun lopussa ja tänään viimeksi. Tässä välissä varmasti paino on hieman käynyt plussankin puolella, sillä välillä ollaan oltu vähän retuperällä, mutta kyllä taas ihan kivasti olen päässyt sieltä huonojen elintapojen ja välinpitämättömyyden kaaoksesta pois. Paino oli laskenut -900g edellisestä lukemasta ja kaiken kaikkiaan -7kg on mennyt nyt rikki! Ihan hyvä saldo kuitenkin, sillä jos paino ei laske, niin pääasia ettei se nousekaan ja nyt ollaan silti menty painon suhteen alaspäin. Hitaasti, mutta alaspäin kuitenkin. ;)

Tulevasta kesästä pyrin selviytymään juuri samalla ajatuksella: Ideaaleinta on jos paino putoaa. Jos se ei putoa paljoa, niin putoaisi edes hieman. Jos nyt kuitenkin painon putoaminen syystä tai toisesta kesän aikana pysähtyy, niin pääasia että paino ei ainakaan nouse!

Elämää on kuitenkin vielä tämän kesänkin jälkeen ja itselläni on seuraavana kesänä (-18) odotettavissa niin tärkeitä asioita, että ihan vain sitäkin silmällä pitäen aion sinnikkäästi selvitä tästä painonpudotusurakasta.

Ideaaleintahan olisi jos kesän päätteeksi paino olisi tuolla 75kg:n hujakoilla, mutta sekin tosiaan riittää, että loppuvuoteen mennessä tuo lukema on saavutettu. Vuodenvaihteen jälkeen voikin sitten jättää sen vaakaan tuijottelun vähemmälle ja keskittyä yhä enenevissä määrin siihen kiinteytymiseen ja kunnon kohottamiseen.

Toinen hieno tavoitteeni tulevalle kesälle on sitten jättää kaikki prosessoidut herkut mahdollisimman vähälle ja keskittyä herkuttelemaan kesän marjoilla ja kasviksilla. Saas nähdä miten sujuu ;)

Tavoitteita vuodelle 2017

Ajattelin tehdä ihan oman postauksen näistä tälle vuodelle asettamistani tavoitteista, kun tuo edellinen postaus oli enemmän tuollainen yleiskatsaus viime vuoteen ja tämän vuoden alkuun.

Olen todennut, että mitään uuden vuoden lupauksia ei kannata tehdä, mutta tavoitteitahan kannattaa olla!

Ruoka

Mitä tulee ruokaan ja ravintoon noin yleisesti, niin aika perussettiä: Haluan oppia syömään terveellisesti ja kotiruokaa, niin että ainakin viikot menisivät fiksusti ja jos nyt joskus syödään ns. huonosti niin niitä päiviä olisi maksimissaan pari viikossa. Ulkonakin voi käydä mutta vain joskus.

Nesteytys

Vettä ainakin se 2,5 litraa päivässä olisi ihanne. Kaikenlaiset sokerilitkut olisivat enemmän poikkeus kuin sääntö ja alkoholin määrä olisi kohtuullinen.* 

*Ei humalanhakuista juomista, ei päivittäin eikä paria - kolmea annosta viikossa enempää.

Liikunta

Haluan oppia rakastamaan jälleen liikuntaa ja ennen kaikkea, haluaisin saada hyvän kunnon jotta voisin jälleen alkaa harrastaa tanssimista! 

Ulkonäkötavoitteet

Mietin hetken, että mihin nämä asiat luokittelisin, joten päätin ympätä kaikki saman otsikon alle.

Eli haaveena olisi saada kokonaisuudessaan itseäni miellyttävä ulkomuoto ja sellainen kroppa, että itsevarmuutta löytyisi jälleen. Paino ei ole merkittävin seikka, mutta jonnekin 70kg hujakoille se olisi kiva saada. Painoa enemmän kuitenkin merkitsee se, että muhkuroiden ja löysän tilalla olisi kiinteää ja iänikuiset vaatekriisit johtuen läskienpeittelystä olisivat historiaa.

Myös hyväkuntoinen iho ja ei-niin-rasvoittuvat hiukset olisivat unelma.

Uni

Unta tarpeeksi, unirytmi kuntoon niin että nukkumaan mennään illalla ja aamulla herätään hyvissä ajoin, mutta silti olematta ihan naatti.

Henkinen hyvinvointi

Toivon mukaan kaiken ylläolevan (ja muutaman muun asian) lopputulos.

Huonoja päiviä on kaikilla joskus, mutta sellainen tasapainoinen olo ja yleinen elämänilo olisivat tavoittelemisen arvoisia asioita. Olen kyllästynyt olemaan omien pelkojeni ja rajoitusteni vanki, enkä halua enää pelätä elämää tai tulevaisuutta. Haluaisin myös oppia elämään hetkessä, kaikki-tänne-nyt-ja-heti -asenteen sijaan.

Muiden läskien mukana uudenvuodenlupausta lunastamaan?

Kun houkutukset käyvät suuremmiksi, mitä se mielen perukoilla kytevä haave hoikemmasta minästä, on lopputulos arvattavissa. Aivan kuten missä tahansa muussakin asiassa elämässä, halu toteuttaa unelmansa täytyy olla tarpeeksi suuri, jotta ne unelmat todella toteutuisivat.
Lukuisista kompastumisista ja epäonnistumista huolimatta mielestäni aina kannattaa silti yrittää. Aina kannattaa yrittää niin kauan kuin vain jaksaa ja mielellään vähän vielä sen ylikin.

Lukuisista yrityksistä huolimatta loppuvuoteni meni kuten se oli siihen astikin mennyt: söin runsaasti ulkona, söin runsaasti epäterveellisiä ruokia, join paljon alkoholia, säännöllisestä ruokailurytmistä ei ollut tietoakaan, saati sitten säännöllisestä unirytmistä. Liikuntaa en myöskään harrastanut oikeastaan lainkaan.
 Tiedostin kyllä, että tein tuolla hallaa itselleni, mutta silti en osannut katkaista tuota turmiollista oravanpyörää. Pääkoppani ei vain kyennyt niin radikaaliin muutokseen, kuin mihin minun olisi pitänyt ryhtyä. Samalla tiesin, että sen hetkiset elämäntapani vain ruokkivat huonovointista henkistä mielentilaani.

Miksi sitten nyt olisi yhtään helpompaa muuttaa niitä elämäntapoja, kuin kuukausi takaperin?
Koska joulu on ohi. Koska uusi vuosi, uudet kujeet. Koska kaikki muutkin. Edelläolevat syyt kuulostavat ehkä hieman selittelyltä ja tunnustan, että vajaan vuoden kuluttua minun varmasti täytyy palata näihin selityksiin ja muuttaa mielipidettäni, etten lyö hommaa läskiksi (siis jos en ole lyönyt läskiksi jo ennen joulua), mutta nyt, tällä hetkellä mielestäni nämä syyt ovat äärimmäisen motivoivia.

Vuoden 2016 piti olla hyvä vuosi, tai ainakin ihan tavallinen, vuosi muiden joukossa. Tuosta vuodesta tuli kuitenkin henkisesti kasvattavin pitkiin aikoihin. Elämässäni tapahtui julmia, käsittämättömiä asioita, jotka nöyränä, pienenä ihmisenä minun oli vain hyväksyttävä ja koetettava jatkaa eteenpäin. Viime vuosi meni selviytyessä. Tämän vuoden toivon olevan helpompi: toivon, että tänä vuonna voin vihdoin tehdä itse asioita oman hyvinvointini eteen.

Joskus sitä vain täytyy painaa reset-nappulaa. Ja minun reset-nappulani oli vuoden vaihtuminen.
En odota, että tämä vuosi olisi täydellinen, tai edes hyvä. Toivon sitä kyllä. Mutta tiedän nyt, että elämä voi heittää saavillisen kylmää vettä niskaan ihan koska vain. Useimmiten silloin kun sitä vähiten odottaa. Joten sillä välin aion nöyränä elää elämääni nauttien niistä hyvistä asioista, joita elämässäni on ja aion pitää huolen omasta hyvinvoinnistani.

Nyt on hyvä hetki pistää rattaat pyörimään oman hyvinvointini edistämiseksi. Opetella taas niitä hyviä elämäntapoja. Laittaa korkki hetkeksi kokonaan kiinni. Syödä ruokaa viisi kertaa päivässä. Juoda paljon vettä. Herkutella kohtuudella ihan vain joskus. Nukkua tarpeeksi. Opetella taas nauttimaan liikunnasta. Tuntemaan iloa katsoessani eteenpäin, oli siellä sitten vastassa se oma peilikuva tai minulle rakkaat ihmiset.

Nyt on minun vuoteni ja minä voin päättää, millainen siitä tulee.

Pohjalta on vain noustava

Voi tätä murheen päivää. Viikkotolkulla olen kaatanut kurkustani alas viinilasillisia, popsinut juustonaksuja ja Burger Kingin kierreranskalaisia, heittänyt naamaan hampurilaisia, napostellut karkkia ja tässä sitä sitten ollaan: tänään, maanantaina 23.5.2016 kun ähisten lyllersin vaa'alle, sieltä ilmestyi lukema 87kg. Kyllä vain! Painoennätyksiä rikotaan, mutta ei tosiaankaan niitä positiivisia sellaisia. En ole koskaan, siis ikinä painanut näin paljoa!

Tästä päästäänkin siihen haasteiden haasteeseen, eli siihen että miten ihmeessä saan itseni täältä suosta kaivettua pois? Arki on kulkenut viime aikoina samaa rataa: välillä on energiat ihan nollissa eikä ruoka maistu sitten mitenkään päin. Sitten taas kun ruoka maistuu niin se nälkä iskee yllättäen ja on vain niin tosi helppo antaa niille mieliteoille valta. En viitsi edes valehdella, juuri nytkin kun tätä tekstiä kirjoitan ja aamupala on syömättä, mieleni tekee niitä kaikkia herkkuja jotka eilen illalla, herkkuähkyssä vain inhottivat ja joista vannoin tästä päivästä lähtien pysyväni erossa!

Tilannetta ei auta yhtään se, että nyt on kesä aivan näillä näppäimillä tässä, pitäisi siis olla jo siinä rantakunnossa, eikä suinkaan paisuneena muistuttaen enemmän sitä rantapalloa. Edessä on grilli-iltoja, juhannus ja vaikka ja mitä? Miten ihmeessä muka aion selvitä kesästä paisumatta vielä entisestään? Miten ihmeessä onnistuisin jopa laihtumaan jos välillä tuntuu että motivaatiota on lähestulkoon se nolla koko hommaan? Miksi ihmeessä pitäisi taas lähteä tähän rumbaan kun kaikki se työ, jonka tein reilu vuosi sitten, valui viemäristä alas ja kiloja kertyi melkein kolmasosa enemmänkin? Kaiken lisäksi tuntuu, että kaikki ne opitut, paremmat elämäntavatkin valuivat hukkaan, ote lipsuu kuin ei koskaan olisi muunlaisista elämäntavoista ollutkaan kokemusta.

No, tässäpä niitä syitä siihen miksi minun kannattaa ottaa itseäni niskasta kiinni, niin vaikeaa kun se tuleekin olemaan:
-Oma hyvinvointi. Henkinen vointi on ymmärrettävästi ihan retuperällä hetkittäin, joten ei kannata antaa vielä fyysisen voinninkin mennä hunningolle vaan kannattaa huolehtia ruokavaliosta ja liikunnasta niin paljon kuin mahdollista. Fakta kuitenkin on, että ylipaino on aina terveysriski.

-Jotta saisi kesästä enemmän irti. Äkkiseltään voi tuntua siltä, että koko kesä menee ihan vituralleen jos vain piiskaa itseään lenkille, kyttää syömisiään jne. Mutta sitten taas, eikö se kesä ole vähän niinkuin jo mennyt siinä määrin pilalle, että kesää ollaan viettämässä rantakunnon sijaan rantavalaskunnossa? Ihan varmasti tulisin kokemaan kurjaa fiilistä joka hetki, kun pitäisi hellepäivänä keksiä jotain mukavaa ja viileää päälle pantavaa, mutta ylipainon takia ei huvita kulkea ihoa paljastavissa tamineissa ja rannalle menokin vatsamakkaroineen tuntuu kauhealta ajatukselta. Sen sijaan, jos kokoajan teen jotain asian eteen, on kesästä nauttiminenkin mielekkäämpää, kun ei tunnu siltä että vasta ensi kesänä sitten otetaan kaikki kesästä irti. Sen kuitenkin muistan vuoden takaisesta, että kun päättää tehdä elämäntapamuutoksen, sitä ajattelee että sitten kun tavoitteet on saavutettu niin on hyvä olo. Loppujen lopuksi riittää että on ihan pienen aikaa elänyt uusien elämäntapojen mukaan, niin sitä jo katsoo peilikuvaansa ihan eri silmin ja itsetunto kohenee jo sen elämäntapamuutoksen matkan aikana, eikä vasta saavutettuaan tavoitteet.

Miten sitten ajattelin tosiaan selvitä siitä kesästä ja houkutuksista: alkoholista, grillailusta, metrilakuista jne? Aion antaa itselleni vapauksiakin. Heti tässä tällä viikolla on tiedossa kaksi sellaista päivää, joina en tosiaankaan aio salaatinlehdellä ja vesilasilla pärjätä, sanotaan se nyt ihan suoraan. Eikä minun mielestäni tarvitsekaan. Perjantain tuparit ja lauantain illanvietto serkkujen kanssa olkoon tämän viikon palkinto siitä, että aion siihen perjantaihin saakka selviytyä kunnialla opetellen taas niitä parempia elämäntapoja. Sitten kun on juhlat juhlittu, palataan taas tiukempiin elämäntapoihin ja jatkossa, jos tiedossa on jotain kesäistä ohjelmaa, tulen toimimaan samoin.

Getting your shit together

Nyt on kulunut vähän vajaa kuukausi viimeisestä blogitekstistä ja täytyy sanoa, että aika heikoilla jäillä mennään edelleen. Syömiset on siis aivan retuperällä ja alkoholin käyttökin on ollut runsaan puoleista. Yli kuukauteen en ole syönyt edes vitamiineja tai muita ravintolisiä, mikä on todennäköisesti syynä viimeisimpiin oireisiini: Viime päivien aikana olen kärsinyt huimauksesta ja on aivan pelottanut, josko jalat lähtevät alta. Tuohon lisäksi liuta muita ikäviä oireita, niin jaksaminen on fyysisestikin aika minimissä.

Liikuntaa on kuitenkin tullut onneksi harrastettua jo paremmin, tälläkin viikolla yli viisi tuntia! Aionkin nyt aloittaa taas vitamiinien syömisen ja tosiaan nyt aletaan syömäänkin kunnolla.